tiistai 7. huhtikuuta 2026

Tiistai 7.4.viimeinen päivä Kosilla.

 Tutkin googlemapsin kautta vaatekauppoja alusvaatteita ajatellen. Aukesivat klo 9, mutta ovat niin kaukana, että jätän asian Pireuksen varaan, minne lähden huomenna. En myöskään halua autioilla kadulla tai remonttien keskellä täällä enempää kulkea, kun se on nyt niin kivulloista. 

Huone on nyt pysynyt lämpimänä ja märässä matkalaukussa  olleet tavarani ja vaatteet ovat kuivuneet. Ensi kerralla kevään matkaa varten vuoraan kyllä laukun sisällön muovikasseilla tms. On kyllä noin sattunut pari kertaa aikaisemminkin.

Nyt oli jo asteita 18 aamulla ja lisää luvattiin. 

Päätin edes pieneksi ajaksi mennä uimarannalle. En ottanut koko lompakkoa mukaan, vain pieniä seteleitä. Mutta ei rannalle niin vain päässytkään erinäisten aitojen ja rakennustyömaiden takia. 


Ravintoloiden läpi kyllä pääsee kesällä, mutta etsin kadun. Siitä pääsin rantaan, missä oli ehkä 10 ihmistä hiekalla pyyhkeillään. Kaikki oli keskeneräistä vielä. Rakennettiin,eikä kamalia  tuolirivejä tai muhkeita hiostava petejä näkynyt vielä. Kaukana taivaanrannalla näkyi jo olevan valmista. Otin paljon kuvia, mutta auringonvalossa en ollut huomannut, että kuvasin omaa naamaani. Sen totesin vasta majapaikassani. 

Tämä kuva on oikeinpäin. 

Oli hyvä, että otin mukaan rantakengät. Sen verran sattuivat kivet jalkapohjiin. Vesi oli kylmää ja lyhyt hetki vedessä riitti minulle hyvin. 

Harmittaa nyt, että filmaukseni eivät onnistuneet. Otin myös salaa videota paikallisista hassuttelevista vanhoista rouvista lähinnä saadakseni äänet talteen kreikanopiskelun takia. Heitä oli pikkuhiljaa vedessä 4 ja pian saapui 5. Hänet otettiin vastaan ihan riemusaatossa. Voi, miten tykkäsin siitä touhusta! Rouvat kiljuivat ja kikattelivat kuin pikkulapset.

Illalla:

Emännältä sain sähköpostissa ohjeet, miten toimia aamulla. Roskat pitää viedä ja käytetyt pyyhkeet kerätä. Avain jätetään pöydälle. Tiskistä ei puhuta mitään. 

Vastasin sähköpostiin ja emäntä toi minulle lautasellisen koulourakeja. Makeasta en kyllä välitä, mutta aion maistaa ainakin. Vai vienkö taas Ateenan kodittomille kuten kerran ja sain melkein turpiini. Ukkeli heitti " armopalani  mäkeen" ja raivosi. Hän makasi pahvilaatikossa.

Vein emännälle kuivaamani herkkutatit. Selvitin nimeä kreikaksi suomalaisnaisen avulla. Hän aikoo tehdä risottoa ja minä sanoin tekeväni pastaa niistä.

Iltapäivällä:

Rannalta tultuani menin suihkuun ja istuin aurinkoisella parvekkeella. Alkoi jo iho palaa, joten " suostuin" laittamaan 30 kertoimen Lidlin aurinkovoidetta. En ole aurinkovoiteista ikinä tykännyt. 

Jotain purtavaa chipsien ja piirakoiden lisäksi halusin. Pöydällä oli jo tullessani 2 omenaa, banaani ja appelsiini. Pilkoin ne siellä parvekkeella hedelmäsalaatiksi. Tätä ei reissuystäväni usko, joten otin todisteet:



Luulen omenien olevan Pelionin niemimaalta, missä kerran seikkailin syys-lokakuussa. Tarkistan nimen.

Tuli siis vähän tiskiä.

Pian jo pakkauspuuhiin.

Duolingon tein jo aamulla jotta se ei jää tekemättä. 

Suomen tai maailman uutisista en tiedä paljon mitään enkä nyt haluakaan tietää. Omissa touhuissa on tarpeeksi ja yritän selvitä loppuajan ilman jännitystä ja draamaa...

En saanut tv: stä ohjelmia auki. Pyysin apua. Isäntäkin löysi vain kirkonmenojen ja Samoksen tv: n, mutta sekin hävisi pian. Ei haittaa. 

Pakkasin melkein valmiiksi ja menin nukkumaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti