Aamulla oli pieni sade klo 8, kun Milla kävi aamu-uinnilla. Lähdimme klo 12 paikallisella pikkubussilla pieniin kyliin. Ensin ajettiin kylään nimeltä Melanes.
|
Melanes
Sitten bussi ajoi paikkaan nimeltä Kouros. Siellä oli 6 -metrinen Kouros-patsas , vesilähteitä, marmorikaivantoja ja mukavan vehreät ja kosteat polut kulkea. Minulle riitti se yksi makaava patsas nähtäväksi. Milla kulki pidemmän lenkin.
Polut olivat mukavia kuljettavia ja ilma kivan kosteaa ja oli helppo hengittää. Liskoja vilisi kuumimmilla kivetyksillä ja kanatarhan ohi kuljimme. Muuten näkyi vain yksi lihakarjatila ja joitakin pieniä vuohilaumoja koko reissulla.
Tarkoituksemme oli kävellä Melanes -kylään asti, mutta jäimmekin matkan varrella lounaalle sen naapurikylään.
Herkullinen horiatiki ja kesäkurpitsapihvit maistuivat. Leipä oli tuoretta ja maukasta ja selvästi itse leivottua ja sen kera nuori tarjoilijatyttö toi meille talon puolesta pehmeää kotijuustoa ja gravieraa . Voi, miten ihanalta ne maistuivat!
Varjossa istuessa oli jo vähän viileää, kun oli tuulistakin. Niinpä siirryimme aurinkoon odottamaan paluubussia kaikessa rauhassa. Olikin hyvä ratkaisu jäädä tähän tavernaan koska paluumatkalla bussi ei ajanutkaan Melanes -kylän kautta.
Taas lounaan jälkeen lämpimässä bussissa alkoi kunnolla ramaista. Olipa ihanaa tietää, että oma "koti" on niin lähellä bussiasemaa ja retken jälkeen maistuivat pienet nokkaunet.
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti