Olimme klo 11: n bussilla lähdössä retkelle Pirgosin kylään. Matkalla bussiasemalle oli kujilla menossa keväiset lattiamaalaukset ( ei kai noin voi sanoa?) ja kalusteita aseteltiin tavernojen ulkoalueille. Varmasti ensi viikolla on jo täällä täysin eri näköistä ja ihmisiä paljon näillä kujillakin.
Meillä oli hyvin aikaa tutkia vihannestoriakin. Ostin "aamiaisekseni" 5 tomaattia 1 €:lla. Hortaa oli montaa sorttia ja kapriksia säilöttyinä, viinejä ilmeisesti noissa pulloissa ( tai viinietikkaa tai pontikkaa tai...). Ehkä asiat vielä selvenevät. Muitakin turisteja siinä oli kyselemässä.
Tuossapa oiva majapaikka asiaan vihkiintyneille. Meille kuitenkin hieman villimpää menoa.
Bussi lähti minuutilleen. Paikalliset kantoivat ruokaostoksiaan bussiin mukanaan ja vain yhdellä rouvalla oli pelkät supermarketin muovikassit. Uudistusta, hyvä niin.
Maisemat olivat taas niin kauniit! Kukkia, vihreitä rinteitä, metsän tapaista vain yhdessä kohtaa, puroissa tai joessa vettä, monia erikokoisia kyyhkyslakkoja, valkoisia sokeritoppataloja, pieniä lammaslaumoja ja jokunen lehmännäköinenkin. Meri kimalteli alhaalla ja matkalla oli ainakin 2 vähän isompaa kylää ennen Pirgosta.
Tämä on Isternian kylän bussipysäkki. Seuraavissa kuvissa tullaan Pirgosiin.
Kujilla ei ollut tungosta. Aurinkoisilla paikoilla oli lämmin istuskella, mutta välillä kujilla kävi kova tuuli ja ylhäällä kirkon pihalla tuli tuulessa jo vilu. Kiertelimme ympäriinsä ja poikkesimme joissakin avoinna olevissa kojuissa. Turisteja selvästi jo odotellaan.
Tälle aukiolle jäimme kahville ja valitsimme aurinkoisen pöydän. Tavernat olivat aukeamassa vasta ensi viikoksi.
Useampikin kirkko tai kappeli kylässä oli ja kujilla helppo eksyä.
Päätimme palata sille plataaniaukiolle. Oli jo pieni nälkäkin. Mezeitä eli alkupaloja ja horiatikin tilasimme lounaaksi. En vieläkään muistanut käyttää sanaa "pikilia" eli valikoima alkupaloja , kun teimme tilausta. Omelettia olisi myös saanut, mutta ei tämä paikka mikään ruokaravintola ollut. Lihapullat olivat ihan taivaallisen hyviä! Juustopuikkoja, kylän makkaraa, paneroitua broileria ja kinkun siivuja oli siinä leivän lisäksi vielä.
Kuvat ovat välillä noin suurin piirtein! Yleensä syynä kirkas auringonvalo, joka häiritsee ruudun katsomista. Taas kävi niin, että vakiopaitani, joka on siis se karttapaita, synnytti keskustelun. Kivaa harjoittelua! Kyseessä oli vanhempi herra, joka kertoi olevansa paikallinen kuvanveistäjä, halusi jutella kanssamme ja meillehän se sopi oikein hyvin!
Paluumatkalla pääsimme näkemään , miltä Panormos nyt näyttää kun sielläkin kumpikin meistä on jo ennen käynyt. Hiljaista oli.
Yksi taverna oli jo avoinna ja isäntä seisoi oven suussa kädet puuskassa olemattomia asiakkaita odotellen. Voi kurja!
Tähän loppuun kuvia bussin ikkunasta.
Illalla menimme eilisen lounaspaikan viereiseen tavernaan. Millalle grillattua kalaa vihanneksilla ja hortaa sekä tsatsikia, minulle moussaka ja tsatsikia. Ruoka oli maukasta.
Taas kerran oli suuri ilo katsella puistossa tavernan lähellä juoksentelevia ja leikkiviä lapsia. Pimeässä illassa oli minustakin niin kivaa 50-60-luvulla Turussa leikkiä kaverien kanssa kirkonrottaa tms. Niin nostalgista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti