27.4. lauantai

Tänään oikein nautiskelin aamiaisella eilisenkin edestä.
Tablettini on kyllä valtavan koukuttava vehje. Se vie valtavasti aikaa. Kello on jo yli 12 ja olen yhä huoneessa. Jos altaalla olisi ne entiset vehkeet eli kynä, ruutuvihko ja lehti, olisin jo useamman tunnin häärännyt siellä. Kirkkaassa auringonvalossa eivät  tabletin tai kännykän ruutujen näkymät näy.  Kun olin ihan 1. kertaa yksin saarihyppelyllä kesäkuussa 2010, pidin päiväkirjaa ruutuvihossa  työkaverin neuvosta. Hän sanoi, että jos sinulle sattuu jotain, voimme saada selville edes, missä olet ollut! Aha! Sattuihan sitä jo heti Kastrupin kentälle juuttuminen , kun kone Ateenasta ei tullutkaan ja Naxoksella asuminen kaameassa läävässä, kun heti ensimmäisen huoneentarjoajan mukaan lähdin!  Nyt kyllä se vihko on oikea aarre. Sen reissun monet valokuvat olen laittanut kuvat.fi-sivustolle.
Tänään on vielä kaupat auki, pitää lähteä jo pian kaupungille.
Bussilla ajoin koko pitkän matkan Omonialta sitä Lokakuun 28.päivän kadun loppuun ja kun se loppui Patission-nimisenä myös senkin loppuun. Halusin nähdä, millaista siellä on. Oli esim. tienviitta suurelle hautausmaalle, missä en ole kaynyt koskaan. Istuin kahvilassa karttoja tutkien. Paluumatkalla jäin lähelle Exarchiaa. Vihdoin pääsin sinne.

 Patissio-katua riitti sitäkin pitkälle.

 Töherryksiä riitti eikä kai ole tarkoituskaan niitä pestä pois.

Vuosien mittaan niihin on jo tottumut enkä enää jaksa koko aikaa paheksua.

 Tällaisia pylväskatuja oli paljon. Eevankin kodin edessä on tuollaisen näköistä.

Muutama pusikko siellä oli ja isompi puisto ja jokin vallattu  iso rakennus piha-alueineen. Siellä näkyi banderolleja ja jotain tavaraa enemmänkin. Taisi olla pahojen poikien leiri.

 Menin kahvilaan Exarchia-aukiolle meidän tavallisten aikuisten joukkoon. Oli myös opiskelijoita läppäreineen siellä. Etsin onnistumatta Sanni Jaman  kertoman tavernan nimeä hänen blogeistaan maalis-huhtikuulta. Ei löytynyt . Omiin tiedostoihin sen kyllä olin heti merkinnyt, mutta ei sitä vaan löytynyt. Lopulta otin messengerillä Sanniin yhteyden kysyen sitä nimeä. Vastausta  ei kuulunut joten jatkoin sitten vaan johonkin suuntaan. Tuli ihan heti kivannäköinen tavernakuja eteeni. Sitä kuljin loppuun asti ja yksi piha näytti tutulta ja nimi  Rosalie myös. Löytyi! Samalla tulikin sitten Sannin vastaus.

Jäin ulkopöytään ja tilasin lammasruuan. Se oli oikein hyvää. Olin muille ryhmäläisille whats up:ssa kertonut kierteleväni Exarchiassa ja laittanut myös Rosalien tiedot kuvineen heille. Pian kulki kaksi ryhmäläistä tavernan ohi. He eivät tosin whats up:ssa ole tai ainakaan se ei ole heillä toiminut. Toinen otti lammasta ja toinen stuffed tomatos, mutta sai kyllä gemistan ja se olikin eri ruoka kuin mitä hän oli tarkoittanut. Hyvää oli silti. Olut maksoi 3,60 € kun yleensä hinta on ollut 4 €.

Kiertelimme sitten alueella ja otin kuvia edelleen. Eeva halusi näyttää kauniin kirkon lähistöllä, mutta se oli nyt suljettu. Lähdin taas bussiajelulle tarkoituksenani oli päästä joltakin asemalta metroon ja Omonialle. Alue oli paikoitellen ihan pimeää ja taas kävin siis tutustumassa yhteen päätepysäkkiin. Matka oli siis me epistrofi, edestakainen.

Totesin Kaningos squarella sitten kartasta ja asiaa paremmin mietittyäni, että kävelymatka ei ole taaskaan pitkä hotellilleni. Menoksi vaan.
Ryhmä kokoontui isolle kirkolle sitten taas klo 23.40:ksi. Sinne menin taksilla ja otin takin nyt mukaan. Turhaa se oli.
Pauke oli jo menossa kun kokoonnuimme. Kirkko oli pimeänä ja klo 00.00 ovi avautui ja pyhä  tuli tuotiin saataville. Mitään kulkuetta ei ollut. Karmeita pamauksia oli kirkon kulmalla ja suuria  liekkejä vain nousi. Ortodoksinen papin laulu kaikui kaiuttimista suureen ääneen. Välillä se kuullosti siltä kuin joku huutaisi ja kiljuisi hengenhädässä.
Ihmiset saivat eri puolilla toisiltaan tulet kynttilöihinsä ja melko pian aukio tyhjeni ihmisten lähtiessä viemään tulia koteihinsa.
Hotelliin palasin taksilla.