Retki Spetsekselle

Onneksi emme päätyneet kotoa käsin sittenkään varaamaan tältä  saarelta hotellia. En pitänyt paikasta yhtään! Valokuvia on tuossa toisessa postauksessa.
Matka kantosiipialuksella maksoi yhteen suuntaan 11,50 € ja ajettiin Ermionin kautta. Siitä  ei ison  kantosiipialuksen ikkunoiden läpi edes nähnyt mitään kuten ei muitakaan maisemia. Toista on matkustaa esim. Blue Star Ferries-autolautoilla, joissa voi katsella maisemia ulkokannella istuen ja liikkuen. Kellonajat olivat lähtö 11.05 ja paluun lähtö 17.30.
Etukäteen jo talvella olin videoita paikasta katsellut ja eniten minua  kiinnosti vanhan sataman alue. Sieltä olisin kotini valinnut jos saarelle asumaan olisin tullut. Nyt lähdimme heti laiturilta kävelemään kujia pitkin siihen suuntaan. Lounasaika jo lähestyi ja sadepilvet uhkasivat joten pakenimme katoksen alle tavernaan, josta luulimme saavamme giros pitat. Niitä ei kuitenkaan nyt ollut tarjolla. Otimme horiatikin ja saganakin yhteiseksi meille kahdelle. Nyt oli herkullinen ateria, söimme nauttien ihan kaiken ja tomaatitkin olivat taivaallisia. Tämän paikan nuoret miestarjoilijat olivat mukavia. Oli kiva seurata, miten he huolehtivat pienistä lapsiasiakkaista, joista yksi tyttönen vähän väliä oli menossa kadulle asti. Tämä lapsi sai myös juoda oikeasta juomalasista kuin aikuiset ja hienosti hän pärjäsi. Samaa muistan nähneeni Paroksen Piso Livadissa. Kyllä meillä vähintäin pilli lapsen juomaan laitettaisiin ja silti oletettaisiin, että se lasi särkyy. (?)
Pian tämä  koko paikka täyttyi nuorisoryhmästä ja sadepilvetkin häipyivät.
Jatkoimme kulkua putiikkeja tutkien. Aurinko tuli esiin ja mieleni teki rantaan ja ehkä uimaankin. Milla jatkoi reippaana kävelylenkkiä sinne vanhaan satamaan asti. Minä etsin laiturimuureilta jonkin piilopaikan pukeakseni uimapuvun ja kävin virkistäytymässä meressä . Ei ollut yhtään liian kylmää vettä, aallot vaan pelottavan suuria ja  korkeita minulle. Pieni uimapyrähdys riitti hyvin minulle. Samaan kohtaan laituripenkille tuli paikallinen rouva uimaretkelleen. Hänellä oli  oikein uimatossut , - lakki  ja jotkin käsineetkin ja hän ui todella kauas. Hui! Vaatteensa hän jätti kauniisti aseteltuna laituriseinämän penkille ja siihen ne jäivät, kun lähdin jatkamaan matkaani.
Millakin oli tullut jo kävelyltään ja oli rannalla uimassa.
Sitten pikkuhiljaa erinäisten baarien kautta lähdimme paluumatkalle laivalaiturin suuntaan. Yksi baari oli niin kaunis, että siellä oli "pakko" käväistä ja vappusiman korvikkeeksi nauttia kirpeä olut, kylläkin espanjalainen!
Hevosvossikoita oli paljon eivätkä ne kuulu minun ykkösmielikuviini Kreikasta  mitenkään. Ei kiitos moista hienostelua! Polkupyörä olisi ollut minulle paras kulkuneuvo täällä kun välimatka satamien välillä on mielestäni pitkä.
 Liian hieno hotelli oli myös luotaantyöntävä. Sen lähistön putiikissa oli hirveitä riemunkirjavia vaatteita ja törkeitä shortsien ja bikineitten hintoja! En tykännyt!
Sadetta ei sitten koko päivänä tullutkaan. Aurinko porotti kuumasti ja retkemme viimeisen tunnin vietimme ouzerian tapaisen rantabaarin aurinkoisella laidalla ja kylmä Fix maistui. Siinäkin oli hyvä tunnelma, ei liian hienosteleva ja satama oli ihan näköetäisyydellä.
Paluumatkan alus oli pienikokoinen kantosiipialus.
Kyllä tuntui Hydran satamassa hyvältä tulla kotiin!
Tänä vappuna en sitten tehnytkään kukkaseppelettä.
Muutenkaan ei ollut nyt näkyvissä mitään vappuun kuuluvaa, ei edes poliittisia puheita tai banderolleja missään. Hyvä niin!
Jälkikirjoitus 1.5. klo 9.00 : nyt on kyllä vasta vappuaatto! Voi olla, että puheitakin vielä kuullaan...