Maanantai, bussilla Serifoksen Choraan

Klo 10 bussilla (1,80 €)  ylös Choraan. Aamukahvin ja kinkkujuusto-toastin nautin siellä taksiaukiolla. Eipä ollut montaa kahvilaa, kauppaa tms. auki.
Fyysinen kuntoni loppui jo alkuunsa! En halunnut/ jaksanut Kastrolle/ linnoitukselle asti kiivetä kuten Milla. Harmitti kyllä!
Myös mukava kahvila ja hienot näkymät olisi löytynyt sieltä ylempää, mutta en kivunnut ylös. Täti, joka aamiaiseni kafenionissa tarjoili, sanoi sen kahvilan ja kaiken olevan jo kiinni.

 Aamiaiseni nätillä pöydällä

 Taksiaukio

Tuolla jossain ylhäällä olisi ollut se kahvila yms.  Tyydyin istumaan alempana varjossa kun oli niin kuuma hellepäiväkin!
Kuvia otin myös puhelimella, mutta sen akku  on nyt ihan tyhjä!  Taitaa olla jo liian romu.
Alas olimme päättäneetkin kävellä ja niin teimme. Kuuma oli ja hiki vain valui. Kyllä sekin voimille otti kun piti varoa portaissa ettei kaadu tms. Kävelyreitti oli merkitty hyvin. Tämä olikin 1. kerta ikinä kulkea sellaisella patikointipolulla Kreikassa.
Tällaisia näkymiä:

Sain Millalta kuvia myös sieltä korkealta linnoitukselta:

Heti alhaalla rantakadulla miltei ryntäsin 1. näkemääni baariin/kahvilaan kunnolliselle tuolille tuuliseen pöytään juomaan kylmän juoman! Achh...
Seuraavaksi uimarannalle. Vähän kuljimme harhaan ja päätimmekin mennä ensin klo 14 syömään ja vasta sitten ruokalevolle hiekkarannalle ja uimaan.
Taverna oli todella hyvä ja ruoka myös. Kissoja pyöri sielläkin pöytien alla. Vähän annoin niille gyroslihastani. Mustekalarengas ei kelvannut.

Ranta oli rauhallinen hiekkaranta.

Siellä päin Livadakiaa oli hienoja  majoituspaikkoja, liian hienoja minun makuuni kylläkin.
Illalla pyörimme kotimme läheisissä kaupoissa. Löysin laturin ja johdon joten toiveita on nyt saada vehkeet toimimaan! Kauniin jääkaappimagneetin ja kevyet sandaalit (34 €) ostin myös. Kenkä pöydällä kuvassa 1.10. 2019.
Ihastuin kauniiseen rantapaitaan ja sen ostoa vielä mietin. Koska kielikurssi on luulemaani kalliimpi, enää en voi entiseen tapaan ostella kaikkea.
Illalliseksi söimme erilaisia pikkuannoksia edulliseen hintaan rannan 3. tavernassa. Lihapullat olivat mauttomia, väärä valinta. Aion vielä napata kuvan sen paikan ruokalistasta jos saan.
En saanut ruokalistasta kuvaa koska paikka aukeaa vasta klo 18.00. Tältä se näyttää :

Pikkuannosten hinnat olivat 2-3,50 €. Ihan hyvä valinta pieneen nälkään.

Sunnuntai 29.9. Lähtö Serifokselle

Heippa Kimolos ja tämä näkymä hotellimme (Prezanis) kohdalta.
Vähän jännitimme kun bussi ei tullutkaan minuutilleen klo 10. Tulihan se, matka maksoi 2 € ja kuski oli juttelevainen ja kiva.
Eilinen laulu/tanssiryhmä ja hotelllimme vanha omistajapariskunta tulivat samaan laivaan. Olipa suuri ja mukava alus ja lipun hinta 9 € yli 3 t: n matkalta. Otin kuvia laivan kannelta. Tässä kuvassa ohitamme Miloksen Kliman,  missä olimme eilen. Chora ja Tripiti tuolla ylhäällä.

