Artemidasta lentokentälle ja kotiin

 Kalimera

Ehkä eilen taksi vähän huijasi, kun ajoi tänne ihmeellisen pitkän reitin kautta. Protestoin kyllä enkä tippiä antanut. Hinta oli 5 €. 

Isäntä oli vastassa portilla myhäillen. Hänen yllätyksensä oli muovikassi ovellani ja sen sisältönä jatkojohto ja erinäisiä muovi - ja pahvimukeja. Voi, miten herttaista! 

Muuten tämä paikka olisi ihan O.K,  mutta sijainti minulle ilman autoa tms. syrjäinen.

Nyt myös huomaan, miten lentokonemelu häiritsee. Siksi ehkä siirryn Pireuksen käyttäjäksi enemmän tulevaisuudessa. Olenkin jo öitä maaliskuun loppuun sieltä varannut.

Nyt kello on 6.34 ja taksi tulee 7.30. Pitää tarkistaa vielä lähtöselvitysasiat yms.

Heippa!

Lennolla 27.9.24

Yli 40 min myöhässä noustiin. Istuin 12 D- paikalla, eli hätäuloskäynnin  kohdalla. Siinä ei voinut pitää reppua heti edessä olevan penkin alla. Sen otti HETI lentoemäntä hyllylle. En ehtinyt ottaa edes silmälaseja tai tarkistaa, onko puhelin lentotilassa tai kiinni. Harmitti todella istua toimettomana se puoli tuntia, kun olisin voinut kirjoitella tai edes lukea tuota Aegeanin hienoa lehteä Blue magazine. Mutta ei ollut silmälaseja! Miksi pitää olla niin pahuksen kuuliainen, että ei edes puolen tunnin aikana voi ottaa omia tavaroitaan esiin, joita oikeasti tarvitsee?!

Kentällä meni muuten ihan hyvin, mutta se sutturuutu ( en tiedä nimeä) oli huono paperisessa boarding passissani. Paggage dropin tyttö ei saanut siitä ”valopyssyllään” mitään tietoja irti ja olin jo ojentamassa puhelimestani samaa kuvaa. Sama ongelma oli, kun ulos bussille olin menossa. Siellä jo heti tarjosin puhelimen kuvaa nähdessäni saman ongelman.

Aikaa ei nyt ollut kentällä ruhtinaallisesti. Siksi tein hätäisesti tuliaisostokset. Ouzo- pullo talkkarille, lapsille karkkia, itselle kokeiluun kuivattuja oliiveja, jotka eivät pakkauksen läpi kyllä tunnu kuivilta. Ei nyt ollut aikaa vertailla viskien, ouzon tai konjakkien hintoja. Reppu tuli ihan täyteen! 

Portilla oli aikaa tehä Duolingon tehtäviä. Koska olin ryhmässä nro 4 (koneeseen nousuvuoro) , ehdin vielä lähteä pukemaan leggingsit vaikka jono jo liikkui. Invavessan ovi oli selällään ja menin siihen. Osaan hyvin kuvitella, mikä huuto moisesta pukeutumaan lähtemisestä olisi  mieheni kanssa tullut! Eikä kyllä sitä nykyinenkään reissukaverini hyvänä ideana pitäisi!

Aamulla ystävä viestitti, että Turussa sataa. Tuskin siis shortsikeli on ja sateenvarjon otin myös jo reppuuni.

Nyt on kyllä kiva jo mennä kotiin. Pieniä poikani tyttöjä on jo ollut ikävä. Myös sienimetsiin tekee mieleni jo päästä.

Säästäväisenä ihmisenä olen tullut siihen tulokseen, että takseja käyttäen tulee Artemidassa asuminen kalliiksi. Tänään taksi maksoi 25 € vaikka isäntä lupasi sen 20 €:lla. Pireukseen pääsisin yhdellä bussilipulla tai jopa sillä eläkekortilla. Jos Artemidaan matkustaa kentältä bussilla, menee matkaan todella paljon aikaa. Nyt huomasin myös, miten paljon lentokoneiden melu stressasi minua Artemidassa. Ranta on kyllä hyvä ja sen lähellä olisi tuttuja yöpymispaikkoja.

Avra -hotelli omine kuljetuksineen Rafinassa on kyllä hyvä ja tuttu, mutta melko kallis. Sen uimaranta ei ole niin hyvä kuin Artemidan. Pireuksen lähellä taas rantoja kyllä riittää. Sinne olenkin seuraavalla reissulla menossa heti 2 yöksi maaliskuun lopussa. Tarkoitus on lähteä reissuystävän kanssa  Peloponnesoksen lounaiskolkan rantakyliä/ kaupunkeja  kiertelemään. Keväällä on se ihana kukkaloisto Kreikassa, mutta merivesi vielä kauhean kylmää!

Nyt tuntuu, että 10 päivää oli ihan riittävä aika. Eniten pidin Leroksesta ja sieltä oli ikävää lähteä pois. 

Vaikka 35 minuuttia myöhästyi nyt lähtö, on matka-aikaa kurottu nyt niin paljon umpeen, että  uusin tieto kertoo koneen laskeutuvan 5 minuuttia etuajassa. 

Mitään bussilippua en ole hankkinut. Luulen lähdön olevan klo 14 kuten on ollut ennenkin. Niin se olikin. Kun ei ollut nettilippua,  piti maksaa ensin Turvesolmuun asti ja seuraavaan bussiin sitten toinen lippu. 

Artemidassa 26.9.

 Hyvin nukuin, kun tienoo hiljeni keskiyöllä.

Täällä on kyllä hyvin neuvottu asiakkaalle kaikki tarvittava tieto ja korjauksia saa ehdottaa. Niitä keksin jo 3 kpl. Mitäs pyytävät!? Hih! 

Jatkojohto tai toinen pistorasia sängyn viereen koska se ainoa on lukulampulle. (Ei ole kivaa kulkea pimeässä, kun kattovalo pitää nousta sammuttamaan puhelimen ollessa kiinni siinä ainoassa. )

Muovimuki hammasmukiksi (jotta en riko astioita.

Astiakaappi on liian korkealla. (En helpolla ylettynyt lautasta tai kuppia ottamaan sieltä.)

Taidan olla samanlainen pilkun viila
aja kuin tämä isäntä (tai vain perusteellinen, joskus).

Näin hyvin täällä neuvotaan asiakasta:

Suihkun veden lämmitys 10 minuuttia.  Leroksella eivät kertoneet ja käytin kylmää vettä. Toki olisin voinut kokeilla tai kysyä.

Koukkuja tarvitaan aina! Ja vaatehenkareita. Toin 6 kpl ja jätän ne kaappiin, kun oli vain 3 kpl.Parakalo vaan!

Tämän ohjeen mukaanlähdin kävelemään helteeseen.

Järjestin kunnolla laukun ja kaapit täällä. Kävin suihkussa käyttäen kuumaakin vettä.  Nyt kaikki O.K. kahvi mustana. 

Pian kulkemaan. Ehkä löydän bussinkin!

No, portin lukkoa avatessani tuli itse Nina- emäntä juttelemaan ja juttua riitti kauan! Oli kielivaikeuksia kummallakin!

Kun pääsin päätielle, oli matka helteessä toivottoman pitkä minulle. Busseja oli jo 3 kpl mennyt ohi eikä vapaita takseja ollut. Muistan kyllä, että bussilippu pitää olla esim. supermarketista valmiiksi ostettuna, mutta nyt kokeilin onneani ja hyppäsin 5 € seteli kädessäni seuraavaan bussiin ja sanoin meneväni uimarannalle. Ei se kuski hintaa ottanut ja pääsin Archonticon kohdalle. Heikko olo oli!

Taksiaseman kioskilta ostin patongin ja juoman. 

Menin leikkipuiston varjoisalle penkille.

Tämän aterian jälkeen pulahdin veteen. Ranta oli helppokulkuinen ja vesi ihan O.K.

Olin sitten auringossa kuivattelemassa uimapukua ennen kuin lähdin eteenpäin. Ehkä jo tulee siesta ja kaupat sulkevat mutta ei se minua haittaa, kun en tarvitse nyt mitään, ehkä.

Jos olisi nyt mukana se eläkeläislippu, jonka Ateenassa ostin ja jota en ole käyttänyt kertaakaan, ajelisin varmaan busseilla nytkin ympäriinsä. 
No sitä ei ole eikä muutakaan lippua ja olo ei ole hyvä tässä kuumuudessa. En siis nyt ajele muuta kuin taksilla takaisin " kotiin" tämän päiväretkeni päätteeksi sitten joskus...

Apteekista taas Suomen hyttysten ja muiden aiheuttamiin allergisiin reaktioihin halvalla Zyrteciä ja Deponia eri kolotuksiin. 

Nyt olikin pääkatu ihmeen hiljainen. Ihan kivaa oli siitä kulkea. 

Joku vähän täysinäinen kauppa piti isoa alea. Shortsit 3 €,  ehkä oli onni, että olin liian lihava XL- kokoon.  Jotain kuitenkin halusin ja ostin kauniit nimettömät. 3 €. Lähdin kaupasta ulos ja ikkunasta katselin vielä joitakin kenkiä. Kun EN ole löytänyt, mitä olen etsinyt, päätin katsoa jotain muuta tilalle. Menin kauppaan takaisin ja ostin nämä 15 €:lla. Jos hajoavat heti tai muuta huonoa, se on sitten sen ajan murhe!

 

Etsin nyt myös taas turhaan kunnolla kuivattuja oliiveita, ehkä ryppyoliivi on oikea termi. En löytänyt. Kauppa ei ollut suuri, mutta en niitä viime kerralla täällä  suurimmastakaan Supermarketista löytänyt. On siis syytä Suomesta kysyä...

Huh. Nyt tämä päivä on tähän asti  koottuna. Olipa  sotkuista! 

Ehkä jatkan huoneessa vielä.

. 

.

Keskivikkko 25.9. Heippa Leros!

 Voi, miten ikävää lähteä täältä! Nukuin huonosti painajaisia nähden ja monta kertaa heräten.

Seuraavat 2 yötä Artemidassa ja perjantaina lento Suomeen. 

Oli näin rauhallista ja kaunista eilen Xirokampoksessa:

 

No niin! Ja muualla Kreikassa turistit maksavat noista suuria summia! Ilmaiset rantatuolit täällä. Näin myös monta ihmistä rannalla, jotka eivät olleet tilanneet yhtään mitään! 

Tulee kyllä ikävä tänne!

Tänään sitten aamulla klo 10.30 aikoihin 

bussia odotin mennäkseni lentokentälle ja kuvasin :

Tuossa kalastaja perkaa kalojaan ja häätää pois lokkeja.

Mutta eihän

se odottamani bussi koskaan tullut. Päätin ottaa taksin, joka oli koko odotusaikana siinä vieressä . Se oli tuttu naiskuski, jonka muistin  kalliimmaksi kuin muut taksit. Stella on nimi. Hinta 20 €! No olkoon. Eipä tarvinnut minun miettiä, mihin

 kohtaan bussissa laittaisin matkalaukkuni! Hyvin sujui tähän asti, laukku lähti jo hihnaa pitkin. Nyt istun ulkona auringossa ja iho palaa ihan justiinsa!

Siirryin ilmastoituun sisätilaan.

Lennolle olin varannut ikkunapaikan, mutta siinä istuikin joku italialainen mies. Vaadin saada varaamani paikan ja lentoemäntä oli siinä tukenani. Kiitos hänelle! Nyt kyllä oli kai niin pilvistä tai mikä lie, mutta vasta Ateenan yllä alkoivat maisemat näkyä.

Lennolla tarjottiin vesipullo ja jokin Dominon tapainen keksi. 

Ateenassa olimme ajallaan, mutta laukkujen tulo kesti todella kauan. Viestittelin tutun taksikuskin kanssa, missä kohtaa tapaamme. Hinta oli 30 € ja se olikin jo veloitettu kortiltani. 

Ninas rooms on hienompi ja uusi majapaikka, mutta sen sijainti on hankala! 

Isäntä oli portilla vastassa ja esitteli ihan kaiken. Näytti myös, miten esim.  lempitavintolaani Arconticoon täältä mennään. Taksi olisi paras, mutta ei yhtään nyt huvita lähteä. Ehkä huomisen kaupunkikierroksen päätteeksi se olisi kiva. Yksin on vaan tylsä mennä ravintolaan. 

Otin tästä "kodista" myös kuvia:

Siistiä ja puhdasta kaikki. Hyvät ohjeet esim. suihkuveden lämmitykseen ja lämmityksen säätöön.

