Vapun uimaretki ja vappuseppele.

Olipa lämmin päivä! Lähdimme tänään toiseen suuntaan kuin sunnuntaina rannalle päiväksi. Paikan nimi on Mandraki ja Google Mapsin mukaan 2,5 km:n etäisyydellä Botsiksesta. Täällä, kuten kuulemma myös esim. Naxoksella on ollut kuivaa joten valtavia valikoimia ei luonnonkukista ollut, mutta päätin yrittää saada taas aikaiseksi edes minikokoisen vappuseppeleen. Keräsin kukkia kävelymatkalla. Penkkikin löytyi, jolla oli matkalla kiva huilata merta katsellen.

En yhtään muistanut, ovatko kynsisakset ja kalastajalanka edes enää repun uumenissa mukanani joten keräsin matkalla kaikkea mahdollista sitomistarviketta. Löytyi esim. pätkä sinistä muovinarua, josta sai monta säiettä irrotettua. Hyvä löytö ja luontokin kiittää siivoojaa.
Ranta ei ollut mikään unelmabeach, ihan sattui jalkapohjiin kun veteen könysin. Päätinkin seuraavilla uintikerroilla, jotka kai oikeasti ovat hetken polskintaa ja kelluntaa minun kohdallani, mennä veteen kengät jalassa , kun nyt ne vanhat tutut rantaläpyskät ovat kotona ja, voi pahus, ne hotelliaamutossut, jotka otin juuri näitä tilanteita varten mukaan, ovat matkalaukussa Botsiksessa!
Kuka huolehtisi , että minulla edes joskus olisi oikeat tarvikkeet mukana? Voiko sellaisia palvelija-paavoja vuokrata jostain? Yleensä sellaisten nimi on äiti, mutta omani kuoli jo v. 1984 vasta 62-vuotiaana.
Nyt pärjätään ihan itse!
Rannalla oli kiva taverna ja siellä söimme lounaan. Taas maistui horiatiki taivaalliselta! Milla sai hyvää mustekalaa , mutta minä valitsin taas väärin.  Koska moussakaa ei ollut, valitsin paikallista makkaraa  valjuilla ranskiksilla. Ei uponnut! Milla totesikin viisaasti, että ehkä  minun olisi parasta valita kasvisruokavaihtoehtoja ja oli taas niin oikeassa!
Nimenomaan Miloksella Arja ja Erik opettivat favan, kesäkurpitsa- ja tomaattipyörykät esimerkiksi. Hortaa vasta opettelen.  Munakoiso-tomaattivuoka on hyvää. Ikarian kielikurssilla teimme porukalla jotain paikallista kasvispataa, mutta siihen tuli kyllä makkaraakin mukaan. No, onhan noita vaihtoehtoja!
Oli taas kivaa väkertää seppeleeni kimpussa siinä rannalla. Kyllä huomasin, että sitä touhuani rannalla katseltiin , mutta  ei kuitenkaan millään pahalla silmällä. Se muuten on sellainen pelottava kreikkalainen uskomus/perinne, josta en ole tippaakaan kiinnostunut!
Aurinko oli siirtynyt jo lounaamme aikana ja siirtyi edelleen, joten halusimme jo lähteä pois rannalta. Pyysin tavernan nuorta miestä soittamaan meille  venetaksin. Hän selvästi kauhisteli kyydin hintaa, joka oli 20 € ilmeisesti riippumatta siitä, miten monta ihmistä on kyydissä. No, meitä oli 2. Millaa oli 2 eri kertaa polttanut ilmeisesti meduusa tänään. Taksivenemies tiesi heti, mistä oli kyse ja hän ystävällisesti  tarjosi salvaa avaamattomasta pakkauksesta.
Taksivenematka oli nopea ja kiva. Otin valokuvia ja ne taitavat olla melkoisen kallellaan.

Perillä sitten etsimme apteekkia, mutta emme sitä löytäneet vaikka niitä on 2 kpl .
Ainakin toinen niistä oli kiinni. Hauskasti sattuikin, että 2 muutakin suomalaisnaista oli  suljetun apteekin ovella. Lisäys:  Annoin sitten Millalle Zirtec-tabletin, joka auttoi . Jäi kokonaan ostamatta myöhemminkään lääke tähän meduusavaivaan.
Perillä Botsiksessa ripustin heti sen seppeleeni parvekkeeni seinälle. Voi, miten kivalta sen ripustaminen tuntui!
 Minulle näistä vappuseppeleiden askarteluista on tullut niin tärkeitä tapahtumia! No, ehkä perinne on liian suuri sana, mutta tuntuu, että ilman tätä hääräämistäni  ei tule oikeaa Kreikan, tai muutakaan  kesää minulle!
Nyt on niin hyvä mieli!
Ihanaa olla täällä!
En  missään  nimessä sano näin ylpeilläkseni, vaan sanon, että omatoimimatkoille Kreikkaan voi mielestäni suomalainen varsinkin nettiä käyttävä eläkeläistätikin  ihan rohkeasti  lähteä.