Torstai 22.9. Takaisin Artemidaan

 Heräsin klo 06. Aamukahvi huoneessa. 

Ongelmana oli , miten vien ison ja melko painavan laukkuni huoneesta kadulle pitkissä kapeissa portaissa, kun ei ole yhtään kaidetta apuna. No, askel kerrallaan tietysti hosumatta. Melko ehjinä sekä laukku että minä.

Katsottuna valmiiksi helppo reitti satamaan lähdin sinne jo 45 minuuttia ennen laivan lähtöaikaa. Koska muistan ne laivoissa poltetut monet piirakat, halusin ostaa evästä leipomosta.Sellaista en nähnyt  mutta kyllä jenkkityylisen kahvilan nimeltä Γρηγόρης, jollaista en halua käyttää vaan paikallisia pikkuyrityksiä. Kuvassa näkyy vihreänä sen paikan nimi.

No, siellä nyt oli sitä, mitä etsin! Makkarapiirakka ja kinkkujuustopiirakka olivat aamiaiseni ja lounaani tänään. Voi, mitä sitten huomasin siinä paikassa! Lempiherkkuani  jota harvoin enää löydän:

Frozen youghurt! Kurkkasin, mitä makuja tai lisäkkeitä  oli tarjolla . 

Vain makeita ällötyksiä eikä yhtään hedelmiä. Hyvä! Oli helppo lähteä pois.

Sataman seutu onkin jo tullut tutuksi, kuuluisan muusikon , Vamvakariksen patsas piti myös kuvata.

Laivaan tulijoita oli n. 20 ja laiva oli paljon myöhässä. Saapa nähdä, milloin olen mutkaisen ja pitkän bussireitin jälkeen perillä tutusssa Artemidassa. 

Nyt on vuorossa

 taas uusi "koti" siellä. Starfish on minulle "koti" nro 7. Sijainti on helppo, taksiaseman ja lentokentälle vievän päätien lähellä. Saa nähdä, meneekö matkani lentokentälle taas taksimatkaksi. 

Tämä laiva pysähtyi Kythnoksella , joka myös on kiva tuttu saari. 

Ei busseja! Klo 13.50 matka jatkui taas. Mietin jo laivaan noustessa, että pitäisi kaivaa laukusta villatakki tms. koska sisätiloissa tuolla on kylmä ilmastoinnin takia. En kaivanut ja palelin! Ulos aurinkoon siis. Monia penkkejä olen jo käyttänyt laivan kääntyilyn mukaan auringonlämpöä etsien. Onneksi tilaa on!

Tällä puolella lahtea rinteessä oli "kotimme" Kythnoksella. Kiipeämistä.

Nyt pitäisi ajoaikaa olla 30 min jäljellä. Myöhästytään varmaan. No, toisilla laivoilla olisin ollut klo 18 vasta Rafinassa, on siis aikaa harhailla  busseja yms. etsien kuten blogini olettaakin!

Hups! Laivan piti olla klo 15.20 Lavriossa, mutta sepä olikin silloin Keassa! Tuttu kiva saari sekin on. 

Blogitekstejä en koskaan saanut tehtyä näiltä 2 saarelta, Kythnos ja Kea, kirjoitettua. Kyllähän tämä kirjoittelu aikaa paljon vie. Nyt ei mielestäni ole enää kovin pitkä matka Lavrioon. Tuo kerrostalon näköinen oli meidän hotellimme.

Aloin jo miettiä, että jos sittenkin menisin taksilla välin Lavrio-Artemida. Hinta 70 € on kyllä paljon, mutta...

Niinpä, minä olin jo tarpeeksi laivalla palellut ja myös siksi taksi olisi hyvä vaihtoehto päästä perille, mutta törkeää kiskontaa en siedä! 

Matkani jatkui Lavrion satamasta näin:

Tähän liitän tekstin, jonka kirjoitin lennolla wordilla , myöhemmin.

23.9.2022 lennolla:

Onpa hankalaa, kun netti sekoililee vähän väliä tai sitten minä. Kuvat tulevat vasta, kun pääsen kotona blogin kimppuun. 

Oli se paleleminen laivalla kyllä niin harmittavaa, että halusin päästä yöpaikkaan niin nopeasti kuin mahdollista. Tiesin, että Lavrion satama on ihan surkea paikka palveluiltaan ja arvasin, että taksit eivät kaikille siellä riitä. Pääsin nopeasti ulos laivasta ja seurasin kovalla vauhdilla muita. Pian jo taksit näkyivätkin. Niitä oli ehkä n. 20. Minun taksini jälkeen jonoon jäi 2 kpl. Yritin mennä taksilla bussiasemalle koska olin netin ohjeen tulkinnut niin. Sieltä luulin meneväni bussilla metroasemalle ja sieltä lähtisi bussi Artemidaan (nro 304). Olin paikkojen nimiä kirjoittanut lapulle ylös. Ärtynyt kuski kurkki sitä lappua ja kysyi, minne olen menossa. Hän sanoi, että satama on bussiasema. Sanoin meneväni metroasemalta bussilla  Artemidaan. Kysyin, mitä maksaa matka metroasemalle. 70 €! Entä Artemidaan, lähelle Rafinaa? Ei ymmärtänyt, mihin haluan, Rafinaanko? En! Lopulta sanoi Artemidaan maksavan 55 €. Selvä. On se sentään vähemmän kuin 70 €! Harmittavan äreä kuski! 

