23.9. Artemidasta Suomeen ja monia teknisiä ongelmia...

 No, ei todellakaan ollut mikään hyvä yö! 

Valitsin nyt kotona lauantaina 24.9. tuon kuvan kuvaamaan lukuisia teknisiä ongelmia, mitä reissullani kohtasin! Kyllä tältä tädiltä vehkeitä löytyy, vaan ei taitoja...

Ei, eivät nyt lentokoneet valvottaneet vaan tuo uusi puhelin! En edes muistanut lentokoneita.

Laitoin puhelimeeni herätyksen klo 04.30 koska bussipysäkki on melkein talon edessä enkä aio keittää edes kahvia vaan menen lentokentällä loungeen aamiaiselle. 

En tiedä, minkä ihmeliikkeen taas tein, mutta puhelin alkoi joskus klo  02 jälkeen hätyytellä, ei suureen ääneen, mutta kuitenkin. Yritin tehdä jotain ja " palkaksi" se rakkine lupasi taas pian toistaa hälyytyksen x 5! Apua! En voinut puhelinta kokonaan sammuttaakaan ja nukahtaa koska sitten se herätys olisi jäänyt saamatta.  Arvaa, kaipasinko vanhaa keksintöä, herätyskelloa! Se mukaan ensi reissulle.

Bussi tuli klo 05.25 eli kyllä se väli Rafina-Artemida kestää sen 20 minuuttia, kuten paikalliset pojat kertoivat.  Matkustajia oli jo paljon kyydissä ja lisää tuli matkalla. Kaikki pääsivät istumaan. Matka maksoi taas 1,80 €. Se tuntui niin hyvältä!

Aegeanin tiskit olivat sisään tullessa vasemmassa päädyssä. Automaatilta boarding pass ja laukkutarrat. Jonoa oli, mutta myös monta virkailijaa, ei tarvinnut jonottaa kauaa eikä  myöskään turvatarkastuksessa. Siinä piti ottaa tabletti ja puhelin esiin repusta, mutta vesipullo, jossa 1/2 vedestä jäljellä ja varavirtalähde jäivät reppuun. Ei ongelmia.

2 isoa  tuliaisouzoa ostin, parasta laatua Plomaria tietysti. Sitten aamiaiselle. 

Nyt ehti juuri nenäni edestä sisään ryhmä ihmisiä. Sen jälkeen paikka oli nyt täynnä. Meidät seuraavat ohjattiin lipun kanssa seuraavaan loungehuoneistoon, joka oli pienempi ja kuvittelen sen olleen myös vaatimattomampi, tai sitten on koko tarjonta supistunut. Kahvikeittimestä sai helposti tavallista kahvia, mutta erikoiskahveja olisi pitänyt jonottaa. Piirakoista en pitänyt yhtään! Oli pinaattipiirakkaa ja jotain toista.  Valmiit paketoidut  juustokinkkuleivät maistuivat sentään. Mehuja en nähnyt, otin Fantapurkin. Pari pientä keksiä nappasin myös mukaan ja toisen niistä söin. Alkoholia en ottanut. Vihanneksia tai esim. juustoja, kuten fetaa ei ollut tarjolla. No, sainpa edes kahvia, joka oli hyvää. En nähnyt myöskään kahvimaitoa, otin niitä pieniä hassuja Nou Nou-purkkeja. En muista nimeä oikein.

Boarding-aika oli jo lähellä ja kiiruhdin (turhaan) portille 5. Lähtö viivästyi 30 min. Laukkuja punnittiin ja niitä koottiin ilmaiseksi ruumaan. 

Nyt lennolla näkyi tv-ruudusta kartalta, missä mennään. Istuin 18 C- käytäväpaikalla ja koneen siipi peitti sen vähäisenkin näkymän, mitä siltä istuimelta olisi voinut nähdä. Tykkään eniten ikkunapaikoista ilman siipiä. Tai, no kyllähän niitä lentoon tarvitaan...

En jutellut viereisen naisen kanssa, hän oli ehkä aasialainen. Käytävän toisella puolella oli perhe. Isä suomalainen, äiti kreikkalainen. Tyttö, n. 3 v. ja pikkuinen Anna, ehkä 10 kk? Anna tykkäsi kaikesta, mitä käsiinsä sai. Isä viihdytti häntä mukavasti ja nukutti tytön syliinsä. Kun Anna heräsi, isä siirsi hänet nukkumaan rintareppuun ja isä seisoi sitten loppumatkan. Isompi lapsi marisi ja kiukutteli ja itki väsyneen oloisena. Hyvä isä!

Kirjoittelin wordillä vaan. Sitten sain sen epäkuntoon. Jokin nuoli vaan liikkui kovaa vauhtia sanojen yli vasemmalle. Pelästyin jo sen pyyhkivän joka sanan pois! Äkkiä tabletti kiinni jollakin konstilla! Joo, kiinni se meni. Ja oli ja pysyi! Tabletti kyllä avautui, mutta lukitus ei avautunut pyyhkäisemällä. Vasta Turun bussia lentokentällä  odottaessani se avautui, kun olin ladannut tablettia  varavirtalähteellä. En keksinyt muutakaan keinoa , mitä yrittää. Hieno on tuo sana, ehkä vara-akku on sama asia?

En syönyt lennolla  kasvissämpylää. Join vain pienen pullon valkoviiniä.

Perillä olimme ajoissa. Onpa paljon käveltävää nykyisellä lentokentällä. Ostin Alepasta kolmioleivän, kanaa ja sen ainoan stevialla makeutetun limsan, mitä meillä nykyään on, Mango-Appelsiinin (Rainbow).

Bussi Turkuun lähti klo 14. Juna olisi ollut paljon halvempi, mutta perillä olisi ollut kotiin hankalampi matka tavaroiden kanssa. En edes katsonut junien aikoja nyt.

Bussinvaihto Turvesolmussa. Piti seistä ulkona kauan. Joka penkillä oli jo  matkustaja, kun astuimme bussiin. 

Tämän 10 päivän aikana on ruska edennyt Suomessa. Ihania syksyn värejä on niin ihana katsella! 

Bussi ajoi vanhaa 1-tietä keikkuen. En edes yrittänyt kirjoittaa mitään. Sen sijaan yritin sata kertaa tehdä ne ihmetemput, jolla kameralla ottamani kuvat siirtyvät tabletille kohtaan "kuvat". Arvaa, osasinko? Kyllä, mutta vasta Turun uuden Majakkasairaalan kohdalla! Milla, apua!

Ehkä minun pitää siirtyä takaisin ruutuvihkon käyttäjäksi!? Sellaiseen pidin "blogia" ensimmäisellä saarihyppelylläni yksin ajalla 25.5 - 22.6.2010. 

Reittini oli  Hki - Kööpenhamina - Budapest - Ateena - Pireus - Naxos - Santorini - Antiparos - Paros - Amorgos - Syros ( karmea läävä, 1 yö) - Tinos (päiväretki Mykonokselle) - Syros - Andros - Rafina - Ateena.

Nyt on oikeasti kivaa lukea sitä ruutuvihkoa!

 Tämä reissu oli nyt tässä. Kivaa, kun olit mukana! 

Se vielä jäi sanomatta, että kotona huomasin matkalaukun hajonneen yhä lisää. On ostettava uusi tai selvittävä cabin-laukullani, mutta ei sekään niin kevyt ole kuin nykyiset versiot. Katsotaan...

Jatketaan ensi kerralla...

Torstai 22.9. Takaisin Artemidaan

 Heräsin klo 06. Aamukahvi huoneessa. 

Ongelmana oli , miten vien ison ja melko painavan laukkuni huoneesta kadulle pitkissä kapeissa portaissa, kun ei ole yhtään kaidetta apuna. No, askel kerrallaan tietysti hosumatta. Melko ehjinä sekä laukku että minä.