Olipa jännä kohtaaminen laivalla. Milla tunnisti 3 vuoden takaiselta Kythnoksen retkeltä taksikuskimme vilkkaan pojan! Minä tunnistin pojan, joka  ahkeroi perheensä tavernassa silloin. Menin sanomaan pojalle, mistä hänet muistan! Sain puhua kreikkaa . Vähän häntä ihmetytti. Pian huomasimme koko jalkapallojoukkueen Kythnoksen paidoissa ja myös sen taksikuskimme. Kivaa! Katselin myös omia kuviani facebookryhmän , Kreikka-pienet ja erikoiset kohteet Kythnos-albumisra ja totesin, että sielläpä oli kaunista! Tuli melkein ikävä sinne.

Miloksen Adamas laivasta nähtynä.

Laiva pysähtyi Sifnoksella.
Sitten 30 min myöhässä tulimme Serifokselle. Nopeasti etsimme mäeltä "kotimme" Thean. Kivalta näytti. Sitten syömään kehuttuun tavernaan rannalle. Tämä siitä ruokailusta:

Taas on ongelmia tekniikan kanssa! Kuvat eivät siirry puhelimen ja tabletin välillä ja koko ajan kumpikin akku tyhjenee! Yritän edes jotain saada silti näkyviin.
Tavernassa oli melko tuulista. Huomasin kaukana rannan poukamassa uimareita ja arvelin siellä olevan tyynempää ja niin olikin. Uimme vähän aikaa ja suuren laivan aallot olivat viedä leirimme mukanaan. Pyyhe ehti kastua , vaatteet eivät onneksi.
Supermarketista haimme juomia yms. Hauskaa, kun valtava kreikkalainen appelsiinilimsapullo maksaa 1,60 € , maksaa laivalla pieni purkillinen 2,10 €!
Illalla sitten saimme kissaperheen( 1 + 5)  kylään terasseillemme. He saivat Nou nou-maitoa ja vettä.
Illalla kävimme taas rannan tavernassa, nyt toisessa. Kova nälkä ei helteessä ole joten kissoille toin 3 palaa kanaa ja tarjoilija pakkasi niille myös Millan merellisen spagetin lopun. Se oli siis jättikatkarapupasta nimeltään. Kissat hosuivat ja hyppelivät hurjina ja lopulta niillä roikkui spagettia kaulankin ympärillä.
Illalla ostimme myös laivaliput tiistaista Paroksen matkaa varten. Tällä kertaa minä halusin hoitaa ostamiset kreikaksi ja sepä olikin hauska " oppitunti" .
Eihän siitä mitään meinannut aluksi tulla kun en edes muistanut, minä päivänä liput tarvitsemme. Suomeksi tiistai siis ja kreikaksi triti. Myyjä kysyi, onko sinulla tarkoitus myös ostaa liput vai tulitko vain harjoittelemaan kreikan kieltä. Naureskeltiin kaikki ja liputkin tuli oikeasti ostettua. Kaikki mahdolliset "näkemiin-kiitos-hyvää yötä-ja vissiin vielä hyvää syksyäkin" piti minun tietty luetella kun myyjätäti oli niin hauska ihminen . Kreikan suulliset harjoitukset ovat joskus ihan hauskoja.

Lauantai, retki Miloksen puolelle

Tänään lähdemme lautalla Polonniaan.
Kävelimme alas lauttarantaan ja kun istuimme varjossa lautan lähtöä odotellen, tuli saaren bussi siihen viereen. Saimme selville, että sunnuntaina sillä pääsemme kätevästi laukkuinemme laivalaiturillle. Hyvä, nyt on se ongelma ratkennut!
Polonnian puolella oli kaunis, rauhallinen tunnelma.

Apteekista Milla löysi toivomaansa hiusnaamiota. Kuljimme hiljalleen ystävien käyttämälle  tutulle hotellille. Se sijaitsee rauhallisella rannalla ja on aivan ihana. Saimme nähdä  3 talon huoneista, ynteiskeittiön ja sviitinkin. Mielessämme jo Millan kanssa valitsimme lempihuoneemme. Minulle vanhanaikaisella vaatekaapilla yms. Millalle betonilokerot vaatteita varten ja kolho kivinen lavuaari Wc: ssä! Minusta ne ovat rumia! Hyvä, että on vaihtoehtoja!
Saimme sitten ehdottaa, mitä paikkoja haluamme Miloksella nähdä. Kun kuulin, että Klimassa on nyt 4 vuoden jälkeen avattu tavernoita, ehdotin lounasta siellä. Tällainen on Klima

