23.9. Artemidasta Suomeen ja monia teknisiä ongelmia...

 No, ei todellakaan ollut mikään hyvä yö! 

Valitsin nyt kotona lauantaina 24.9. tuon kuvan kuvaamaan lukuisia teknisiä ongelmia, mitä reissullani kohtasin! Kyllä tältä tädiltä vehkeitä löytyy, vaan ei taitoja...

Ei, eivät nyt lentokoneet valvottaneet vaan tuo uusi puhelin! En edes muistanut lentokoneita.

Laitoin puhelimeeni herätyksen klo 04.30 koska bussipysäkki on melkein talon edessä enkä aio keittää edes kahvia vaan menen lentokentällä loungeen aamiaiselle. 

En tiedä, minkä ihmeliikkeen taas tein, mutta puhelin alkoi joskus klo  02 jälkeen hätyytellä, ei suureen ääneen, mutta kuitenkin. Yritin tehdä jotain ja " palkaksi" se rakkine lupasi taas pian toistaa hälyytyksen x 5! Apua! En voinut puhelinta kokonaan sammuttaakaan ja nukahtaa koska sitten se herätys olisi jäänyt saamatta.  Arvaa, kaipasinko vanhaa keksintöä, herätyskelloa! Se mukaan ensi reissulle.

Bussi tuli klo 05.25 eli kyllä se väli Rafina-Artemida kestää sen 20 minuuttia, kuten paikalliset pojat kertoivat.  Matkustajia oli jo paljon kyydissä ja lisää tuli matkalla. Kaikki pääsivät istumaan. Matka maksoi taas 1,80 €. Se tuntui niin hyvältä!

Aegeanin tiskit olivat sisään tullessa vasemmassa päädyssä. Automaatilta boarding pass ja laukkutarrat. Jonoa oli, mutta myös monta virkailijaa, ei tarvinnut jonottaa kauaa eikä  myöskään turvatarkastuksessa. Siinä piti ottaa tabletti ja puhelin esiin repusta, mutta vesipullo, jossa 1/2 vedestä jäljellä ja varavirtalähde jäivät reppuun. Ei ongelmia.

2 isoa  tuliaisouzoa ostin, parasta laatua Plomaria tietysti. Sitten aamiaiselle. 

Nyt ehti juuri nenäni edestä sisään ryhmä ihmisiä. Sen jälkeen paikka oli nyt täynnä. Meidät seuraavat ohjattiin lipun kanssa seuraavaan loungehuoneistoon, joka oli pienempi ja kuvittelen sen olleen myös vaatimattomampi, tai sitten on koko tarjonta supistunut. Kahvikeittimestä sai helposti tavallista kahvia, mutta erikoiskahveja olisi pitänyt jonottaa. Piirakoista en pitänyt yhtään! Oli pinaattipiirakkaa ja jotain toista.  Valmiit paketoidut  juustokinkkuleivät maistuivat sentään. Mehuja en nähnyt, otin Fantapurkin. Pari pientä keksiä nappasin myös mukaan ja toisen niistä söin. Alkoholia en ottanut. Vihanneksia tai esim. juustoja, kuten fetaa ei ollut tarjolla. No, sainpa edes kahvia, joka oli hyvää. En nähnyt myöskään kahvimaitoa, otin niitä pieniä hassuja Nou Nou-purkkeja. En muista nimeä oikein.

Boarding-aika oli jo lähellä ja kiiruhdin (turhaan) portille 5. Lähtö viivästyi 30 min. Laukkuja punnittiin ja niitä koottiin ilmaiseksi ruumaan. 

Nyt lennolla näkyi tv-ruudusta kartalta, missä mennään. Istuin 18 C- käytäväpaikalla ja koneen siipi peitti sen vähäisenkin näkymän, mitä siltä istuimelta olisi voinut nähdä. Tykkään eniten ikkunapaikoista ilman siipiä. Tai, no kyllähän niitä lentoon tarvitaan...

En jutellut viereisen naisen kanssa, hän oli ehkä aasialainen. Käytävän toisella puolella oli perhe. Isä suomalainen, äiti kreikkalainen. Tyttö, n. 3 v. ja pikkuinen Anna, ehkä 10 kk? Anna tykkäsi kaikesta, mitä käsiinsä sai. Isä viihdytti häntä mukavasti ja nukutti tytön syliinsä. Kun Anna heräsi, isä siirsi hänet nukkumaan rintareppuun ja isä seisoi sitten loppumatkan. Isompi lapsi marisi ja kiukutteli ja itki väsyneen oloisena. Hyvä isä!

Kirjoittelin wordillä vaan. Sitten sain sen epäkuntoon. Jokin nuoli vaan liikkui kovaa vauhtia sanojen yli vasemmalle. Pelästyin jo sen pyyhkivän joka sanan pois! Äkkiä tabletti kiinni jollakin konstilla! Joo, kiinni se meni. Ja oli ja pysyi! Tabletti kyllä avautui, mutta lukitus ei avautunut pyyhkäisemällä. Vasta Turun bussia lentokentällä  odottaessani se avautui, kun olin ladannut tablettia  varavirtalähteellä. En keksinyt muutakaan keinoa , mitä yrittää. Hieno on tuo sana, ehkä vara-akku on sama asia?

En syönyt lennolla  kasvissämpylää. Join vain pienen pullon valkoviiniä.

Perillä olimme ajoissa. Onpa paljon käveltävää nykyisellä lentokentällä. Ostin Alepasta kolmioleivän, kanaa ja sen ainoan stevialla makeutetun limsan, mitä meillä nykyään on, Mango-Appelsiinin (Rainbow).

Bussi Turkuun lähti klo 14. Juna olisi ollut paljon halvempi, mutta perillä olisi ollut kotiin hankalampi matka tavaroiden kanssa. En edes katsonut junien aikoja nyt.

Bussinvaihto Turvesolmussa. Piti seistä ulkona kauan. Joka penkillä oli jo  matkustaja, kun astuimme bussiin. 

Tämän 10 päivän aikana on ruska edennyt Suomessa. Ihania syksyn värejä on niin ihana katsella! 

Bussi ajoi vanhaa 1-tietä keikkuen. En edes yrittänyt kirjoittaa mitään. Sen sijaan yritin sata kertaa tehdä ne ihmetemput, jolla kameralla ottamani kuvat siirtyvät tabletille kohtaan "kuvat". Arvaa, osasinko? Kyllä, mutta vasta Turun uuden Majakkasairaalan kohdalla! Milla, apua!

Ehkä minun pitää siirtyä takaisin ruutuvihkon käyttäjäksi!? Sellaiseen pidin "blogia" ensimmäisellä saarihyppelylläni yksin ajalla 25.5 - 22.6.2010. 

Reittini oli  Hki - Kööpenhamina - Budapest - Ateena - Pireus - Naxos - Santorini - Antiparos - Paros - Amorgos - Syros ( karmea läävä, 1 yö) - Tinos (päiväretki Mykonokselle) - Syros - Andros - Rafina - Ateena.

Nyt on oikeasti kivaa lukea sitä ruutuvihkoa!

 Tämä reissu oli nyt tässä. Kivaa, kun olit mukana! 

Se vielä jäi sanomatta, että kotona huomasin matkalaukun hajonneen yhä lisää. On ostettava uusi tai selvittävä cabin-laukullani, mutta ei sekään niin kevyt ole kuin nykyiset versiot. Katsotaan...

Jatketaan ensi kerralla...