20.9. muutto Ermoupoliin

 Tänään sanomme heipat tälle kauniille kylälle.

Tämä on näkymä Millan parvekkeelta.

Bussipysäkillä olimme hyvissä ajoin ja löysimme varjoisan istumapaikan, millä odotella.

Bussilippu 1,60 €. Ajettiin Azolimnon läpi. Sepä olikin suurempi paikka kuin luulin. Onneksi valintamme oli Vari.

Ermoupolissa yritimme saada taksia "lennosta". Kesti melko kauan, että saimme.

Kyyti majapaikkaan nimeltä Pefkakia Park maksoi 5 €.

Sitten alkoikin selvittely, kun vanhaemäntä ei varaustani löytänyt. Olin sähköpostissa hänen poikansa kanssa sopinut edulliset hinnat kahteen vierekkäiseen huoneeseen. Poika tuli ilmeisesti työpaikaltaan paikalle. Ilmeni, että ikinä ei vastaukseni hänen tarjoukseensa ollut sähköpostina lähtenyt perille hänelle! 

Isäntä tarjoutui etsimään meille majapaikan edulliseen hintaan ja äitinsä avusti häntä siinä. Löytyikin läheltä alempaa , monien mutkien ja portaiden takaa Afroditi-niminen vaatimaton "koti". Lähdimme kävellen sinne ja mies kulki edellä painavan laukkuni kanssa.  Perillä vanha pariskunta jo odotti meitä. Pappa petasi minulle alakerran sängyn, haki vesipullon ja osasi sanoa, milloin torstaina lähtee hidas laiva Lavrioon. Emäntä esitteli puheliaana paikkoja. 

Kylmä suihku oli tarpeen.

Sitten liikkeelle, ensin apteekista Korresin spray-muotoinen aurinkosuoja 20 %:n alennuksella (16 €) ja kauppoja kiertelemään. Otin kuvia puhelimella.

Meri pilkottaa. Uimarantoja, ainakaan mitään hiekkarantoja , täällä ei ole.

Näillä nurkilla on majoituksia. Kotimme nimikin bongattu.

Portaita riittää kiivettäviksi!

Marmoripäällysteinen katu on liukas!

Näistä perinteisistä kaupoista tykkään! Ainakin basilikaa ja oreganoa haluan irtomyynnistä. Niiden tuoksu! Muskottipähkinää ja moussakamixiä on kotona paljon jo ennestään. Ehkä ostan myös salviaa tällä kertaa. 

Olisipa kivaa, jos tässä olisi juustomaistiaisia!

Välillä kujat olivat niin kapeita, ettei vastaantulijan ohi mahtunut kunnolla. Yhden komean miehen kanssa sitten häälyimme puolelta toiselle antaen tilaa  toisillemme.  Tokaisin hänelle: "Έλα αγάπη μου!" Ela agapi mou. Tule rakkaani ja häntä(kin) se nauratti.

Etsimme mieluista tavernaa. Tämä näytti juuri meidän tyyliseltä. 

Eräs tärkeä asia painoi vaakakupissa, nimittäin tuolit. Inhoan niitä nirunarutuoleja, joita Kreikka on pullollaan. Monissa niissä tuolin puureuna painaa pahasti reisiä, tuntuu ihan, että veri ei pääse kiertämään jaloissa ja reisiin ihan sattuu. Tiedätkö tunteen? Täällä oli myös kotoisia pinnatuoleja. 

Ruokalistan hinnat olivat ihmeen edullisia! 

Halusin 1. kertaa kokeilla täytettyjä kesäkurpitsan kukkia. Milla valitsi uunissa paistetun munakoiso-tomaatti-juustoruoan . Sepä oli hyvää! Paljon parempaa kuin ne minun kukkani! Myös punaviini oli hyvää ja leivät myös. 

Tässä taverna näkyy.

Lähellä sijaitsee tämä ravintola, joka on entuudestaan tuttu Millalle.  Tämän viereisessä paikassa oli paljon väkeä, en tiedä, oliko se baari vai ravintola. Ehkä nämä 2 ovat kuitenkin enemmän nuorten kuin minun mammaikäisen paikkoja, en tiedä.

Sitten lähdimme etsimään niin arkista asiaa kuin RUOKAKAUPPA. Ei löytynyt mistään. Halusimme parvekebileisiimme muutaman oluen ja viiniä.

Kioski sentään löytyi.

Etsintää siellä ja tuolla. Portaita joka puolla.

Parvekkeella netin juttuja, sähköpostikiitos Pefkakia Parkin isännälle ja vihjeiden tutkimista.

Lähdimme liikkeelle ja ostimme valmiiksi laivaliput. Milla lähtee keskiviikkoiltana Kosin kautta Lerokselle, minä torstaina Lavrion kautta Artemidaan. 

 Päätimme mennä tavernaan nimeltä To Mikraki, josta nettituttuni antoi vihjeen. Se sijaitsee bussiaseman lähellä. Vielä siellä oli 1  vapaa pöytä,  muissa oli asiakkaita tai "varattu"- lappu. 

Paikalla oli mies soittamassa haitaria ja laulamassa, ei mikään taituri Pireuksen tavernan  tyyliin kuitenkaan.

Palvelu oli hyvää. Otin paikallista makkaraa ja Milla otti tuoreen grillatun mustekalan. Ihanaa ruokaa! 

Myöhemmin kuulin makkaran olevan saaren erikoisuus ja se on maustettu fenkolilla. Kokeile, jos tulet tänne!