Kyllä oli jännittävä ja hauska ajelu Tripitin kautta tuonne alas! Kapeat tiet, autoja tuli monta vastaan ja jännitys siitä, onko siellä alhaalla parkkipaikkoja kun viimeksi oli yksi vapaa ja sekin paikallisen vihaisen papin ikioma! Nyt oli entiselle pellolle ilmestynyt suuret pihat ja tavernarakennuksia. Tilaa oli sopivasti näin lauantaina päiväaikaan. Menimme tavernaan lounaalle:

Kuvassa Arja ja Erik. Ruokalista oli englanniksi ja siksi sekoilin! Kysyin heti istuuduttuani, että onhan teillä juvetsia. Tietysti, oli vastaus. Se, mikä minulle tuotiin, oli katkarapujuvetsia. Moisesta en ole ennen kuullutkaan enkä sitä huolinut! Hyi minua! Sain sitten moshari kokkiniston, mikä mielestäni on suunnilleen lihaltaan kuin juvetsikin. Tietty toiset olivat jo ruokailleet, kun minun annokseni tuotiin.
Katselimme noita venevajoja. Sellaisen yläkerran majapaikka maksaa kuulemma 300 €/ yö! En taida valita!
Muutenkin Milos on muuttunut paljon siitä ,mitä se oli 04/2015 kun 2. kertaa yksin reissaten saarella asustelin Adamaksessa. 3. kertahan oli 06/ 2018 Millan kanssa.
Silloin 4 vuotta sitten Arja ja Erik kuljettivat minua useana huhtikuun alun päivänä eri puolille ihanan vihreää kukkien täyttämää saarta ja sen siistejä ( talkoilla siivottuja) rantoja! Oli aivan ihanaa ja rauhallista ja avaraa. Nyt on turismi täyttämässä koko saarta, autoja jo joka paikassa liikaa ja vaikeuksia löytää parkkitilaa.
Kliman jälkeen päätimme lähteä Polonnian rauhalliselle rannalle tavernaan  lähelle pientä kirkkoa loppuajaksi koska lautta takaisin Kimolokselle lähti klo 16.30.
Naapuripöytään tuli iso ryhmä uimaleiriläisiä. He uivat pitkiä matkoja, jopa 5 km eri päivinä. Hurjaa! Heistä oli juttu netissäkin.
https://www.swimtrek.com/packages/swimming-holiday-milos-explorer

Olipa kiva retkipäivä Miloksella!
Kuuma päivä oli edelleen ja kiipeäminen ylös hotellille tuntui todella rankalta vaihtoehdolta. Taksia kuulemma ei vieläkään ollut! Kun joitakin autoja ajoi ohitsemme, nostin peukalon pystyyn. Ihanaa, paikallinen rouva otti meidät autonsa kyytiin ja vei hotellin pihaan asti. Puhelin kaikkea mahdollista, mitä kreikaksi osaan ja matka sujui rattoisasti. Rouva ei huolinut 5 €, jota tarjosin. Enkeli!
Vasta klo 20.30 lähdimme gyrokset syömään. Tässä osassa Choraa emme olleetkaan nyt tällä reissulla kulkeneet ennen. Siellä näkyi edellisen Kimolos-reissun kuvistani tuttuja paikkoja Oli joitakin tavernoita ja baareja, mutta asiakkaita vailla. Gyrospaikka oli ihan täynnä ja odottelimme jonkin aikaa  vapaata pöytää. 2,70 € oli hinta ja esim. roseviinilasillinen 2 €. Nyt en ottanut kuvia sieltä.
Kotimatkalla kuului ablodeja aukiolta. Sinne!

Ryhmä soittajia ja laulajia esiintyi. Johtajamies oli kotoisin Naxoksen Apeiranthoksesta. Pian ryhmä alkoi tanssia! Voi, miten nautin  tansseja seuratessa. Osaa niistä olen itsekin tanssinut Turussa vuosien aikana.  Mukaan en kuitenkaan mennyt eikä kyllä moni muukaan yleisöstä. Se oli kiva yllätys, juuri tuosta tykkään niin!

Kimoloksella perjantai 27.9.

Kalimera! Kiva, lämmin ja aurinkoinen aamu.
Hotellin nuori (35 v ?) emäntä oli tehnyt meille kasvismunakkaan ja pieniä pizzapaloja kaiken muun aamupalatarjonnan lisäksi. Hyvää oli ja söimme hyvällä halulla.
"Bussi ehkä ajaa, tai sitten ei. Taksi rikki. Teidän pitää soittaa!" Näin vastasi emäntä kysymyksiimme.  Päätimme sitten kävellä lauttarantaan uimaan, se kun on lähin.
Kiertelimme kylää ja keksimme jo nyt ostaa laivalipun sunnuntain Serifoksen matkalle. Nyt oli useampi vaihtoehto. Valitsimme aamulaivan näiden kulkuongelmien takia, Serifoksessa ainakin on uimaranta ihan hotelliin lähellä. Etsimme sen matkatoimiston, missä viime vuoden kesäkuussa meitä melkein palveli vanha ihana pappa! Sanon " melkein" koska Millahan ne lippujen tiedot naputteli, kun pappa työnsi kuluneen näppäimistön hänen eteensä! Se oli niin kulunut, että enää ei erottanut edes kaikkia kirjaimia ja Milla joutui muistelemaan, missä mikin kirjain sijaitsee näppäimistöllä. Ihanaa kreikkalaista touhua! Nyt ei kuitenkaan ollut pappaa siellä. Hän on kuulemma Pireuksessa.
Kävelimme sitten alas lauttarantaan ja uiskentelimme siellä monta tuntia.

Lounaaksi otin  saganakin ja Milla otti mustekalaa.

Nyt näkyi bussikin käyvän rannassa monta kertaa. Ei kuitenkaan löydy mistään kai aikataulua. Kävelimme sitten hitaasti takaisin ylös n. klo 16 ja tuuli vilvoitti matkaa kivasti. Kyllä on Merja-tädillä rapakunto!

Rannalla oli niin mukava tunnelma. Ei mitään petirivistöjä tai musiikkia. Meren aallot, ihmisten puheensorina ja kalastajapapan kaunis laulelu paatiltaan äänimaisemana.
Mereltä tuli ryhmä kajakeilla meloen, Miloksen saarelta saarikierroksen vene tuoden retkeilijät rannan 3 tavernaan ja Zante Ferriesin iso  alus, jolla mekin lähdemme sunnuntaina Serifokselle. Myös Poloniaan  lautta ajoi muutaman kerran edestakaisin ja taksivenekin kävi jossain. Luulen, että yksi isompi hopeanvärinen auto oli se saaren ainoa taksi, vaikka ei siinä kylttejä näkynytkään tai edes mitään tarroja. Myöhemmin se seisoi usein Choran taksiaseman parķissa, siitäkin päättelin.
Nyt tekee akku kiusaa koko ajan. Siksi blogi on lyhyempi ja myöhässä .
Yritän laittaa joitakin kuvia. Tosin sekin on nyt vaikeampaa kuin ennen koska kuvat eivät siirry googlekuvista entiseen tapaan.
8.10. Kotona lisäilen juuri kuvia ja joitakin tekstejä tänne.

 Supermarketteja on ainakin 2 kpl kotimme lähellä. Kävelyn jälkeen ostimme kylmää juomaa jääkaappiin, Fix-purkkeja tietysti. Kaupassa huomasin tuollaisen juustopöydän. Vuohenjuustoa on ainakin tuo, mitä ostimme pussillisen. Se maistui lähinnä gravieeralta ja oli kiva suolainen pala kylmän oluen kanssa yhteisellä terassillamme. Nyt meillä ei ollut musiikkia kuten oli viime kerralla Pireuksen hotellin suurella  parvekkeellani.
Tätä nyt kirjoitan kotona 8.10. Milla kertoi reissun aikana syöneensä juustonsa loppuun, minä toin omani kotiin ja aion sitä käyttääkin. En kuitenkaan uskalla kenellekään tarjota sitä kun kylmäketju on ollut olematon.

Syysreissu 25.9.-7.10. Kimolos-Serifos-Paros-Naxos

No, kylläpä alkoi vaikeasti tämä reissu!
Piti keskiviikkona 25.9.  lentää illalla/yöllä  Riiasta Ateenaan , olla siellä torstaina n. klo 2.30, mennä X96-bussilla Pireukseen ja laivalla (Seajet 2) Milokselle, mistä Arjan autokyydillä Pollonian kylään ja lautalla sen rannasta Kimoloksen saarelle.
Alkuunsa tyssäsi! Air Balticilta tuli soitto bussimatkalla jo jossain Lohjan kohdalla, että lento on myöhässä, emme ehdi Ateenan koneeseen! Piti yöpyä joko Helsingissä tai Riiassa ja lentää aamulla Wienin kautta Ateenaan. Olipa edestakaista sättää. Väittivät, että ei ole heillä hotelleja Helsingissä, mentävä Riikaan.  No, joka tapauksessa korvauksia aiomme hakea jos emme ehdi. Lennot jo Riian virkailija meille hankki. Sitten Helsingin tiskillä arvelivat, että ehkä sittenkin ehdimme Ateenan koneeseen. Lennolla kuulutettiin sen lähtöportti B 4. Juoksimme, minkä jaksoimme ja Milla paljon minua edellä, mutta kiinni se portti oli. Suurella kentällä sitten hakemaan laukut hihnalta ja tiskille hoitamaaan yöpymistä. Hotelli oli keskustassa, melko hieno ja suuri. Vessojen ovet yms. kuitenkin paljastivat sen iän eli ei se uusi ollut. Saimme edestakaiset taksit ja 10 € ruokaliput. Sänky oli muhkea, huone hiljainen, mutta mieli ei! Oli ollut niin paaljon sählää, että nukahtaminen oli vaikeaa ja aikaa nukkua vain jokunen tunti kun taksi haki klo 0530.
Torstaiaamuna oli pimeää eikä kaupungista näkynyt mitään oikeastaan. Wienin kenttä oli niin suuri, että siellä siirryttiin 2 terminaalin välikin bussilla.  Lennolla saimme viiniä 2 lasillista ja suolakeksejä.
Ateenassa olisi pitänyt ottaa taksi jotta ehtisi Pireuksen laivaan , ostaa laivalippu ja seilata ikävän umpinaisessa Seajet 2-laivassa 3 tuntia Milokselle ja vielä ottaa taksivenekin välille Milos-Kimolos koska viimeinen lautta olisi jo mennyt. Päätimme mieluummin lentää Milokselle hintaan 107 €. Sekin potkurikone oli 20 min myöhässä, mutta vihdoin 6 tuntia aiottua myöhemmin eli klo 16.40 olimme Miloksella. Arja-ystävä oli autolla vastassa ja ajoi nopeaa vauhtia Polonniaan. Siellä ehdimme hetken viipyä laiturin tavernassa, jonne myös Erik tuli pyörätuolillaan. Vähän ehdimme kuulumisia vaihtaa ja saimme Kithiran kartan. Siellä Erik ja Arja olivat juuri viikon ja meitäkin saari kiinnostaa. Sovimme tapaavamme uudelleen lauantaina Polonniassa.
 Lautta maksoi 2,60 € ja lähti klo 17.45.
Vieläkään eivät ongelmat loppuneet; Kimoloksen taksi on rikki ja bussikuski kadonnut! Hotellimme on ylhäällä kylässä, jonne me todellakaan emme aikoneet laukkuja raahata. Soitimme hotelliin ja vanha isäntä ja tyttärensä pitkän odotuksen jälkeen hakivat meidät Pick Up-autollaan.  Saimme viimekertaiset huoneet. Sitten äkkiä vähän laukkujen purkua ja tavernaa etsimään.
Niitäpä ei enää ollutkaan useita auki! Yhden näimme ja muistelimme, että jostain syystä se ei ollut mukava viime kerralla. Nyt ei ollut kuitenkaan valinnanvaraa.
Turisteja oli 4 pöydässä ja paikallisia paljon. Pöytiä ja tuoleja lisättiin kujalle sitä mukaa kuin ihmisiä saapui. Ei ollut kovaa soivaa musiikkia vaan ihmisääniä eri kielillä, eniten kreikaksi. Ihanaa! Tilasin saman annoksen kuin naapuripöydän saksaa puhuva rouva, moshari kokkinisto. Milla otti kasvisruokaa. Ei se ruoka kuitenkaan maistunut ja perunoitakin oli paljon, favaa söin kuitenkin reippaasti. Sen verran väsyneitä kaikesta olimme, että jälkiruokien ( jogurttia hillolla) jälkeen ihan kiiruhdimme maate. Kello oli vasta 21 ja pieniäkin lapsia tuotiin tavernaan. Me halusimme peteihin! Eipä se uni nytkään helposti tullut. Hotellin terassilla oli suuri seurue, jonka puheita huomasin korva tarkkana kuuntelevani. Apu löytyi sitten laukusta, korvatulpat. Huh, mikä reissun alku!