Kissat kuulemma livahtavat avoimesta ovesta herkkujen toivossa.

Parvekkeita on 2 kpl. Portti on lukossa.

Kalusteet aivan uudet. Pyörät kaappien alla, miksi? Myös television hyvät käyttöohjeet, mutta sitä en nyt halua katsoa.

Sijainti on kyllä  hankala, pitkän kiemuraisen tien päässä. 

Tuskin tänne toiste palaan. Haluan lähemmäs ihmisiä ja merta. 

En myöskään tarvitse näin hienoa! Se hyttikoti oli tullessa minun juttuni! 

Tässäpä on jo tullut pimeys ja ilta! Lentokoneiden melua kuuluu ja joku koira haukkua räksyttää  ihan koko ajan! Eivätkö omistajat komenna niitä yhtään!?  Onneksi lentokonemelun tiedän päättyvän keskiyöllä, mutta entä tuo &€@#^! En viitsi rumaa sanaa kirjoittaa!

Hups, vielä on Duolingokin tekemättä tältä päivältä...

Heippa!

Tiistai 24.9. Leros

 Kalimera. Olin aikeissa tänään jo aamubussilla klo 9.20 lähteä bussireitin toiseen päätepisteeseen eli Xerokamposiin ja siellä uimarannalle. Olin laittanut oikein herätyskellonkin soimaan...

Täällä kuitenkin huoneessa vielä olen. Päivä onkin pilvinen joten ehdin rannalle kyllä myöhemminkin. 

Seuraava bussi lähtee täältä klo 11:46.

Tein tukevan aamiaisen, jolla hyvin pärjään pitkälle.  Jo ensimmäisillä 80-luvun reissuilla , kun meillä oli majoituksissa keittomahdollisuus, oli meillä mieheni kanssa tapana ensimmäisinä ostoksina ostaa kahvimaitoa ja kananmunia. Hänellä oli nuoruuden, insuliinihoitoinen diabetes joten säännöllinen ateriarytmi oli tärkeää. Silloin ne munat tuntuivat erityisen hyviltä, ehkä se oli vain kuvittelua, en tiedä. Tämä tapa on silti minulla usein yhä. Nyt olen kaikki ostamani 6 kpl syönyt,  kissoille ei jäänyt yhtään.

Vähän myös keräilin matkalaukkuun tavaroita, joita en enää viimeisinä päivinä tarvitse. Muistin ottaa varavirtalähteen, kotiavaimet ja erinäiset kortit, kuten Turun bussikortin (Föli) kauemmas pois matkalaukusta. Ei ole kivaa missään julkisella paikalla avata koko maailman nähtäväksi laukun ehkä sotkuistakin, jopa intiimiäkin sisältöä ja penkoa sieltä jotain puuttuvaa ja tärkeää. Tästäkin on kyllä kokemusta!

Taas pieni syrjähdys :

Olin 80-luvun alussa  ystävättäreni ja hänen 4- vuotiaan poikansa kanssa lähdössä Rodokselta, kun lentokentällä  poika hyppäsi laukun päälle ja sen  vetoketju petti. Tavarat oli vaan heitetty laukkuun sikin sokin ja laukku laitettu kiinni. Mitä niitä turhaan kiireessä lajittelemaan...

No nyt se laukku oli täysin auki . Kentän virkailija teippasi laukun kiinni, muistan sen olleen jotain asianmukaista teippiä, ei mitään jesaria.

Perillä Suomessa virkailija käski avaamaan laukun! Suuttunut ystäväni protestoi ja kysyi, teippaako virkailija sen takaisin kiinni! Vastaus oli tyly:"Laukku auki!"

Eipä siinä mitään voitu. Laukun sisältö oli kaiken kansan  nähtävänä ja se oli, sanoisinko, melkoista "tilataidetta"! 

Kärryn kyydissä laukku sitten saatiin vietyä odottavalle autolle! Onneksi ei oltu julkisilla liikkeellä!

Tarinan opetus: jos epäilet matkalaukkusi vetoketjun pettävän, hanki ajoissa laukkuremmi. Minä ostin sen juuri lähtiessäni lentokentän Alepasta!

