tiistai 30. huhtikuuta 2019

Vappuaatto 30.4. tiistai. Ateenassa tapasin reissukaverini Millan

Ihanaa taas välttyä Turun vapulta! Seppeleenteko mielessäni kuten edellisenä 4 vappuna, mutta mistä kukat Ateenassa? Ehkä se eilinen metsä...
Ei ehkä nyt. Milla tulee Parokselta lentäen klo 10.

Tapasimme Mitropolis-kirkon läheisessä kahvilassa klo 12. Kiire tuli minulle taas, kun 5 päivän matkalippuni ei toiminut, ostin sen 26.4. Eli sen piti toimia vielä tänään. Annoin periksi ja lähdin taksilla. Kirkonkello löi juuri 12, kun olin perillä. Kuulumisia oli tietysti paljon vaihdettavina kun hän on samassa turkulaisessa kieliryhmässä ja oli nyt käynyt Naxoksella ja Paroksella. Lento lähti Parokselta etuajassa ja Milla ehti jo edelliseen Syntagman lentokenttäbussiin X95.
Lähdimme sitten shoppailemaan Monastirakin suuntaan.

Pian tuli tuttu huivikauppa kohdalle ja "ihan vähän vain  värejä ihailin" . Ostin 4 . Kuvasin  niitä kylpyhuoneessa ja sängyllä kun värit ovat niin kauniita. Vai? Vien tuliaiseksi yhden siskolleni ainakin.


Nahkasandaalit olivat 1. hankinta ostoslistalla. Plaka- hotellin kohdalla oli hinta 25 ja toisessa kaupassa 23 € samoista sandaaleista, jotka Milla osti. Tutusta laukkukaupasta löytyi hänelle kiva musta iltalaukku , tyylikäs ja hyvin suunniteltu lokeroineen ja vetoketjuineen. Siinä oli ideaa ja tyyliä, ei tule samanlaista varmaan vastaan. Tuliaiskarkkeja ja aitoja pesusieniä ostimme. Kysyin, ovatko sienet Kiinasta. Myyjä piti demonstration Aasiasta tuoduista sienistä, eli näytti, miten niistä repimällä irtoaa paloja. Kalymnokselta kalastetut olivat kalliimpia ja kuulemma kestävät monta vuotta. Ostimme sellaiset.
Tulimme Monastirakille ja ehdotin käyntiä hotelli A for Athensin näköalaravintolassa , mutta siellä oli sähkökatkos eikä hissi toiminut. Jatkoimme sitten Psirriin istuskelemaan oluelle vähäksi aikaa. Tässä myydään aitoa nahkaa. Tuo keltainen oli ihanan tuntuista, samoin vihreä.

Tuolla ylhäällä näkyy graffiti. Haluan ottaa niistä kuvia kiinnostuneille ystävilleni.

Tämä oli tarpeeksi rento paikka ottaa oluet ja lepuuttaa jalkoja ja tietysti käydä vessassa.
Tässä tavernassa Omilon koulun retkellä oli iltaruokailu sen pitkän ja antoisan kävelyretken jälkeen marraskuussa, jolloin näin tätä aluetta enemmän ensimmäistä kertaa.
Päätimme nyt lähteä etsimään ainakin sitä graffitia, jossa on kuvattu Loukanikos-koira (nimi tarkoittaa makkaraa). Arvelin sitten löytäväni enemmän kuvattavaa, jos se löytyy. Aluksi ei löytynyt, mutta kuljimme eteenpäin vaan.
Otin kuvia taas paljon:

Ei ole houkuttelevan näköinen reitti, silti menemme!

Koko talo graffititettu. Onko tuollaista verbiä? Nyt on...saanko palkinnon?
Söpö. Mikä mahtaa olla tämän tarina?
Evripides-hotelli (Booking com) on tässä. Sitä on paljon haukuttu, mutta myös ystäviäni löytyy, joille se on ollut ihan hyvä. Nirppanokat muualle! Itse en ole kokeillut.





 Tätä taloa vastapäätä on Loukanikos-graffiti, mutta nyt siinä kiilsi niin aurinko, ettei voinut kuvata. Kuvani siitä ja tekstiä koulun kävelyretkestä  löytyy kyllä blogistani 30.10.2018 kuva nro 21.
Tietoa koirasta löytyy netistä, osa myös ainakin osittain englanniksi, mitä nopeasti löysin.

Osa näistäkin sotkua vaan.


Opettaja kertoi silloin marraskuussa, että uusia kuvia syntyy reippaaseen tahtiin tänne. Taiteilijat ulkomailta saapuvat mielellään niitä tekemään.
Toki osa on ihan töherröksiäkin.
Siirryimme toisenlaiselle alueelle toki vielä Psirrissä.

 Osaan kuvitella, miten ihana tuoksu tässä kahvilassa on iltaisin, kun nuo jasmiinit tuoksuvat! Ihanaa!
Tämän kuvan otin sinua varten Jokkeri! Tämä on viinitupa, jossa ilmeisesti pääsee maistelemaan viinejä enemmänkin. Parakalo! Ole hyvä!

Näistä varjoista ja lampunvarjostimista yms. olen aina tykännyt. 
Tämä taas on minusta ihan kamala krääsäpaikka! Baari tai kahvila mikä lie seuraa kyllä aikaansa jotenkin. Nyt on teemana Maija Poppanen. Tosin, nyt pitäisi olla pääsiäispupuja ja muuta tipukrääsää pikkumunineen, vai menikö se jo ohi? Nyt on vappuaatto.  No olkoon miten vaan, mutta halloweenin aikaan tuo paikka oli aivan oranssi ja musta kurpitsoineen ja noitineen ja ihan kamala! EN ottanut silloin kuvia sattuneesta syystä.
Lähdimme sitten ostoksia jatkamaan . Kadun ylitys ei suju hetkessä täällä.


Ermoun ylitys on meikäläiselle vaikeaa kun ei ole tottunut loikkimaan autojen eteen.
Täältä löytyi se taidekahvila kellarista, jossa 30.10. kävin kävelyretkellämme ja otin kuvia. Oli kiva näyttää sekin Millalle.


Lähellä oli kivoja vanhoja kuvia ja musiikkikauppa, jonka ulkopuolella tuttuja Parioksen yms. Lp-levyjä! Halvalla! Arvaa, kuka osti! 1,30 € kpl. Sulovileeniläisittäin on hyvä ostella - tai sitten ei.

Tuosta mukaan nämä kun kerran vehkeenikin toimivat vielä:
Kotona Turussa 7.5. soitin näitä. Tämä tumma vasemmalla oli oikein kiva yllätys, lempimusiikkia  minulle! Ihan kivoja kreikkalaisittain tansittavia kappaleita ja hyviä esittäjiä. Tuo toinen levy tuntui lähinnä tuutulauluilta, ehkä sillekin voisi joskus olla käyttöä. No, eipä ollut suuri taloudellinen menetys! Hih!

Tuo jorgos on niin hyvännäköinenkin, että kannatti maksaa 1,30 €. Kuka mahtaa olla?
Juu,  ja vehkeiden kohdalla oli kyse Technicsin 70-luvulla ostamastani "suurhankinnasta" eli levysoitin, stereoradio, tuplakasettidekki ja kunnon kaiuttimet. Mitähän se viritinvahvistin sitten tarkoittikaan? Levysoittimen hihna oli poikki ja siihen vaihdettiin juuri uusi hihna ja neulakin tarkistettiin ja sen asento säädettiin kohdalleen. Ei saa nauraa! Tai saa sittenkin! Vitsi kai nuo levytkin ovat. En soita, jos ovat raappiintuneita.
Etsimme seuraavaksi minulle myös keveitä nahkasandaaleita. Pari ilmavaa vaaleaa paitaa itselleni löysin. Otanpa nyt niistäkin kuvat.
Hinta a' 18,90 €. Materiaali ei nyt ole hiostavaa.  Toisinkin on käynyt...
Gyroksia teki jo mieli ja pidimme tauon lähellä Adrianou 9: n kohtaa poikkikujalla.
Koko ajan varoitettiin pitämään omaisuudesta huolta eri kaupoissa käydessämme.
Sandaaleja ei täältä löytynyt.
Halusin ostaa valmiiksi loppupäivien ajan matkalipun. 9 €:n siis. Seteli koneeseen, tuli kolikko ja kuitti, mutta ei sitä lippua! Samoin kävi seuraavallekin. Kioskin mies neuvoi jotain nappulaa kaukana seinässä painamaan ja minähän painoin. Ja painoin kerran jos toisenkin ja siinä metelissä en kuullut, mitä sieltä jostain (oho, mikä termi!)  puhuttiin, kunhan sain huudettua että ostin lipun 9 eurolla ja sain kuitin, mutta missä on lippuni!? Hetken päästä joku vahdin näköinen tuli, avasi automaatin ja antoi lippuni, joka oli pinossa koneen sisällä muiden lippujen joukossa. Ehkä on viisainta ostaa näin kallis lippu paikasta, missä näkyy henkilökuntaa. No, opinpa nyt tuonkin.
Sitten pääsimme ylös kahville A for Athensin yläkertaan. Lattekahvi ei ollut erityisen kallis, mutta itse ei saanut tuoliaan valita. Tabletin virta oli loppu joten kuvasin maisemia puhelimellani. Niitä kuvia ei näy jostain syystä tällä tabletilla kohdassa "kuvat" , kuten yleensä. Ei näy myöskään muitakaan loppuillan kuvia, jotka otin puhelimella. Olkoot! Korjaus 7.5. Nyt näkyvät:






Siellä oli oudon pimeä vessa! Mahtaa olla siivoojalla töitä! By the way vieläkin joka paikassa Kreikassa laitan vessapaperin roska-astiaan. En taida käydä niin moderneissa paikoissa, että olisi rakennusvaiheessa käytetty läpimitaltaan suurempaa viemäriputkea,  kuin on se normimitta täällä.
Jatkoimme sandaalien etsimistä turhaan. Pian jo löytyikin kivat, mutta nyt olivat jo jalat turvonneet iltapäivällä joten ostaminen jäi. Hintaerotkin melkoisia. Usein oli kyseessä erikoisvalmisteiset, mutta niitä en ole haluamassa.
Muita  , vaatekauppoja varsinkin tutkittiin. Oli kivoja malleja.
Tuli jo niin ilta, että emme vieneetkään tavaroita Millan huoneeseen ruokailun ajaksi vaan menimme kasseinemme ja pusseinemme vähän syrjäisempään tavernaan.
 Millalle taas tietysti kalaa. Minulle 3:tta kertaa lammasta. Se oli kalleinta ja myös kuivinta. Söin sitä vähän.

Tavernassa oli elävää musiikkia, ihan O.K. eikä vain niitä ikivanhoja samoja lauluja. Paikkani terassilla shortseissa ja t-paidassa oli lämmin ja hyvä plexien suojassa, mutta sitten iskivät ne pirulaiset, pikkuhyttyset, kunupit puremaan jalkoja! Halusin pois. Ei voi millään klo 12: n treffeille kaikkea ottaa mukaan kuten Fenistiliä puremiin tai Offia estoon!
Milla saattoi minut Syntagmalle. Totesimme, että jo hyvin pian taas tapaamme Kreikassa ja Turussakin on ensi viikolla kieliryhmämme viimeinen " tunti" ravintolassa. Se on turkkilainen! Ai, että miksi? Koska Turussa ei ole enää mitään kreikkalaista!
Niin, tai tietysti on, hmm Nykykreikan opintoryhmä ja Kreikkaseura!
Perillä Omonialla kuulin suomea ja pian jo sainkin olla avuksi. Naiset etsivät hotelliamme ja sain ohjata heidät perille. Kävellessämme hotellille kertoilin alueesta ja vastasin kysymyksiinsä.
Huomenna on taas lakko ja julkinen liikenne ei kulje.

maanantai 29. huhtikuuta 2019

29.4. maanantai, 2. pääsiäispäivä Ateena


Tänään todella näkyy, että on pyhäpäivä. Alimmassa kuvassa näkyy, miten harvoja autojakaan on kadulla ja kaupat kiinni.
Muut ryhmästäni lentävät tänään päivällä 3 eri koneella Suomeen. Lähtivät klo 10 takseilla kentälle. Itse en noin pitkää matkaa taksilla tekisi kun bussillakin Syntagmalta pääsee ihan hyvin. En nykyään myöskään menisi kentälle  metrolla kun systeemi on muuttunut ja pitää vaihtaa junaa. Metrossa on myös varkaiden vuoksi oltava tarkkana ja usein joutuu seisomaan. Lentokenttäbussiin eivät varkaat tule.
Aamulla menin myöhään aamiaiselle. Sitä on klo 06.30 - 10.00. "Aina  sama" - valitusvirsi, jota näkee  fb: n kreikkaryhmissä , pätee täälläkin.  Ehkä hedelmät vaihtelevat sentään. On ollut siivutettuina banaania ja appelsiineja, erilaisia omenoita ja kiwejä. Tomaatit ovat mauttomia ja pavut haaleita. Leipäveitsiä on vain yksi, mutta leipälaatuja 3, myös tummempaa leipää.
En ollut ihan varma, ovatko vain turistikaupat tänään auki. En lähtenyt kaupungille vaan kirjoittelin sähköposteja ja lähettelin kuviani  face bookissa.
Klo 11 jälkeen lähdin uima-altaalle. Siellä ei ollut ketään, mutta baarin puolella oli ihmisiä ja jotkut tulivat katolle ottamaan valokuvia. Rantapetejä oli nyt iso pino. Etsin tuulensuojaista paikkaa ja siirryin tuulensuojaan sitä mukaa, kuin aurinko siirtyi.
Mielessäni tuhannet ajatukset ja suunnitelmat otin aurinkoa ja nautin. Myös kreikan verbien taivutuksia oli aikaa miettiä, ehkä olisi ollut hyvä myös olla uusi verbikirjani mukana. Hinta 8,60 € ja sivuja 384.  Itse en kirjakaupasta vielä ole mitään ostanut. Tämän toi ryhmäläiseni Soile, kiitos hänelle.

