lauantai 28. huhtikuuta 2018

Rafinasta heräsin

Joo, oli vähän ongelmia eilen.
Eipä tämä lento sitten ollutkaan ajoissa perillä , vaan yli puoli tuntia myöhässä. En siis ehtinyt sovittuun hotelli Avran bussiin enkä edes paikallisbussiin , joka lähti 15 minuuttia sen jälkeen. Reissukaverin kone oli ollut ajoissa ja hän tiesi kertoa Avran bussin kuljettajalle tilanteen ja  että tarvitsen seuraavaan vuoroon klo 21.30 kyydin.
Nyt oli sitten aikaa etsiä kentältä apteekki. Hyvin se  löytyi saapuvien aulasta ja oikea sydänlääke myös.  Tabletit ovat hauskasti sydämen muotoisia. Huh, asia kunnossa! Niin, ja halvalla taas saatiin...4,40 €.
Perillä Rafinassa sitten vein laukun huoneeseen ja lähdin torin tavernaan, missä tytöt olivat jo syöneet ruokansa ja horiatikin näytti olleen hyvännäköistä.
Minulla ei ollut nälkä, kylmä Fix maistui. Sain nimipäivälahjaksi emalimukin, kun en tykkää juoda kahvia mistään fingerborgista. Se emalimuki onkin kivan kevyt. Milla oli ostanut sen ihanasta, tutusta  naxoslaisesta maustekaupasta.
Oli mukavaa tavata Millan ystävä ja kuulla heidän seikkailuistaan viikon ajalta. Nopeasti ilta kului ja hotelliin palasimme puolen yön jälkeen.
Vielä piti etsiä kännykkään herätys , kun vanhan kunnon herätyskelloni jätin tällä kertaa pois laukusta. Enhän minä sitä hälytystoimintoa kännykästä helpolla tai nopeasti löytänyt ja vähän jäi mieleeni epäilys, että heräänkö aamulla ajoissa. On näissä nykyvempaimissa täti-ihmisellä miettimistä!
Hei, se äänteli juuri! Siis se kännykkä ja kello on 7. Nyt suihkuun ja uudet kujeet käyntiin. Hotellin bussilla klo 9 menen kentälle. Tytöt menevät jo aikaisemmin koska Millan ystävä lentää Suomeen.
Kentältä matkustamme sitten Pireukseen. Sieltä lähtee laiva Hydralle.
Ihanaa! Niin ja mittari näyttää nyt jo 20 astetta.
Ei, apua! Nyt tuo kännykkä ääntelee jo 3. kertaa! Heitänkö sen parvekkeelta? Laitan ainakin suihkun ajaksi  äänettömälle jotta ei koko kerroksen väki  herää. Entä,  jos se meinaa koko päivän minua herätellä. Taas tuli opeteltavaa.
Taisi jo lakata ääntelyt. Tuo verbi on niin kuusamonkieltä, Heikki aina pieneltä pojaltamme kysyi, miten koira ääntää  tai miten kissa ääntää ja Ennin äiti totesi hiljaisesta liesituulettimestamme, että kylläpä sievästi ääntää. Äidinkieli!
Otin vielä pari kuvaa parvekkeelta. Meren puolella olisi mukavammat näkymät kylläkin. Heippa vaan sinullekin, kuka sitten lienetkin (huom. potentiaali).








.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti