10.4. Suomeen lento

 Aegean ensin neuvoi olemaan 2 tuntia etuajassa kentällä ruuhkien takia. Nyt se oli muuttunut  3: ksi tunniksi. Selvä lähdin klo 03

10: n vuorolla. Nyt kello on 05.05 . 

Ei niin aikaisin ollut ruuhkia kentällä

 Kiva  , kun tiskiltä saa boardingpassin paperiversiona. Niin on minulle helpompaa.

Lento lähti ajallaan. En tiedä  , mitä oli ruokana, kun torkuin.

Tutustuin vieressäni istuvaan  Turkin kurdinaiseen , joka kysyi, mitä saaria suosittelisin. Ehdotin Sifnosta ja Serifosta, tai kalliimpia Parosta ja Naxosta. Hän on käynyt Santorinilla.

Hänen miehensä on suomalainen ensihoitaja ja tytär on 7 - vuotias. Annoin siksi blogini osoitteen

. En tiedä , miten tekstejäni blogista voi kääntää 

.muille kielille. 

Bussi keikkuu ja lopetan nyt tähän. Oli kiva jos olit mukana.

 Hän opiskelee hoitoalaa ja pian alkaa käytännön harjoittelu psykiatrian osastolla.  Kerroin vähän omista vastaavista kokemuksistani

Huomasin ehtiväni aikasempaan Turun bussiin ja kiiruhdin siihen. Tänään on ryhmäni viimeinen kreikan oppitunti. Läksy on kyllä tekemättä.  Ehkä menen silti. Saa nähdä.

Torstai 9.4. Pireus. Viimeinen ostos- ja reissupäivä.

Kuvia hotellin aamiaiselta.

Nyt oli myös 2 eri lajia suolaista piirakkaa  ja hyviä olivat! 

 Aamiainen on tarjolla klo 10.30 asti, hyvä. Se onkin pitkstä aikaa hotelliaamiainen. Taas kerran ihmettelin, että kurkut ja tomaatit puuttuivat ja ollaan sentään Kreikassa. Mikä mahtaa olla syynä? 

Aamiaishuone on melko keskeinen, tykkään.

 Tarjolla on lehtiä ja esim. seurapelejä. Kivoja sohvia myös, mielestäni kivan rentoa ja kotoista.

 Päätin mennä iltapäivällä  kaupasta ostamaan talonmiehelleni" tuliaispullon kun lentokentällä se maksaisi enemmän. Nyt 16 € oli Ballantines- pullon hinta. 

Sklavenitis on valtavan iso kauppa.

 

 Onpa siinä pikkuleipiä poikineen!

Otin matkalla lähiseudusta kuvia.

Pysäkillä ihmiset odottivat bussia ja päätin minäkin lähteä ajelulle. Bussi nro 20 ajoi päätepysäkilleen ja Kallithean suuntaan. Halusin päästä isoon China Centeriin. Vaihtamalla bussiin nro 40 pääsinkin sinne. Toki jouduin kerran kysymään neuvoa ja katsoin myös google mapsista.

Etsin vain alusvaatteita. Löysinkin 5 paria, mutta koko on joka kerta yhtä suuri arvoitus. Kauniita värejä, mutta ei 100 % puuvillaa. Ei myöskään mitään mammamallisia.  

Paluumatkalle otin taksin, joka ajoi kylläkin ihan väärän Sklavenitis-kaupan luo. Jäin kyydistä pois. Tulipahan tehtyä siinäkin vähän sight seeingiä. Näkyi myös suuria laivoja. Tämän kirkon luota otin uuden taksin, 5 € oikeaan kohteeseen.

Matkalaukun pakkasin melkein valmiiksi ja tyhjensin jääkaapin. Hotellihuoneessa ei tietenkään ole muita astioita kuin hammasmuki kylpyhuoneessa. Hedelmäsalaatin tarjoilin itselleni kolmiojuuston pahvirasiasta näin:

Seuraavalle reissulle pakkaan kuin partioleirille lautasen ja ruokailuvälineet, reissuystävän emalinen lahjamuki jo "asuukin" matkalaukussa.

Tuon kartan sain respan mukavalta nuorelta naiselta. Hän piirsi siihen reitin lentokenttäbussin pysäkille. 

Sinne olikin lyhyt ja helppo matka ja odotin tässä klo 03:10 lähtevää bussia.

P.S. Haluatko tietää, miten niille ostamilleni " nimettömille" kävi?  Kauniin pastelliväriset 3 paria olivat liian pienet! Laitoin ne siivoojien komeron kärryn päälle! Erikoinen tippi. Hih!

8.4. Lennon jälkeen bussilla Pireukseen

 Tämä kuva on Βάρη:n (Va'rin) kohdalta. Olimme turkulaisen kieliryhmäni kanssa tuolla pääsiäilammasta syömässä kerran.

Bussi X96: lla klo 15 matka Pireukseen alkoi. Ruuhkaa ei ollut. Matkalippuni sillä eläkeläisen kortilla maksaa 2, 70 €, sanoi lippukioskin mies. Bussiin tuli myös tarkastaja.

Oli kyllä pitkä matka! Ruuhkien takia kesti kauan, melkein 2 tuntia. Sain ehkä sitä lempilajiani, eli bussiajeluja,  nyt tarpeeksi. Kaiken lisäksi jollakin kielellä,  ehkä arabiaksi,  huutava ukko puhui eli huusi ainakin 15 eri puhelua takanani ja jäi vasta teatterin kohdalla pois kyydistä. Perillä tutulla  Karaiskakin lippukioskilla kysyin perjantain menostani kentälle. Pitää olla siellä klo 05 , mutta silloin vasta lähtee 1. vuoro täältä Pireuksesta. Setä ei tiennyt metron tai junan aikatauluista.Outoa ammattitaitoa! 

Otin sitten taksijonon ensimmäisen. Käteisellä maksoin 15€, mutta en jaksanut siitä valittaa. Aluksi hinta oli vielä kalliimpi ja sanoin meneväni bussilla. Sitten hinta aleni. Kuski sanoi ajavansa nopeasti oikotietä ja siksi maksaa 15 €. Olkoon! Kyllä hän ajoikin ruuhkasta huolimatta nopeasti perille.  Pyysin kuskilta kortin kreikaksi, mutta hän ei tajunnut. Sain sitten hänen taksikorttinsa, kun kysyin tarkemmin. Ehkä löydän mukavamman kuskin ja kimppakyydin , jos on pakko taksilla perjantaina klo 05: ksi mennä.

 Toim.huom. en tarvitse taksia. Asia selvisi hotelliaamiaisella, X96 kulkee läpi yön. Sain aikataulut Kreikkaryhmästä ja reissuystävältä torstaina.

Hotellihuoneeni on edullinen ja söpö. 

Lippu kotiutumisen merkiksi parvekkeelle taas.

Ei ole pyykkitelinettä tai -narua.

Pieni jääkaappi.

Oikein söpö hotellihuone, vain koukkuja seinille haluaisin. 

En tyhjentänyt matkalaukusta kuin vähän tavaraa. Ulkona paistoi aurinko ja halusin nopeasti kulkemaan merenrantaan. Ensin tosin piti ladata puhelimen akkua huoneessa. Harmikseni varavirtalähde jäi kotiin jonnekin " hyvään talteen". Sitä olisin jo monta kertaa tarvinnut.

Nyt puhelin jäi huoneeseen latatumaan lähtiessäni kävelylle, siksi ei ole kuvia rannasta tms. Ehkä sen nimi on Pazalimani?

Täälläkin oli paljon lapsia leikkipuistossa. Jäin  puistoon istuskelemaan ja palasin hotelliin ennen kuin  alkoi hämärtyä.

Respan tyttö on oikein kiva ja hän puhuu kanssani kreikkaa selkeästi ja tarpeeksi hitaasti, ei kuitenkaan Suomen tv: n selkouutisten tavalla.

Istuskelin parvekkeella ja mietin, mikä nyt on toisin kuin Kosin parvekkeella... Melu, se liikenteenmelu puuttuu. Ihanaa! En avannut edes televisiota, kun halusin nauttia hiljaisuudesta. Ei ollut myöskään pimeän tultua pieniä hyttysiä.

Nukahdin nopeasti kun oli niin hiljaista.

Lento Kos - Ateena 8.4 keskiviikko

 Nyt olen bussissa, joka lähtee ihan juuri nyt Masticharin kautta lentokentälle. 

30 min kesti matka Mastichariin ja sieltä 15 min kentälle. Olipa matkalla todella vehreitä maisemia ja vuoriakin. 

Emäntä ehdotti, että hänen miehensä kuljettaa minut autolla bussiasemalle. Hän toi taas leipomuksiaan. Nyt 3 tiropitaa. Hyvä!

Lähdimme10.00. Mutta tietöitä oli monissa kohdissa ja matka oli kiemurainen siksi. Sateet ovat täällä rikkoneet katuja ja nyt tuhoja korjataan.

Boarding on klo 12.35 joten on hyvässä valossa aikaa kirjoitella. Pitää myös kysyä Jorilta, kelpaako Ateenassa eläkeläisbussikortti lentokenttäbussiin matkalle Pireukseen ja tutkia, missä hotellini sijaitsee.

En ostanut mitään tax freestä. Valtava määrä hajuvesiä! Ripsivärivalikoima pieni ja niitä oli vaikea löytää.

Nyt mitattiin matkustajien matkatavaroiden kokoja. Yksi pariskunta pysäytti koko jonon etenemisen, kun taistelivat laukkujaan siihen mittauslaatikkoon! Voi, mitä touhua. Minun reppuni kelpasi mittaamatta.

Lento nousi myöhässä, mutta kapteeni kuroi ajan kiinni ja ajoissa oltiin perillä. Koneessa oli paljon tyhjiä  paikkoja. Minäkin sain 3 istuinta.

Tarjoiluna oli halvapatukka ja vesipullo. Halvan laitan siihen koriini, johon kerään lahjoitusta kodittomille, veden juon itse. Korissa on jo jämät chipsipusseista, puoli askillista Sisu Sokton-pastelleita, 4 pikkuleipää ja 2 tiropitaa. Ehkä vielä vesipullon täytän kylpyhuoneen hanasta...

Olin valinnut taas paikkani koneessa väärältä puolelta. Tykkään niin katsella saaria. Onneksi kapteeni kuulutti, kun olimme Naxoksen ja Paroksen kohdalla. Menin tyhjälle penkille käytävän toiselle puolelle katsomaan. Kylläpä ne näkyivät hyvin. Arvatkaa te vanhat tutut, missä se suuri Kreikan kartta on, jonka Samokselta ostin juuri lentoja varten!

 Matkalaukun kansitaskussa! Näin kyllä muita asuttuja saaria, mutta en tunnistanut niitä. Tämä lento pitää joskus tehdä uudelleen!

Tiistai 7.4.viimeinen päivä Kosilla.

 Tutkin googlemapsin kautta vaatekauppoja alusvaatteita ajatellen. Aukesivat klo 9, mutta ovat niin kaukana, että jätän asian Pireuksen varaan, minne lähden huomenna. En myöskään halua autioilla kadulla tai remonttien keskellä täällä enempää kulkea, kun se on nyt niin kivulloista. 

Huone on nyt pysynyt lämpimänä ja märässä matkalaukussa  olleet tavarani ja vaatteet ovat kuivuneet. Ensi kerralla kevään matkaa varten vuoraan kyllä laukun sisällön muovikasseilla tms. On kyllä noin sattunut pari kertaa aikaisemminkin.

Nyt oli jo asteita 18 aamulla ja lisää luvattiin. 

Päätin edes pieneksi ajaksi mennä uimarannalle. En ottanut koko lompakkoa mukaan, vain pieniä seteleitä. Mutta ei rannalle niin vain päässytkään erinäisten aitojen ja rakennustyömaiden takia. 

Ravintoloiden läpi kyllä pääsee kesällä, mutta etsin kadun. Siitä pääsin rantaan, missä oli ehkä 10 ihmistä hiekalla pyyhkeillään. Kaikki oli keskeneräistä vielä. Rakennettiin,eikä kamalia  tuolirivejä tai muhkeita hiostava petejä näkynyt vielä. Kaukana taivaanrannalla näkyi jo olevan valmista. Otin paljon kuvia, mutta auringonvalossa en ollut huomannut, että kuvasin omaa naamaani. Sen totesin vasta majapaikassani. 

Tämä kuva on oikeinpäin. 

Oli hyvä, että otin mukaan rantakengät. Sen verran sattuivat kivet jalkapohjiin. Vesi oli kylmää ja lyhyt hetki vedessä riitti minulle hyvin. 

Harmittaa nyt, että filmaukseni eivät onnistuneet. Otin myös salaa videota paikallisista hassuttelevista vanhoista rouvista lähinnä saadakseni äänet talteen kreikanopiskelun takia. Heitä oli pikkuhiljaa vedessä 4 ja pian saapui 5. Hänet otettiin vastaan ihan riemusaatossa. Voi, miten tykkäsin siitä touhusta! Rouvat kiljuivat ja kikattelivat kuin pikkulapset.

Illalla:

Emännältä sain sähköpostissa ohjeet, miten toimia aamulla. Roskat pitää viedä ja käytetyt pyyhkeet kerätä. Avain jätetään pöydälle. Tiskistä ei puhuta mitään. 

Vastasin sähköpostiin ja emäntä toi minulle lautasellisen koulourakeja. Makeasta en kyllä välitä, mutta aion maistaa ainakin. Vai vienkö taas Ateenan kodittomille kuten kerran ja sain melkein turpiini. Ukkeli heitti " armopalani  mäkeen" ja raivosi. Hän makasi pahvilaatikossa.

Vein emännälle kuivaamani herkkutatit. Selvitin nimeä kreikaksi suomalaisnaisen avulla. Hän aikoo tehdä risottoa ja minä sanoin tekeväni pastaa niistä.

Iltapäivällä:

Rannalta tultuani menin suihkuun ja istuin aurinkoisella parvekkeella. Alkoi jo iho palaa, joten " suostuin" laittamaan 30 kertoimen Lidlin aurinkovoidetta. En ole aurinkovoiteista ikinä tykännyt. 

Jotain purtavaa chipsien ja piirakoiden lisäksi halusin. Pöydällä oli jo tullessani 2 omenaa, banaani ja appelsiini. Pilkoin ne siellä parvekkeella hedelmäsalaatiksi. Tätä ei reissuystäväni usko, joten otin todisteet:

Luulen omenien olevan Pelionin niemimaalta, missä kerran seikkailin syys-lokakuussa. Tarkistan nimen.

Tuli siis vähän tiskiä.

Pian jo pakkauspuuhiin.

Duolingon tein jo aamulla jotta se ei jää tekemättä. 

Suomen tai maailman uutisista en tiedä paljon mitään enkä nyt haluakaan tietää. Omissa touhuissa on tarpeeksi ja yritän selvitä loppuajan ilman jännitystä ja draamaa...

En saanut tv: stä ohjelmia auki. Pyysin apua. Isäntäkin löysi vain kirkonmenojen ja Samoksen tv: n, mutta sekin hävisi pian. Ei haittaa. 

Pakkasin melkein valmiiksi ja menin nukkumaan.

Maanantai 6.4.

 Aamulla heräsin vanhanaikaiseen tapaan ja nyt  aikaisin herätyskellon soittoon tutkimaan netistä, onnistuuko käynti Leroksella tänään  edestakaisin ja jääkö aikaa parturikäyntiin tarpeeksi siellä. Enpä taaskaan osannut! Vanha tuttu gtp.gr ei toiminut ja muutenkin olisi muihin sivuihin  pitänyt kirjautua eri sivuille sinne ja tänne! Luovutin ja pyysin taas apua reissuystävältäni. Hän tiesi, että se aikataulullisesti ja hintaisesti (10 €/suunta) sopiva laiva ei kulje tänään eikä huomenna, mutta eilen olisi kulkenut! Kuulemma vain kalliimmalla katamaraanilla pääsisin.

Lähdin ennen klo 9 etsimään matkatoimistoa. Kävely oli kyllä väsyttävää, kun kummallisesti lonkkia särki! Onneksi rantatiellä on runsaasti penkkejä ja niillä sitten huilailin vähän väliä. Matkatoimisto löytyi,  mutta päiväkäynti ei kuulemma onnistu sillä Anekin edullisella laivalla Olympios Ermis ja hinta katamaraanilla on muistaakseni 35 €/ suunta. Siihen sitten majoitus päälle,  niin tulee liian kallis kampaamoreissu eläkeläiselle. Kun vastaus tuli kuin pyssyyn suunta,  jäin miettimään, onko tosiaan näin, että pois en pääsisi tänään, jos lähtisin.

"Kotini" lähellä ihmettelin aidattua aluetta ja jokin Schengen- kylttikin siinä oli ja portilla vartija. Siellä oli matkatoimistokojuja  mutta vain Turkin matkoja varten. Kysyin yhdestä kojusta nuorelta naiselta  onnistuisiko käyntini. Hän soitti miehen paikalle. Mies sanoi myynnin onnistuvan vain hänen toimistossaan ja neuvoi tien sinne. Reitti oli niin vaikea kuitenkin  että otin portilta taksin, 5 €. Mies tuli perässä polkupyörällä. Kun hänen tulonsa kesti ja katamaraani lähtisi pian, kysyin asiaa toimiston nuorelta naiselta. Hän löysi tietokoneelta  nopeasti vastauksen ja näytti minulle sivunkin ihan mustaa valkoisella. 

 Kyllä paluumatkoja oli ihan ruudulla näkyvissä, mutta saaressaoloaika ei kampaamokäyntiin riittäisi. Se siitä! Kyĺlä harmitti. Tosin en ole edes tarkistanut, onko kampaaja tänään työssä. 

Lähdin sitten harhailemaan "kotia" kohti ja taas olin eksyksissä. Piti kysyä kahteen kertaan neuvoa. Lopulta otin puhelimen Google mapsin avuksi ja pian jo meri näkyi. 

Otin matkalla kuvia.

Poikkesin leipomoon ostamaan makkarapiirakan ja söin siitä puolet sisätiloissa. Juomana vettä vain. Kuten joulun, on myös pääsiäisen koristelu Kreikassa ylenpalttista. 

Nuo kuvassa olevat ovat mielestäni "turhuuksia". Lapsena pidin, mutta nyt valitsen suolaisen version mieluummin. Myös jäätelö on liian makeaa nykyään ja suosikkini on Frozen Youghurt marjoilla ja hedelmillä, mutta sitä löytää nykyään harvoin. 

Täällä niitä kissoja lepäili paljon aikaisemmin.

Tuon puun, jota en tunne, kauniit kukat ovat jo kuihtumassa. Haluaisin nähdä myös kukkivan ihanan wisterian.

Tämä kohta on usein kuvattu Delfiiniaukio.

Aurinko lämmitti kyllä, mutta uimarannan puolella oli liian tuulista joten en sinne mennyt. 

Piitää selvittää vielä Kosin lentokentälle vievän bussin aikataulu ja boardingin aika yms. 

Nyt, kun myöhemmin mietin, ihmettelen, miksi en vuokrannut polkupyörää, kun käveleminen on noin tuskallista! Olenhan täällä ennenkin pyöräillyt ja täällä on hyvät pyörätiet!

Istuskelin sitten aurinkoisella siistillä parvekkeellani ja otin pari kuvaa. Toisessa  näkyy Kreikan-lippuni merkiksi kotiutumisesta. Näkyy meri myös ja hyvä maamerkki Hotelli Kostas Palace.  Siellä olin kauan sitten ja katolla oli uima-allas. Ihan hyvä hotelli. Ensimmäisessä  kuvassa vain näkymää toiseen suuntaan, tosin siellä n. 200 m:n päässä vasemmalla on emännän suosittelema super/minimarket. Kaupan valikoima oli kyllä hieno.

Illalla vastapäinen tavern

a täyttyi ja nappasin parvekkeelta pari kuvaa. Pöydän vaalea nainen huomasi touhuni.. Ablodeerasin selitykseksi ja hän vilkutti takaisin. Paparazzitouhuja.

Etsin tietoja lentokenttäbusseista ja sopiva bussi löytyi, hinta 3,50 € ja ajoaika 30'. Aikataulut muuttuvat kai usein ja tiistaisin ei lähde noin aikaisin esim.

5.4. sunnuntai.

 Kalimera

Aurinko paistaa. Asteita 17. Siirsin märimmät vaatteeni parvekkeelle auringonpaisteeseen. Yksi murhe vähemmän. 

Kahvinkeitintä ei ole eikä suppiloa joten lähdin neskahvia ostamaan. Samalla kiertelin kaupungilla. Näytti vain matkamuistomyymälät , turistikaupat ja kahvilat yms. olevan auki. Harva taverna tai ravintola oli auki, mutta nyt en niitä tarvitsekaan, varsinkaan yksin.  Leipomoiden piirakat ja oreganochipsit riittävät kyllä.  Maisemat olivat melko lohduttomia sesongin aikaan verrattuna; paljon roskaa, rikkinäisiä kalusteita repsottavia muovikatteita , kuihtuneita koristekukkia jne. 

Ehkä myös sunnuntaista johtuen ne toisenlaisia vaatteita myyvät kaupat olivat kiinni. Näyteikkunoita sitten katselin.

Puistot olivat kyllä siistejä ja yhdessä rannan leikkipuistossa lepäili ainakin 10 kissaa. Vieressä oli aidattu lasten leikkipuisto. Niitä olen reissuillani paljon ihaillut ja varsinkin sitä, miten vanhemmat niissä ovat lastensa mukana!