Katsottuna valmiiksi helppo reitti satamaan lähdin sinne jo 45 minuuttia ennen laivan lähtöaikaa. Koska muistan ne laivoissa poltetut monet piirakat, halusin ostaa evästä leipomosta.Sellaista en nähnyt  mutta kyllä jenkkityylisen kahvilan nimeltä Γρηγόρης, jollaista en halua käyttää vaan paikallisia pikkuyrityksiä. Kuvassa näkyy vihreänä sen paikan nimi.

No, siellä nyt oli sitä, mitä etsin! Makkarapiirakka ja kinkkujuustopiirakka olivat aamiaiseni ja lounaani tänään. Voi, mitä sitten huomasin siinä paikassa! Lempiherkkuani  jota harvoin enää löydän:

Frozen youghurt! Kurkkasin, mitä makuja tai lisäkkeitä  oli tarjolla . 

Vain makeita ällötyksiä eikä yhtään hedelmiä. Hyvä! Oli helppo lähteä pois.

Sataman seutu onkin jo tullut tutuksi, kuuluisan muusikon , Vamvakariksen patsas piti myös kuvata.

Laivaan tulijoita oli n. 20 ja laiva oli paljon myöhässä. Saapa nähdä, milloin olen mutkaisen ja pitkän bussireitin jälkeen perillä tutusssa Artemidassa. 

Nyt on vuorossa

 taas uusi "koti" siellä. Starfish on minulle "koti" nro 7. Sijainti on helppo, taksiaseman ja lentokentälle vievän päätien lähellä. Saa nähdä, meneekö matkani lentokentälle taas taksimatkaksi. 

Tämä laiva pysähtyi Kythnoksella , joka myös on kiva tuttu saari. 

Ei busseja! Klo 13.50 matka jatkui taas. Mietin jo laivaan noustessa, että pitäisi kaivaa laukusta villatakki tms. koska sisätiloissa tuolla on kylmä ilmastoinnin takia. En kaivanut ja palelin! Ulos aurinkoon siis. Monia penkkejä olen jo käyttänyt laivan kääntyilyn mukaan auringonlämpöä etsien. Onneksi tilaa on!

Tällä puolella lahtea rinteessä oli "kotimme" Kythnoksella. Kiipeämistä.

Nyt pitäisi ajoaikaa olla 30 min jäljellä. Myöhästytään varmaan. No, toisilla laivoilla olisin ollut klo 18 vasta Rafinassa, on siis aikaa harhailla  busseja yms. etsien kuten blogini olettaakin!

Hups! Laivan piti olla klo 15.20 Lavriossa, mutta sepä olikin silloin Keassa! Tuttu kiva saari sekin on. 

Blogitekstejä en koskaan saanut tehtyä näiltä 2 saarelta, Kythnos ja Kea, kirjoitettua. Kyllähän tämä kirjoittelu aikaa paljon vie. Nyt ei mielestäni ole enää kovin pitkä matka Lavrioon. Tuo kerrostalon näköinen oli meidän hotellimme.

Aloin jo miettiä, että jos sittenkin menisin taksilla välin Lavrio-Artemida. Hinta 70 € on kyllä paljon, mutta...

Niinpä, minä olin jo tarpeeksi laivalla palellut ja myös siksi taksi olisi hyvä vaihtoehto päästä perille, mutta törkeää kiskontaa en siedä! 

Matkani jatkui Lavrion satamasta näin:

Tähän liitän tekstin, jonka kirjoitin lennolla wordilla , myöhemmin.

23.9.2022 lennolla:

Onpa hankalaa, kun netti sekoililee vähän väliä tai sitten minä. Kuvat tulevat vasta, kun pääsen kotona blogin kimppuun. 

