Lauantai. Syrokselle

Herätys klo 06. Kahvia aamupalaksi ja maitopullo matkalaukkuun mukaan. Vielä ei montaa lippumyymälää ollut auki. Olipa laivamatka paljon kalliimpi kuin ennen, tai sitten olen mennyt vain lyhyitä matkoja ja käyttänyt erityistä tukea saavia huippuhitaita ( ja savuttavia) laivoja. Nyt matka maksoi 45,50 €.

Laivan kannella olimme jo puoli tuntia ennen lähtöä. 
 Blue Star Paros lähti klo 7.30. Matka kesti 4 tuntia.

Ulkokannella maskinkäyttö ei ollut pakollista, mutta muualla laivassa kyllä. Tosin monet kulkivat ilman maskia.

Bussiasema löytyi laivasta katsottuna satamasta vasemmalle kulkiessa. Lähinnä penkit sen bussiasemaksi paljastivat. 

Aikatauluja esillä. Lähdimme klo 12 lähtevällä bussilla saarta kiertämään vastapäivään, Ermoupolista Kimin kautta Variin, missä on hotellimme nimeltään Syros Atlantis. Sight seeing näin kesti tunnin. Helpommin ja nopeammin olisimme 30 min myöhemmin päässeet Variin Azolimanin kautta. Sic! Tuosta "nimestä" myöhemmin ihan oma tarinansa täällä!

Eivät ole paikat siellä pääkaupungin bussiasemalla 

ihan tip top.  Tuo on ilmoitustaulu.

Olikin jo nälkä, kun olimme kylässämme. Suoraan rannan hotellin (Kamilo)  ravintolaan (Bolas)  syömään. Kuvassa keskellä oleva rakennus. 

Otimme horiatikin, favan ja saganakin. Olipa hyvää!

Hotelliamme kuvissa. Nimi on Syros Atlantis. Taitaa olla perheen pyörittämä hotelli. Poika respassa puhuu hyvää englantia, kantoi laukut yläkertaan ja esitteli huoneet. Aamiaisella kielitaitoinen emäntä puhuu englantia ja sujuvaa ranskaa. Iloinen isäntä häärää kokkina. Näin olen kokenut.

Oli kuuma päivä. Huoneet saimme eri puolilta hotellia. Sitten vilvoittava suihku ja huilausta. 

Huoneeni on suuri ja parveke myös. 

Kuvia huoneesta sisältä  en heti tullessa ottanut, niitä löytyy booking comista tarvittaessa. Syros Atlantic.

Kirjoittelua, sitten uimaan. Tyydyimme vain pyyhkeilllämme makoiluun. Rannalla on myös inva-ramppi ja suihku ja lentiskenttä tms. Kaupan kautta kotiin ja valmistautumista ravintolailtaan. 

Ravintolailtamme:

No joo! Kumpikin rantamme suurista ravintoloista oli varattu yksityistilaisuudelle. Lähdimme seuraavaan poukamaan, missä on ruotsalaisten suosima ravintola.  Ylhäältä tieltä pimeässäkin  jo näkyi, että sielläkin oli laitettuna pitkä pöytä, ilmeisesti yksityistilaisuus. Tuo kuva on otettu sunnuntaina päivällä. 

No, takaisin maantielle etsimään taksia. Lopulta yksi tuli ja siitä purkautui 2 asiakasta ja yksi nainen jäi etupenkille. Olimme menossa siihen kylään,missä Omilon kielikoulu pitää kurssejaan, muistin nimen väärin ja sanoin, että haluamme Atsolimaniin. 

Matka oli ihmeen pitkä enkä nähnyt mitään Atso-alkuista tienviittaa. Ajettiin yhä vain kauemmas. Sitten näimme kaupungin valot! Voi ei! Pieleen meni! Mitä nyt tehdään? Emme me varmaan suomalaisittain kehtaa kertoa, että sanoin väärän sanan! Otetaanko uusi taksi takaisinpäin?! Siinä kohtaa, kun kuljettaja näytti meille meren ja sanoi "limani" purskahdimme jo nauruun! Oikea kylä on Azolimnos! Tämä naiskuljettajamme ei ainakaan näyttänyt ärtymystään vaikka sitä olisi tuntenutkin. Pian jo kaikki nauroimme erehdykselle ja matka jatkui. Etupenkin nainen pääsi kotiinsa ja me sinne, mihin pitikin. Hinta 14 €. 

Yhdessä suuressa ravintolassa oli niin täyttä, että etsimme toisen. Perinteisennäköinen paikka oli kuitenkin niin uinuva, että hetken odoteltuamme  palvelua,lähdimme pois. 

3. yritys tarjosi minulle  kivan yllätyksen, listalla luki kanistifado ja sitä myös oli tarjolla! Paikan nimi oli Striggla.

Otin kuvan. Oli hyvää. Kania onnistun löytämään niin harvoin.

Milla söi pienen grillatun  mustekalan ja se maistui hyvältä. 

Pyysin paikan wifin ja sain  sitten sähläämällä puhelimeni sekaisin! Siihen ei nyt voinut edes soittaa.

Laitoin kieliryhmääni kuvausta tästä taksireissusta whatsappiin ja sotkin jotain.

Aloimme sitten jo lähteä takaisin. 

Meille tavernan ihmiset  soittivat taksin ja pääsimme "kotiin". Hinta 8 €.

Huoneessa yritin saada puhelimen kuntoon ja sotkin vain yhä lisää! Lopulta oli enää yksi kerta jäljellä antaa oikea pin.En antanut ! Hyvää yötä!