Illalla törmäsin emäntään läheisen jäätelöbaarin ovella ja kerroin, että ilmastointilaite ei anna lämmintä ilmaa. Hän oli miehensä seurassa ja mies lähti katsomaan sitä. Kertoi käyneensä Turussakin Suomenmatkallaan. Vaimo sanoi sen olleen 50 vuotta sitten. Melko kauan mies paineli säätimen paikkoja ja laittoi lämpötilaksi 28 astetta. Sanoin sammuttavani ilmastoinnin, kun huone on lämmin.

Kesti kauan, että tuli huoneeseen lämmintä. Katselin sitten suomalaisia lempiohjelmia Ruudun kautta yli puolenyön. Kun muistin,  että ehkä jo aikaisin huomenna aamulla lähtee Lerokselle laiva, rupesin nukkumaan enkä palellut enää.

Lauantai 4.4. Laivalla Kosille

 Taksilla menin hyvissä ajoin satamaan ja ostin laivalipun (79 €). Matka kulki hyvässä säässä Patmoksen ja Leroksen  kautta Kalymnokseen asti ja sitten alkoi sade. 

Kuvia lempisaarestani Leroksesta.

Kosilla olimme vasta klo 16:n aikoihin. Sade jatkui ja vain muutama taksi oli paikalla. Tiesin ennestään, että ei satamassa mitään taksijonoja ole asiakkaita odottamassa kuten muualla! Miksi ei? Luovuin taksiajatuksesta ja lähdin kävellen majapaikkaani Kostas Palacen lähellä . Avain oli lokerossa ulko- oven luona. Emäntä sattui juuri silloin tulemaan ovelle ja hän otti avaimet esiin. Hänen poikansa kantoi myöhemmin laukkuni ylös. Olisin kyllä pärjännyt itsekin koska portaikossa on kaide apuna. 

Olin likomärkä sateen vuoksi. Myös uusi laukkuni päästi vedet läpi joten sitten vaan ripustelemaan vaatteita kuivumaan henkareihin ja tuolien selkänojille. Lompakot, passit jne. levittelin tiskipöydälle. Kylpyhuoneessa on tuuletin, mutta se ei lämmitä. Ilmastointilaite ei anna lämmintä ilmaa joten kylmä täällä on märissä vaatteissa!

Meninkin sitten jo aikaisin peittojen alle nukkumaan.

Perjantai 3.4.

 No, eipä sitä boardingpassia tarvittukaan! Myöhästyin koneesta! 

Näin se tapahtui: Lähdin hotellin kohdalla olevalle bussipysäkille. Onneksi kysyin ohikulkijalta, kun muuten olisin lähtenyt väärään suuntaan. Matka Nomismatokopion metroasemalle oli melko pitkä. Perillä 2 kreikkalaista nuorta naista auttoi minua rullaportaissa matkalaukun kanssa. Alhaalla laiturilla ihmettelin, missä reppuni on. Siinä olivat rahat ja puhelin, tabletti , passi, pankkikortit, lääkkeet ja jopa kotiavain! Tytöt soittivat puheluita ja puhuin myös heidän suomalaisen ystävättärensä kanssa. Oli kyllä karmea tilanne!  Pian tuli soitto, että reppu löytyi bussista ja se tuodaan bussilaiturille klo 16, taksilla sitä ei voida lähettää. Sitten vaan penkille odottamaan. Lento lähti samoihin aikoihin. Kaikki olin tallella repussa. Miehet eivät huolineet maksua.

Reissuystäväni Suomessa etsi keinoa päästä Kosille. Hän on niin kokenut reissaaja, että nämä asiat ovat helppoja hänelle. Yksi keino oli laiva Superfast Ferries klo 04. Hän tutki myös hotelleita Pireuksessa ja päätin lähteä yhteen niistä, nimi on Achillion. Metro veikin suoraan Pireukseen. Hotelli löytyi, mutta se oli täynnä. Neuvoivat sitten läheiseen Eva-hotelliin. Εβα. Sinne pääsin. Hinta oli 50 €.

Kävin sitten kaupassa ja paluumatkalla olin vähän eksyksissä. Kysymällä hotelli löytyi ihan läheltä. Olisin tietysti voinut googlemapsia käyttää. Pyysin respan soittavan minulle taksin klo 03:ksi ja menin aikaisin nukkumaan.