Nyt tänään sitten olin ajoissa bussia odottamassa. Taksikuskilta siinä odotellessani kysyin, milloin minun pitää olla lentokentällä, kun lento lähtee klo 12:10. Vastaus oli, että tuntia ennen. Eli voin siis huomenna mennä bussilla kentälle. Sain myös tämän vanhemman herrasmiehen kortin. Laitan sen talteen. Hänen kyydissään olisi varmaan kivaa matkustaa joskus. Otanpa nyt heti kuvan kortista.

Katselin myös tämän butiikin vaatteita bussi/taksi-asemalla.  Enää täällä ei ole se  suomalainen kiva myyjä työssä, jonka viime kerralla tapasimme. Edelleen jotkin mekot  ovat mielestäni niitä navettamekkoja! Ja voi jestas, ne lenkkarit kauniin mekon kanssa! Ei ikinä! Silloin Sanna Marinin aikaan se hullutus oli. Nyt on tämän tädin mielestä vähän "sievempää" kuten kuusamolaiset sanoisivat. Sievä on outo adjektiivi turkulaiselle! Nätti kylläkin.

Bussi ei tullut! Kertomus siitä on nyt sotkujeni takia tässä:

Niin, minähän harrastan bussiretkiä. Odotin sitä 11.40:n vuoroa eikä se tullut. Mutta, toiseen suuntaan ajava kyllä tuli. Kysyin kuskilta, milloin odottamani vuoro tulee. Hän kertoi palaavansa. Kysyin, saanko tulla kyytiin sight seeingille. Kyllä, mutta se maksaa 2 + 3 euroa eli 5 €. Sanoin, että ei se haittaa ja annoin 50 € setelin. Hyvä sain setelin rikottua ja 2 lippua.

 

Bussi lähti väärään suuntaan   eli lentokentän lähelle eiliselle rannalle n. klo 11.55.

Matkalla eukalyptuskujaa.

Jokin iso pato.

Uimarannalla näkyi nyt vain yksi mies.

Ajettiin lentokentän vierestä.

Tässä on jo Lakkia. Mietin sitä kenkäkauppaa, mutta uimaranta oli nyt minulle tärkeämpi valinta. Jos olisin Lakkiin nyt jäänyt, olisi pitänyt ottaa taksi rannalle. 

On tuo Lakki nyt kivampi kuin ennen. 

 Tänne  Xirokampokseen ja sen satamaan pieni laiva toi minut ja muutaman muun Apollon matkalaisen Kalymnokselta 1. kerralla ollessani saarella. Ensin siirryimme Kosin Masticharista isommalla laivalla Kalymnokselle. Ja vuosi oli ?

Nyt sitten päädyin tänne kuten oli aikomuksenikin tänään. Xirokampus! Ihan yksi lempipaikkani!

Retki  bussilla oli ihan kiva, ei ollut tungosta. Kuski oli nuori mies, joka puhui paljon kännykkäänsä. Olisipa ollutkin joku kuva pappakuski, joka olisi puhunut kanssani kreikkaa! Mikä UNELMA!

Uimaan menin heti ja otin rantapedin, jonka uskon olevan ilmainen. Horiatikisalaatin ja oluen tilasin, kun tuli auringossa jo 
 polttavan kuumaa iholle. 

Tässä varjossa nyt olen kirjoitellut. Seuraavaksi takaisin aurinkoa palvomaan. Varjokin on kyllä tarjolla. 

Ensin taas vähän lillumista meressä. Ja sitten oli sopiva tilaisuus sen varjon alla tehdä puhelimella kreikantehtäviäni Duolingolla.

Kyllä nuo rantapedit tosiaan ovat minulle tarpeen nykyään. Pakko se on tunnustaa!

Kivasti rannalla aika kului. Menin hyvissä ajoin bussipysäkille ja otin valokuvia. 

Tuossahan selvästi lukee, että rantapedit ovat ilmaisia! 

Aivan hirveitä hintoja juuri nyt muualla Kreikassa niistä  pyydetään!

Tässä paikasta kuvia lisää:

Tykkään todella!

Ysrävä kysyi, haluanko huomenna lähteä täältä Artemidaan. En! 

Lento kotiin on kuitenkin perjantaina, joten lähdettävä on ja mieluummin yövyn Artemidassa kuin Ateenassa. 

Tätä saarta tulee kyllä ikävä!