Tuuli tyyntyi ja välillä aurinko oli jo polttavan kuuma. Katsoin kelloa 14.15 ja jatkoin auringonottoa välillä altaassa käyden. Nyt vesi oli jo sopivaa kun se perjantaina oli todella kylmää.
Kun sitten iho jo kuumotti iltapäivällä, lähdin huoneeseen. Kävin suihkussa ja peilistä näkyi punainen naamani. Mitään aurinkosuojavoidetta tai after sunia minulla ei ole mukana, Korresin näytepakkauksetkin kaikki jotain ryppyvoiteita!
Myöhemmin päätin lähteä apteekkiin. Respan mies tarkisti päivystävän, kun niitä muuten on todella runsaasti joka puolella. Hän soitti apteekkiin, joka sijaitsee Akademia-kadulla. Kertoi myös, että Plakalla ovat turistikaupat auki, kaikki muut kaupat ovat tänään kiinni. Näin todella oli, totesin, kun ajoin jollakin bussilla vaan sen apteekin suuntaan. Bussi siirtyikin pian ajamaan Akademiaa pitkin. Ostin nyt myös 8 Butavatea, (5 vihreää ja 3 ruskeaa).
Päätin lähteä kiinalaiseen ravintolaan. Sen käyntikortin sain kiinalaiselta 17-vuotiaalta tytöltä, joka oli kieliryhmässäni. Vanhempansa omistavat ravintolan Ampelokipissa. Se on toinen niistä alueista joilta edellinen kreikan opettajani Kirsi neuvoi etsimään majapaikkaa kun etsin niitä ryhmäläisiäni varten.

Halusin nähdä uusia paikkoja ja ehkä myös seutuja, joihin seuraavilla reissuillani menen airbnb-asuntoihin asumaan. Hyppäsin seuraavaan kohdalle sattuvaan bussiin. Se ajoikin ihan uuteen paikkaan. Päädyin päätepysäkille jonkin suuren metsän laitaan. Taidan olla päätepysäkkifriikki...Kentältä saatava Ateenan paperikartta ei  ulotu sinne asti. Mielestäni Vyrona oli jokin alue, jonka läpi bussi ajoi. Katson nimet myöhemmin google mapsista, nyt kirjoitan tabletillani. Toim.  huom. Se oli Kesariani Vyrona forest, se paikka.
Bussi seisoi päätepysäkillä kauan. Otin hyödyn odotteluajasta ja laitoin sitä  uutta "palovammavoidetta" kasvoilleni. Suunnittelin matkaa ravintolaan. Päätin matkustaa jonkin suuren kadun varteen ja mennä sitten taksilla perille. Taksin otin lennosta. Kreikkalaispappa tuntui olevan ihan O.K. kuljettaja, mitä vielä. Onneksi minulla oli se kortti. Silti hän ei löytänyt numeroa 42 vaan ajoi minut jonnekin talon nro  97 kohdalle . Ei myöskään laillani pitänyt itsestäänselvyytenä, että parittomat numerot ovat toisella ja parilliset toisella puolella katua. Täällä on näköjään oikealla parilliset, Turussa vasemmalla. Mittari näytti jotain 3,70 € ja hän pyysi 5 €. No, sen olinkin aikonut antaa koska oli pyhäkin.
Olin tytölle viestittänyt mesessä, että menen taksilla ravintolaan. Siellä oli äiti työssä ja tilasin Pekingin ankkaa.
Pian tuli tyttökin sinne. Äiti ilmeisesti soitti. Juttelimme paljon, mutta hänen englantinsa on puutteellista. Kertoi Kiinasta ja Mongoliasta. Koulusta ja Kreikasta puhuimme paljon. Perhe oli juuri käynyt Santorinilla pikaisesti, laivalla meno ja lentäen paluu. En jaksanut kaikkea syödä, mutta hyvää ruoka oli! Tilasin laskun, mutta  se olikin perheen tarjoama ateria minulle! Dorean! Ilmainen! Otimme kuvia ja aloin tehdä lähtöä n. Klo 22. Tyttö neuvoi lyhyen reitin metroasema  Panormoulle. Muistaakseni yksi seuraavista asuinnoistani on juuri tämän aseman lähellä. Seutu näytti ihan kivalta, hyvä!
Syntagmalla vaihdoin Anthoupolin metroon ja pääsin Omonialle.