Vappu 1.5. tiistai

Eilen klo 20 aikaan lähdimme taas liikkeelle. Olin jo aiemmmin ihastunut vihreään pellavatunikaan ja kävimme ostamassa sen minulle. 94 €:n hinta tosin kirpaisi, mutta Turusta en yleensä koskaan löydä mitään mieluista päällepuettavaa ja meille on kesällä tulossa ristiäisetkin...(seli-seli!). Sain jopa alennusta 4 € pyytämättä. Ikinä en tinkaa, ei tulisi mieleenikään. Aikoinaan Turkissa se kuului systeemeihin enkä tykännyt siitä yhtään. No, siihen maahan en enää mene muutenkaan! No broblem!

Satamassa oli menossa jokin happening, jota emme ymmärtäneet. Kysyin sitten uteliaana nuorilta osallistujilta  ja jokin venäläinen balettiesitys se kai oli.

Kuljimme pitkin kujia bongaten tutunnimisiä pieniä hotelleja. Talvella etsin pitkään netin kautta majapaikkaa täältä ja tutkin pitkään eri mahdollisuuksia. Hydran majoitukset ovat todella kalliita verrattuna esim. Poroksen, Agistirin tai Aeginan vastaaviin tai puhumattakaan Kalymnoksesta tai Kosista, joissa nyt on mielestäni halvimmat hinnat ja joille menenkin sitten syyskuussa. Tämä Botsis on todellinen löytö!
Kävimme katsomassa myös Millan entisen majapaikan (Nereids Guest House) ympäristöä. Voi, miten hienoa siellä oli!
Oli mukavaa kierrellä kujia pitkin näkymiä ihastellen ; jännityksellä odottaa, mitä minkin kulman takaa paljastuu! Sen verran kuitenkin oli jo pimeää, että valokuvia oli turha yrittää ottaa, mikä on kyllä harmi.
Ruokapaikkaa mietimme eri paikkoja katsellen. Vastaan tuli suuri plataanipuuaukea, jolla oli suuri taverna. Tyhjiä pöytiä kyllä oli, mutta sen joukkoruokintapaikkatunnelma ei miellyttänyt . Kamala Merja sun juttujas!
Eräs Millalle tuttu taverna oli suljettu. Kiertelimme edelleen ja päätimme mennä siihen suloiseen tavernaan, jonka jo kiertelymme alussa näimme.

 Se oli kai enimmäkseen kalataverna ja Milla saikin hyvää mustekalaa. Fava oli taivaallisen hyvää kaprismarjoineen ja punasipuleineen. Minun 9 €:n broilerfileeni ranskalaisilla oli pettymys, mutta onneksi ei ollut niin nälkäkään. Sadepisaroita alkoi tippua yllemme ja siirryimme sisätiloihin. Pöydästä pystyi näkemään kokkiherran hääräilyä.
Kotimatkalla olikin sitten kujilla jo niin pimeää että ei nähnyt enää aasin kakkoja väistää. Enimmäkseen täällä kyllä on siistiä eikä haisevia pursuvia roskiksia näy missään. Kujia ja katuja pestään ja roska-auton näkee kierroksellaan usein.
Tänä iltana kyllä ihastuin Hydraan entistä enemmän. Oli niin kaunista niillä kujilla, joilla kiertelimme. Jotain italialaisvaikutteista oli jo niissä maisemissa, joissa sunnuntaina kuljimme. Samanlaista oli nyt sen Millan entisen " kodin" ympäristössä. Sitä vaan edelleen jaksan ihmetellä, että täällä ei ole ihmisillä autoja!
Tänään aamulla heräsin ennen klo 06. Kirkonkello soitti sitten kuudelta. Nythän on tosiaan vasta vappu. Saapa  nähdä, miten sitä täällä vietetään...
Milla lähti jo klo 8 pitkälle kävelyretkelleen ja uimaan. Minä jäin tähän kirjoittelemaan. Kivaa kun kumpikin voi puuhailla lempijuttujaan! Tykkään...