Pieleen meni eilen moni asia, mutta ei se maailmaani kaada! Samoin alkaa huonosti tämä aamu, kun netti on ihan sekaisin puhelimessa enkä osaa vikaa korjata. Tiedän, että täällä on ongelmana se, että puhelin menee helposti Turkin verkkoon, mutta nyt ei ehkä ole siitä kyse. Tabletilla nyt sitten yritän edes vähän kertoa kuulumisiani.
Eilen lento oli lopulta 1,5 tuntia myöhässä. Sain Aegeanilta viestin, että korvauksena annetaan yksi uusi lento. En asiaa vielä tarkkaan tutkinut.
Lennolla ei ollut mitään tarjoilua. Ilmakuoppien takia lentoemäntien piti istua
paikoillaan.
Näin kyllä lennolla monia saaria, mutta en minä niitä tunnistanut, olisi pitänyt olla se kartta.
Sitten ikävä yllätys: kun nostin matkalaukkuni hihnalta, oli yksi sen pyöristä puoliksi irti! Kerran Ateenassa oli myös laukkuni rikkoontunut ja silloin vain teippasin sen ehjäksi jäämättä jonottamaan pääsyä tekemään korvausvaatimusta. Nyt päätin toisin.
Aikaa siinä meni, mutta kaavakkeet täytettiin ja saan hakea sen kaavakkeen kanssa uuden laukun Ateenan kentältä paikasta nimeltä Lost and Found. 50 € päätettiin hinnaksi. En muistanut, mitä Leroksella laukustani maksoin ja sanoin 45 €. Nyt teippasin laukun kuljettamiskuntoiseksi ja taksin löysin ulkoa.
Matka Ireoniin oli paljon pidempi kuin muistin. Taksikuski jo ehti kertoa matkalaukustani emännälle.
Hän vaikuttaa oikein mukavalta. Huone on puhdas, mutta ei mitään luxusta. Jääkaappi on, mutta ei mitään astioita, onneksi on omia mukana kuten veitsi, mukit ja juustohöylä. Kahvia en nyt pysty keittämään, mutta pärjään kyllä ilmankin. Kotona olisi ollut kyllä uusi vedenkeitin, mutta laukku tuli jo ilman sitäkin täyteen.
Kerroin emännälle käyneeni markkinoilla vihannesostoksilla ja nyt tarvitsisin lautasen. Hän toi sellaisen ja aterimet ja tarjottimenkin.
Televisiokin on sellainen pieni ja pyöreä ja paksu. Hih! Tuskin sitä avaan.
Laitoin tavaroita paikoilleen ja siihenkin meni paljon aikaa. Vaatekaapin sekalainen henkarivalikoima oli liikuttava! Ne riittivät hyvin enkä omiani ottanut laukun pohjalta.
Parvekkeelta on kiva näkymä paikallisten arkeen. Viereisessä talossa on hollantilaispariskunnan Karin & Nikos- niminen hotelli, jossa kerran asuin. Sen "erikoisuus" oli yhteinen jääkaappi käytävällä.
Lähdin supermarkettiin ja kulkemaan. Ireonin tunnelmasta tykkään paljon! Pysähdyin kuumissani toriaukean kohdalle rantabaariin, jossa oli paljon asiakkaita. Otin ison kylmän oluttuopin. Tällä kertaa söin myös suolapähkinöitä, joihin en yleensä edes koske koska ne juuttuvat hampaiden väleihin ja mietin, kuinka monet sormet niitä ovat jo ennen minua kaivelleet.
Toivon nyt, että en tämän tabletinkin nettiä sotke! Mieleen kyllä tulee, että miten sitä ennen nettiä pärjättiin !
Yritin kaikin keinoin saada puhelimeni wifin kuntoon, mutta ei se onnistunut.
Lähdin sitten respaan kysymään hotellin wifin koodia. Siellä ei ollut ketään paikalla ja tieto löytyi seinältä. Nyt edes se sitten toimii.
Lähdin kävelylle ja menin leipomoon kahville. Juustopiirakka oli pettymys ja kahvi tulikuumaa. Apu löytyi jääpaloista. Hih!
Aurinko paistoi, mutta sen verran oli tuulta etten halunnut uimaan. Rantapedeillä kivisellä rannalla näkyi olevan ihmisiä.
Aika moni turisti täällä pyöräilee. Myös sähköavusteisia pyöriä näkyy.
Vasta iltapäivällä irrotin itseni Duolingosta ja muista netin jutuista. Lähdin edes vähän kävelylle. Se oli hyvä idea. Löysin " elämäni kesäkodin" ihan rannan läheltä ja sen remontoin, kun rahat lotosta tms. saan. Tosin en tiedä, onko se edes myynnissä.
Kuitenkin juuri tuo alue hotellista alas kohti rantaa oli minua viehättävä. En tykkää prameudesta/keinotekoisuudesta!
Laitan kuvia:
Tuo sänkyä muistuttava rauta-aita sai minut pysähtymään.
Tuo juvetsi kiinnostaisi. En usko kuitenkaan, että kaikkea nyt on tarjolla.
Odotan ravintolareissuja vasta, kun ei tarvitse yksin mennä. Eväitä löytyy...
Nyt sanon hyvää yötä!
Kiitokset taas reissutarinoistasi Merja
VastaaPoistaKivaa lukea, että joku on kiinnostunut harharetkistäni! Kiitos kiitoksistasi!
Poista