Keikkuvassa autossa laitoin Booking Comin kautta majapaikkaan tiedon, että olen nyt Lavriossa taksissa ja tulossa sinne. Kun ei tullut reaktiota, laitoin myös kirjautumisajaksi 17:00 – 18:00. Alkumatkalla en siis katsellut maisemia, Lavriota yhtään. Tuskin menetin mitään. Sitten tultiin johonkin isompaan paikkaan, kysyin minne. Se oli Markopoulo, tuttu nimi lentokentän suunnalla. Olipa ruma paikka! Siellä en haluaisi asua vaikka olisin kuinka Kreikka-hullu! Muistaakseni siellä oli bussinvaihto, kun menimme lentokentältä Lavrion satamaan, mistä menimme Kealle.

Kysyin kuskilta, milloin olemme perillä ja sanoin tietäväni kohteen ihan Artemidan keskustassa koska olin siellä. Ennen klo 18 oli vastaus. Eipä tämä ukko mikään rupattelija ollut! Sen musiikkikin oli ihan ”out”!

Ajoimme Vravronassa ihan sen majapaikan edestä, missä kerran yövyin. Paikan hoiti minulle lentokentän matkatoimisto. Se oli hieno ja kallis! Sanoin kuskille asuneeni tuossa 10 vuotta sitten. Hän hämmästyi ja ihmetteli, että tunnistin Vravronan.

Sain vastauksen majapaikasta ja pian jo näkyi ihanan tavernan, Archontikonin  parkkipaikan kyltti. Tiesin, että pitää kääntyä vasemmalle ja siinähän se Starfish Vacation , majapaikkani jo olikin. 

Isäntä tuli alaovelle ja mukana hänellä oli pieni Afroditi-tyttö. Asunto oli mainio! Etenkin ”wc-kylpyhuone”! Pakko oli ottaa kuvia! Makuuhuone oli ihan nykyaikainen, ei mitään vaatekaappia, vain jokin naulakko ja siinä 3 vaatehenkaria. 

Ei myöskään niitä betonilokeroita tai -sänkyjä, jotka tuovat mieleeni navetan tai sikalan! Yöpöydät, -lamput ja sängyt ihan o.k. Parveke iso ja näkymä ison tienristeyksen yli merelle. Nirunarutuoleja 2 ja metallipöytä.

 Keittiössä oli ”kootut teokset” eli laitteet sitä ja tätä. Kamala betoninen tiskiallas. Iso ja puhdas jääkaappi ja sisällä iso vesipullo. Pöytä ja 2 tuolia, joista toinen lähti heti parvekkeelle. 

Ja se kylpyhuone! Peilistä totesin, että pakko on hiukset pestä, mutta miten täällä suihkussa käydään?

 Ei ollut mitään suihkuverhoa tai suihkuallasta, missä seistä. Shampoota ja suihkusaippuaa oli jättipullot tarjolla, oli minulla kyllä omatkin. Päätin huuhtoa shampoot wc - pytyn yllä jotta vaahto ei leviä eteiseen asti. Selvisin. Pikkuinen ikkunalasta oli lattian kuivaamiseen, ei yhtään mattoa tai lattiarättiä ja mukanani kuljettaman 13.9. -päivän Turun Sanomatkin juuri jätin edelliseen ”kotiin” Afroditeen! Nyt olisin sitä tarvinnut! Huomaatko, Milla?! Hiustenkuivaaja oli hyvä. Pyyhkeet myös.

Toivon kuvieni kertovan, millainen paikka oli. 

Ennen suihkua kävin supermarketissa, muutama Fix piti saada. Ostin myös pienet tuliaissuklaat poikani perheelle vaikka ei kai kreikkalainen suklaa mitään hirmuhyvää ole. Nuo reunoilla näkyvät paperipussit ovat kaunis kierrätysmuisto Kinin rantaravintolasta. Niissä tuotiin aterimet pöytään, ihastuin ja otin ne  mukaani. 

Samassa kaupassa kävimme kesällä Millan kanssa.

Parvekkeeni edessä on jokin tavaratalon tapainen. 

Ajattelin katsoa sen matkalaukkuja, mutta kauppa oli nyt kiinni, ovessa kyllä lappu, mihin soittaa. Jalkakäytävällä olikin sitten mielenkiintoinen näyttely. Rivi erilaisia RANTATUOLEJA! Juuri, kun sellaisen olen ajatellut hankkia. 

 

Tutkin niitä ja yhteen istahdinkin. Yhdessä oli hintalappu 22 €. Aurinkovarjojen seassa oli pystyssä tuoleja koottuina niiden säilytyspusseihin, ei mitään suuria raahattavia kuitenkaan. Kyllä minä tarvitsen tuolin, jolla oleskella rannoilla. Pakko on jo myöntää, että me monet yli 70-vuotiaat emme niin vain ponnahda ketterästi  jaloillemme  rannalla pyyhkeellä maattuaamme! Taidan olla karmea näky, kun ähisten punnerran polvilleni ja siitä jalkeille?! 

Sorry tämä realiteettimiete! Jospa katson netistä, mitä siellä maksaa tai pyydän joulupukkia tuomaan? Tai sitten tutkin vaihtoehtoja joskus, kun olen seuraavalla Kreikan reissulla. Sitä en tiedä, milloin.

Päätin mennä aamulla lentokentälle klo 05:05 Rafinasta lähtevällä bussilla. En enää illalla lähtenyt esim. Archontikon-tavernaan vaikka se on tässä ihan lähellä. Yksin sinne olisi tylsää mennä ja aamulla on aikainen herätys.

Kalinihta!