Kalimera
Aurinko paistaa. Asteita 17. Siirsin märimmät vaatteeni parvekkeelle auringonpaisteeseen. Yksi murhe vähemmän.
Kahvinkeitintä ei ole eikä suppiloa joten lähdin neskahvia ostamaan. Samalla kiertelin kaupungilla. Näytti vain matkamuistomyymälät , turistikaupat ja kahvilat yms. olevan auki. Harva taverna tai ravintola oli auki, mutta nyt en niitä tarvitsekaan, varsinkaan yksin. Leipomoiden piirakat ja oreganochipsit riittävät kyllä. Maisemat olivat melko lohduttomia sesongin aikaan verrattuna; paljon roskaa, rikkinäisiä kalusteita repsottavia muovikatteita , kuihtuneita koristekukkia jne.
Ehkä myös sunnuntaista johtuen ne toisenlaisia vaatteita myyvät kaupat olivat kiinni. Näyteikkunoita sitten katselin.
Puistot olivat kyllä siistejä ja yhdessä rannan leikkipuistossa lepäili ainakin 10 kissaa. Vieressä oli aidattu lasten leikkipuisto. Niitä olen reissuillani paljon ihaillut ja varsinkin sitä, miten vanhemmat niissä ovat lastensa mukana!
Illalla törmäsin emäntään läheisen jäätelöbaarin ovella ja kerroin, että ilmastointilaite ei anna lämmintä ilmaa. Hän oli miehensä seurassa ja mies lähti katsomaan sitä. Kertoi käyneensä Turussakin Suomenmatkallaan. Vaimo sanoi sen olleen 50 vuotta sitten. Melko kauan mies paineli säätimen paikkoja ja laittoi lämpötilaksi 28 astetta. Sanoin sammuttavani ilmastoinnin, kun huone on lämmin.
Kesti kauan, että tuli huoneeseen lämmintä. Katselin sitten suomalaisia lempiohjelmia Ruudun kautta yli puolenyön. Kun muistin, että ehkä jo aikaisin huomenna aamulla lähtee Lerokselle laiva, rupesin nukkumaan enkä palellut enää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti