odysseus3 harhailuilla: 18.9. sunnuntai Syroksella

Kalimera. Heräsin klo 7 miettimään,miten nyt pärjään loppumatkan, kun puhelin ei toimi! Mietin pärjääväni tabletilla, mutta kuvia en voi ottaa tai tänne siirtää yms. Millalle laitoin huomenta- sähköpostin. Heti hän tulikin apuun ja osasi neuvoa, miten Telialta saan avun. Oli tyhmää hankkia uusi puhelin minun taidoillani ja näin lähellä matkaa,vanhalla ei olisi käynyt näin!

Millan avulla puhelin saatiin kuntoon. Huh! Miten pärjäisin ilman hänen apuaan? Huonosti!

Seuraavaksi aamiaiselle. Turhaan ei tämän hotellin aamiaista ole kehuttu! Oli paljon kotitekoista tarjolla. Kaikki esiteltiin meille ja kun emäntä aloitti englanniksi, sanoin, että me opettelemme kreikkaa. Hyvin ymmärsimme. Olipa hyvä aamiainen!

Sitten vähitellen lähdimme rannalle. Valitsimme tänään sunnuntaina 600 metrin päässä sijaitsevan Achladi-ravintolan rannan. Kalimera se-sivuilla on kehuttu ravintolaa, jossa halutessaan voi istua pöydässä jalat meressä.

Nyt otimme rannan hotellin edestä myös kaislavarjon ja 2 petiä koska aiomme viipyä monta tuntia rannalla. Ne ovat ilmaisia, kun hotelli Emilyn baarista tilaa juomat. 2 Fixiä ja pieni vesi, parakalo!

Myös suihku löytyy. On kiva saada pestä suolat pois silmistä pulahtamisen jälkeen.

Ranta syveni mukavan nopeasti eikä siellä ollut ruuhkaa. Kreikkaa puhuvia perheitä ja englantia puhuvia turisteja näytti olevan.

Nyt oli kyllä mukavaa, kun oli se peti ja kaislavarjo , jonka suojassa pystyin kirjoittelemaan tätä blogia. Petinkin sai kivasti miltei istuma-asentoon.

Sitten tuli jo nälkä. Lounaalle siis ilman kenkiä.

Juomaksi vettä, yhteinen horiatiki, Millalle grillattuja anjoviksia ja minulle keftedes-lihapullat, mikä oli virhevalinta! Tiesin saavani ne ranskalaisilla perunoilla ja se oli kiva tieto. Mutta, mitä tekee nirso minä näille perunoille aina? Holvaa ne tietysti ketsupilla kuten lapset! Lihapullat oli maustettu mintulla tms. eli ne olivat niitä väkeviä, joista en pidä. Ajattelin, että perunoiden seassa maku ei haittaa, mutta ketsuppia kyllä kysyn. " Tietysti" oli tarjoilijan vastaus, kun kysyin, voinko saada sitä. En voinut!

Tiedän kyllä, että Kreikassa ei käytetä ketsuppia kuten meillä ja että voi olla loukkaavaa peittää kokin luomus jollain niin arkisella kuin tomaattisose! Työpaikkani lapset pyrkivät laittamaan sitä annoksiinsa vaikka eivät olleet edes vielä ruokaansa maistaneet. Miten typerää ja tuomittavaa!

Asiasta kehkeytyi nyt melkoinen show. Ensin yksi miestarjoilija ilmoitti, että ketsuppia ei ole. Sitten tuli joku mies keittiöstä sanomaan saman. Seuraavaksi oma naistarjoilijamme sanoi , että ei sitä löydy koko talosta. Vastasin ymmärtäväni koska emme nyt ole Suomessa vaan Kreikassa, ei haittaa! Vielä tuli kokki kysymään, haluaisinko tomaattisosetta, hän voisi tehdä! Kiitos, kyllä. Ja niin minulle tuotiin tuo pieni kuvassa näkyvä kulhollinen kuumaa tomattisosetta, jota yritin syödä " oikein reippaasti"! No, sen avulla ranskiskekoni vähän pieneni, mutta lihapullista söin vain yhden puolikkaan. Minäkö nirso?

Leipä oli hyvää, horiatiki myös ja vesipullo tyhjeni. Ei helteellä ole niin nälkäkään...

Vielä kysyttiin, haluammeko pienen jälkiruoan. Halusimme ja nämä saatiin.

Lasku tuotiin tuossa suloisessa säkkikankaasta tehdyssä veneessä. Ihastuin niin siihen!

Mietin, miten se on tehty. Siksi otin lähikuvia.

Kun pöytä oli tyhjä, kuitit viety ja jäljellä vain tipit, päätin saaneeni "lahjan" ja otin venheen mukaani. Kukaan ei juossut perääni...

Siirryimme ruokalevolle pyyhkeittemme päälle hiekkarannalle. Menimme sellaisen kaislavarjon kohdalle, jota ei hallinnoinut hotelli. Tolpassa luki kreikaksi, että se on ilmainen uimareille. Ehti jo ihokin palaa siinä loikoillessa. Oli aika lähteä hotellille.

Illalla menimme rantahotellin ravintolaan. Fava on herkkuani, se maistuu hernekeitolta, sitä siis. Kuva meni väärään kohtaan ja kun yritin sen poistaa, leikkasin irti koko sunnuntain päivityksen! Iik! Nyt jo korjasin maanantai-iltana. Harmittaa olla niin huono!