Nafpaktos torstai

 Kalimera. Nukuin hyvin. 

Tämä oli aamunäkymä huoneestani.

Tämä oli  näkymä parvekkeeltamme.

Ihanaa! Seuraavaksi valmiiseen aamiaispöytään.

Aamiaishuone/respassa paloi takkatuli.  Pieni äänekäs kissa naukui surkeasti ruokaa kerjäten eikä isäntä ajanut sitä pois kuten usein Kreikassa tapahtuu.

Hedelmiä oli paljon ja jopa mansikoita. 

Isäntä teki allesiineista tuorepuristetut  mehut ja keitti kupilliset kahvia. Lisääkin olisi kyllä kahvi maistunut.

Oli montaa lajia leipää , kakkuja tms. makeaa en halua.

Milla lähti kiipeämään linnoitukselle. Karttatietojen mukaan sinne kestää kävellä yli 20 minuuttia. Minulle ovat jo hotellin portaat haasteelliset!

Hän oli ottanut monta kuvaa linnoitukselta. Ihanan vehreää ja kukkia:

Tätä keväistä luontoa nimenomaan  lähdin nyt etsimään! Kyllä syksyinenkin Kreikka on mukavaa, mutta se kulottunut ruskea luonto ei.

Lähdimme klo 12: n aikaan kiertelemään kaupungille. Pankkiautomaatille, postimerkit postista ostamaan joihinkin kortteihin, apteekista merkkikosmetiikkaa ja parasetamolia (Depon) varoiksi. Vaatekaupoissa ei nyt löytynyt mitään.

Kirkossa kävimme myös:

Löytyi kiva aukio, jossa oli pappakahvila/ouzeria. 

Istahdimme aurinkoiseen pöytään. Nuori tarjoilijatyttö kysyi, haluammeko hänen tekevän meille viinin ja oluen lisäksi mezedakit, pienet suolapalat. Kyllä

! Harvoin enää saa muuta nykyään kuin chipsejä tai suolapähkinöitä tai -keksejä. Hän toi tämän, jossa oli suuria paloja maukasta lihaa, paistettuja perunoita, kapriksia, oliiveja ja sitruunaa. Halusimme syödä kaiken jotta hän näki, että ei hän turhaa työtä tehnyt! Hinta oli 1 €. 

Hän huolehti myös,  että pääsimme ajoissa suuren varjon alle, kun tuli pieni sadekuuro

Pankkiautommattikin toimi nyt O.K.

Ranta oli rauhallista  aluetta tässä, mutta liian hienoa aluetta meidän makuumme.

Pian jo taas tuli aurinkoista ja niin lämmintä, että lähdimme uimaan. Tai siis vain Milla oikeasti ui ja minä vain kastauduin.

Meille kelpaa hyvin tällainenkin ranta, johon leiriytyä. 

Hotelliin palasimme sopivasti juuri ennen , kun tuli suurempi sadekuuro.

Wisteriakin löytyi matkalla.

Illan ruokapaikaksi olimme jo kulkiessamme päättäneet ravintolan sen houkuttelevan kujan päästä. Siisti, kaunis ja rauhallinen paikka, jossa hyvää uutta ja vanhempaa kreikkalaista musiikkia. Millan valinta onnistui, mutta minun ei. Valitsin samaa ruokaa kuin heti tullessamme Nikos-ravintolassa. Nimi on vaikea kirjoittaa ja lausua, siis paistettua fetaa vihanneksilla. 

Ei kuitenkaan nälkä jäänyt, kun söin hyvää favaa, hortaa ja leipääkin.

Sitten tulikin niin rajut sadekuurot, että jäimme pöytään istumaan. Tilaa siellä oli viipyä, oli suuri TV ja hyvää musiikkia mielestäni.

Paluumatka hotelliin sujui pahemmin kastumatta ja oli jo pimeääkin.