Oli se paleleminen laivalla kyllä niin harmittavaa, että halusin päästä yöpaikkaan niin nopeasti kuin mahdollista. Tiesin, että Lavrion satama on ihan surkea paikka palveluiltaan ja arvasin, että taksit eivät kaikille siellä riitä. Pääsin nopeasti ulos laivasta ja seurasin kovalla vauhdilla muita. Pian jo taksit näkyivätkin. Niitä oli ehkä n. 20. Minun taksini jälkeen jonoon jäi 2 kpl. Yritin mennä taksilla bussiasemalle koska olin netin ohjeen tulkinnut niin. Sieltä luulin meneväni bussilla metroasemalle ja sieltä lähtisi bussi Artemidaan (nro 304). Olin paikkojen nimiä kirjoittanut lapulle ylös. Ärtynyt kuski kurkki sitä lappua ja kysyi, minne olen menossa. Hän sanoi, että satama on bussiasema. Sanoin meneväni metroasemalta bussilla  Artemidaan. Kysyin, mitä maksaa matka metroasemalle. 70 €! Entä Artemidaan, lähelle Rafinaa? Ei ymmärtänyt, mihin haluan, Rafinaanko? En! Lopulta sanoi Artemidaan maksavan 55 €. Selvä. On se sentään vähemmän kuin 70 €! Harmittavan äreä kuski! 

Keikkuvassa autossa laitoin Booking Comin kautta majapaikkaan tiedon, että olen nyt Lavriossa taksissa ja tulossa sinne. Kun ei tullut reaktiota, laitoin myös kirjautumisajaksi 17:00 – 18:00. Alkumatkalla en siis katsellut maisemia, Lavriota yhtään. Tuskin menetin mitään. Sitten tultiin johonkin isompaan paikkaan, kysyin minne. Se oli Markopoulo, tuttu nimi lentokentän suunnalla. Olipa ruma paikka! Siellä en haluaisi asua vaikka olisin kuinka Kreikka-hullu! Muistaakseni siellä oli bussinvaihto, kun menimme lentokentältä Lavrion satamaan, mistä menimme Kealle.

Kysyin kuskilta, milloin olemme perillä ja sanoin tietäväni kohteen ihan Artemidan keskustassa koska olin siellä. Ennen klo 18 oli vastaus. Eipä tämä ukko mikään rupattelija ollut! Sen musiikkikin oli ihan ”out”!

Ajoimme Vravronassa ihan sen majapaikan edestä, missä kerran yövyin. Paikan hoiti minulle lentokentän matkatoimisto. Se oli hieno ja kallis! Sanoin kuskille asuneeni tuossa 10 vuotta sitten. Hän hämmästyi ja ihmetteli, että tunnistin Vravronan.

Sain vastauksen majapaikasta ja pian jo näkyi ihanan tavernan, Archontikonin  parkkipaikan kyltti. Tiesin, että pitää kääntyä vasemmalle ja siinähän se Starfish Vacation , majapaikkani jo olikin. 

Isäntä tuli alaovelle ja mukana hänellä oli pieni Afroditi-tyttö. Asunto oli mainio! Etenkin ”wc-kylpyhuone”! Pakko oli ottaa kuvia! Makuuhuone oli ihan nykyaikainen, ei mitään vaatekaappia, vain jokin naulakko ja siinä 3 vaatehenkaria. 

Ei myöskään niitä betonilokeroita tai -sänkyjä, jotka tuovat mieleeni navetan tai sikalan! Yöpöydät, -lamput ja sängyt ihan o.k. Parveke iso ja näkymä ison tienristeyksen yli merelle. Nirunarutuoleja 2 ja metallipöytä.

 Keittiössä oli ”kootut teokset” eli laitteet sitä ja tätä. Kamala betoninen tiskiallas. Iso ja puhdas jääkaappi ja sisällä iso vesipullo. Pöytä ja 2 tuolia, joista toinen lähti heti parvekkeelle. 

Ja se kylpyhuone! Peilistä totesin, että pakko on hiukset pestä, mutta miten täällä suihkussa käydään?

 Ei ollut mitään suihkuverhoa tai suihkuallasta, missä seistä. Shampoota ja suihkusaippuaa oli jättipullot tarjolla, oli minulla kyllä omatkin. Päätin huuhtoa shampoot wc - pytyn yllä jotta vaahto ei leviä eteiseen asti. Selvisin. Pikkuinen ikkunalasta oli lattian kuivaamiseen, ei yhtään mattoa tai lattiarättiä ja mukanani kuljettaman 13.9. -päivän Turun Sanomatkin juuri jätin edelliseen ”kotiin” Afroditeen! Nyt olisin sitä tarvinnut! Huomaatko, Milla?! Hiustenkuivaaja oli hyvä. Pyyhkeet myös.

Toivon kuvieni kertovan, millainen paikka oli. 

Ennen suihkua kävin supermarketissa, muutama Fix piti saada. Ostin myös pienet tuliaissuklaat poikani perheelle vaikka ei kai kreikkalainen suklaa mitään hirmuhyvää ole. Nuo reunoilla näkyvät paperipussit ovat kaunis kierrätysmuisto Kinin rantaravintolasta. Niissä tuotiin aterimet pöytään, ihastuin ja otin ne  mukaani. 

Samassa kaupassa kävimme kesällä Millan kanssa.

Parvekkeeni edessä on jokin tavaratalon tapainen. 

Ajattelin katsoa sen matkalaukkuja, mutta kauppa oli nyt kiinni, ovessa kyllä lappu, mihin soittaa. Jalkakäytävällä olikin sitten mielenkiintoinen näyttely. Rivi erilaisia RANTATUOLEJA! Juuri, kun sellaisen olen ajatellut hankkia. 

 

Tutkin niitä ja yhteen istahdinkin. Yhdessä oli hintalappu 22 €. Aurinkovarjojen seassa oli pystyssä tuoleja koottuina niiden säilytyspusseihin, ei mitään suuria raahattavia kuitenkaan. Kyllä minä tarvitsen tuolin, jolla oleskella rannoilla. Pakko on jo myöntää, että me monet yli 70-vuotiaat emme niin vain ponnahda ketterästi  jaloillemme  rannalla pyyhkeellä maattuaamme! Taidan olla karmea näky, kun ähisten punnerran polvilleni ja siitä jalkeille?! 

Sorry tämä realiteettimiete! Jospa katson netistä, mitä siellä maksaa tai pyydän joulupukkia tuomaan? Tai sitten tutkin vaihtoehtoja joskus, kun olen seuraavalla Kreikan reissulla. Sitä en tiedä, milloin.

Päätin mennä aamulla lentokentälle klo 05:05 Rafinasta lähtevällä bussilla. En enää illalla lähtenyt esim. Archontikon-tavernaan vaikka se on tässä ihan lähellä. Yksin sinne olisi tylsää mennä ja aamulla on aikainen herätys.

Kalinihta!

21.9. keskiviikko, Ermoupoli

 Tämä alue kaupunkia  oli yöllä ihan hiljainen, nukuin hyvin.

Tästä heräsin, huomenta.

 25 € /yö: n hinnalla ihan kelvollinen yöpaikka. 

Yläkertaa. Milla nuorempana kiivetköön yläkertaan nukkumaan.

Mikrossa kuumennettiin kahvivesi. Läheisestä leipomosta Milla haki aamiaispiirakat.

Ei yhtään kattilaa tai paistinpannua, joilla mitään keittää/paistaa. Kuitenkin iso jääkaappipakastin ja uunillinen sähköliesi. Astiasto myös minimaalinen. 

No, ei tänne asumaan tultukaan!

Parveke iso ja hyvät kalusteet siellä ja iso pyykkiteline.

Tämä paikka sijaitsee lähempänä satamaa ja  bussiasemaa kuin Pefkakia Park. Ihan rauhallinen alue ja vähemmän portaita. Hyvä!

Päätimme lähteä Kinin rannalle päiväksi klo 11: n bussilla.

Otin kuvia bussin ikkunasta:

No, eipä noista kuvista mitään näe! 

Alhaalla on Kini.

Kävimme katsomassa pientä Morpheus-hotellia, jossa asuin kesäkuussa v. 2010.

Etsimme sopivaa paikkaa rannalta, jossa pääsisi tarvittaessa myös varjoon. Muhkeat modernit rantapedit eivät ole meidän juttu! Kun löysimme niitä vanhanaikaisia ja kevyesti siirrettäviä, olivat ne melkein kaikki jo varattuja joko ihmisillä tai lapuilla. Hiekalle siis! 

Julkisia kaislavarjoja ja suihku sekä lentopallokenttä on rannalla onneksi. Invavessa ja tavallinen kadun reunassa. Keskellä rantaa on täälläkin invaluiska veteen ja pukukoppi ja suihku pyörätuolia käyttäville. Hienoa!

Ranta syveni hitaammin kuin esim. Varissa, ihan o.k. silti.

Ihmettelin kukkia hiekassa.

Tässä on niille selitys:

"Nämä hiekkaliljat selviytyvät vaikeasti ja niitä pidetään uhanalaisena lajina.

Rannallamme niitä esiintyy kioskin ja lentopallokentän välisellä alueella".

Kun tuli pilvistä, menimme lounaalle kauniiseen tavernaan. Horiatiki ja sellainen  munakoisovuoka valittiin. Ei ollut niin hyvää kuin eilisessä lounaspaikassa. 

Kaupunkiin bussilla lähdimme klo 15: n jälkeen.

Illalla nostin käteistä automaatista huolellisesti tehden joka liikkeen kun se Kokkarin tapaus on hyvin muistissa. Isompi ja mukavampi maustekauppa oli nyt kiinni. Pienemmästä ostin salviaa, basilikaa ja oreganoa. Sopivaa vaatekauppaa minulle ei löytynyt.

Kurkkasin kulkiessa myös tällaiseen baariin vai mikä lie.

Menimme siihen mukavaan tavernaan, missä nämä houkuttelivat alunperinkin minua :

Otin sitä munakoisoruokaa, mutta ei se nyt maistunutkaan niin hyvältä. Vessareissulla ilmeisesti sohaisin ovessa olevaa avainta, kun en sitten päässytkään siltä ulos! Apua tuli heti englanniksi ja kreikaksi oven taakse. Avain ei irronnut millään. Ilmeisesti sitä sitten käännettiin ulkopulelta koska lopulta ovi aukeni. Ei ollut kiva kokemus.

Ajoissa piti mennä "kotiin" koska Milla lähti satamaan. Hän menee Kosin kautta Lerokselle. 

20.9. muutto Ermoupoliin

 Tänään sanomme heipat tälle kauniille kylälle.

Tämä on näkymä Millan parvekkeelta.

Bussipysäkillä olimme hyvissä ajoin ja löysimme varjoisan istumapaikan, millä odotella.

Bussilippu 1,60 €. Ajettiin Azolimnon läpi. Sepä olikin suurempi paikka kuin luulin. Onneksi valintamme oli Vari.

Ermoupolissa yritimme saada taksia "lennosta". Kesti melko kauan, että saimme.

Kyyti majapaikkaan nimeltä Pefkakia Park maksoi 5 €.

Sitten alkoikin selvittely, kun vanhaemäntä ei varaustani löytänyt. Olin sähköpostissa hänen poikansa kanssa sopinut edulliset hinnat kahteen vierekkäiseen huoneeseen. Poika tuli ilmeisesti työpaikaltaan paikalle. Ilmeni, että ikinä ei vastaukseni hänen tarjoukseensa ollut sähköpostina lähtenyt perille hänelle! 

Isäntä tarjoutui etsimään meille majapaikan edulliseen hintaan ja äitinsä avusti häntä siinä. Löytyikin läheltä alempaa , monien mutkien ja portaiden takaa Afroditi-niminen vaatimaton "koti". Lähdimme kävellen sinne ja mies kulki edellä painavan laukkuni kanssa.  Perillä vanha pariskunta jo odotti meitä. Pappa petasi minulle alakerran sängyn, haki vesipullon ja osasi sanoa, milloin torstaina lähtee hidas laiva Lavrioon. Emäntä esitteli puheliaana paikkoja. 

Kylmä suihku oli tarpeen.

Sitten liikkeelle, ensin apteekista Korresin spray-muotoinen aurinkosuoja 20 %:n alennuksella (16 €) ja kauppoja kiertelemään. Otin kuvia puhelimella.

Meri pilkottaa. Uimarantoja, ainakaan mitään hiekkarantoja , täällä ei ole.

Näillä nurkilla on majoituksia. Kotimme nimikin bongattu.

Portaita riittää kiivettäviksi!

Marmoripäällysteinen katu on liukas!

Näistä perinteisistä kaupoista tykkään! Ainakin basilikaa ja oreganoa haluan irtomyynnistä. Niiden tuoksu! Muskottipähkinää ja moussakamixiä on kotona paljon jo ennestään. Ehkä ostan myös salviaa tällä kertaa. 

Olisipa kivaa, jos tässä olisi juustomaistiaisia!

Välillä kujat olivat niin kapeita, ettei vastaantulijan ohi mahtunut kunnolla. Yhden komean miehen kanssa sitten häälyimme puolelta toiselle antaen tilaa  toisillemme.  Tokaisin hänelle: "Έλα αγάπη μου!" Ela agapi mou. Tule rakkaani ja häntä(kin) se nauratti.

Etsimme mieluista tavernaa. Tämä näytti juuri meidän tyyliseltä. 

Eräs tärkeä asia painoi vaakakupissa, nimittäin tuolit. Inhoan niitä nirunarutuoleja, joita Kreikka on pullollaan. Monissa niissä tuolin puureuna painaa pahasti reisiä, tuntuu ihan, että veri ei pääse kiertämään jaloissa ja reisiin ihan sattuu. Tiedätkö tunteen? Täällä oli myös kotoisia pinnatuoleja. 

Ruokalistan hinnat olivat ihmeen edullisia! 

Halusin 1. kertaa kokeilla täytettyjä kesäkurpitsan kukkia. Milla valitsi uunissa paistetun munakoiso-tomaatti-juustoruoan . Sepä oli hyvää! Paljon parempaa kuin ne minun kukkani! Myös punaviini oli hyvää ja leivät myös. 

Tässä taverna näkyy.

Lähellä sijaitsee tämä ravintola, joka on entuudestaan tuttu Millalle.  Tämän viereisessä paikassa oli paljon väkeä, en tiedä, oliko se baari vai ravintola. Ehkä nämä 2 ovat kuitenkin enemmän nuorten kuin minun mammaikäisen paikkoja, en tiedä.

Sitten lähdimme etsimään niin arkista asiaa kuin RUOKAKAUPPA. Ei löytynyt mistään. Halusimme parvekebileisiimme muutaman oluen ja viiniä.

Kioski sentään löytyi.

Etsintää siellä ja tuolla. Portaita joka puolla.

Parvekkeella netin juttuja, sähköpostikiitos Pefkakia Parkin isännälle ja vihjeiden tutkimista.

Lähdimme liikkeelle ja ostimme valmiiksi laivaliput. Milla lähtee keskiviikkoiltana Kosin kautta Lerokselle, minä torstaina Lavrion kautta Artemidaan. 

 Päätimme mennä tavernaan nimeltä To Mikraki, josta nettituttuni antoi vihjeen. Se sijaitsee bussiaseman lähellä. Vielä siellä oli 1  vapaa pöytä,  muissa oli asiakkaita tai "varattu"- lappu. 

Paikalla oli mies soittamassa haitaria ja laulamassa, ei mikään taituri Pireuksen tavernan  tyyliin kuitenkaan.

Palvelu oli hyvää. Otin paikallista makkaraa ja Milla otti tuoreen grillatun mustekalan. Ihanaa ruokaa! 

Myöhemmin kuulin makkaran olevan saaren erikoisuus ja se on maustettu fenkolilla. Kokeile, jos tulet tänne!

19.9. Syros, Vari

 Kalimera.  Tuulinen aamu.

Aamiainen oli taas oikein hyvä. Ulkoterassilla oli kova tuuli ja servetit yms. lähtivät lentoon. 

Milla oli löytänyt Kalimeran sivuilta Varin 3. uimarannan, jonka nimi on Fabrica. Sinne on matkaa alle 1 km hotellistamme. 

Matkalla tapasimme tällaisia paikallisia, jotka saapuivat jonossa meitä tervehtimään kaakattaen. Harmi, että en ehtinyt videoita sitä kulkuetta lapsenlapsille. Ohi ajava herra pysähtyi meitä haastattelemaan. Hän itse on kotoisin täältä ja asuu nyt Kanadassa, lomailee täällä. Kertoi käyneensä kerran Suomessa. Mainiota, miten meidät vierailijat , ksenit huomataan.

Tuuli vilvoitti kävelyä ja ranta oli tuulelta suojainen, mukava kylän ranta.

 Siellä oli jo paikallisia vanhempia ihmisiä 4 ja he vastasivat komeasti kuorossa kalimeraani. Heillä oli tuolit istuiminaan. Pukukoppi ja iso roskakori ja useita kaislavarjoja siellä oli "palvenuna" 

Hienoa hiekkaa oli ranta ja vesi syveni mukavasti. Lisää uimareita saapui ja varjoa riitti kaikille. 

Lähdimme pois, kun tuuli yltyi ja rupesi lennättämään hiekkaa silmille. Oli jo lounasaikakin. 

Tarkoituksemme oli mennä nyt meille uuteen rannan ravintolaan nimeltä Enlefko, mutta se oli kiinni. Tuttuun paikkaan  Bolas, siis taas. 

Jano oli jo kova ja kylmä olut oli poikaa! Minulle riittivät  hyvin ruoaksi friteeratut kesäkurpitsat tsatsikilla, suolaa tosin halusin lisää.

 Leipä on maukasta paikassa myös. Milla otti horiatikin.

Vielä jonkin aikaa uintia sillä rannalla ja sitten hotellille. 

Tuuli oli jo tyyntynyt iltapäivällä.

Illalla selvittelyä, miten pääsen edullisimmin ja itselleni kivaan tyyliin torstaina Artemidaan Syrokselta. Olin aikonut mennä 2 laivalla Tinoksen kautta Rafinaan ja sieltä bussilla. Aika kalliit laivaliput ja odottelua olisi ollut. Lavrioon pääsee hitaalla laivalla halvalla ja loppumatka bussilla. Lyhyt taksimatka siellä satamasta bussiasemalle kyllä myös. Laivalla on aikaa netissä  kirjoitella ja lukea , sitähän teen muutenkin. Bussiajelut ovat ihan lempipuuhaani Kreikassa. Hyvä suunnitelma siis. Kiitos taas Millalle, kun löysi tuon sivuston rome2rio . Itsekin olen sieltä bussia etsinyt välille Rafina-Artemida, mutta  nyt ei sivusto käynyt mielessäni.

Aurinko jo laski, kun lähdimme rantaan. Otin 2 kuvaa hotellin yläkerran ovelta. Melko kaunis alue.

Tässä kuvassa näkyy rantaa. 

Kylässä on 1 ruokakauppa, kioski,  ravintoloita, kahvila ja hampurilaispaikka.  Ei muuta.

Illalla sitten meille uuteen ravintolaan nimeltä Enlefko. Oli kyllä hieno paikka! Tyylikäs, kallis ja paljon netissä kehuttu. Liian pramea minun makuuni. Grillattu mustekala Millalle ja minä maistelin fetarullia. Otin loput pakettiin ja mukaan, kuten on ihan o.k. täällä tehdä.