2.7. maanantai. Kotiin...

Aamiaisenkin olin tilannut joskus  maaliskuussa ja kaiken jo silloin maksanutkin jo näköjään. Ei näitä enää muista.

Kyllä siinä kaikkea oli tarjolla, mutta vain kahvia ja voileivän oikeasti halusin. Pikkunakit olivat ällöttäviä. Erikoisinta olivat sweet rice with milk ja traditional milk pie ; kuin kylmää appelsiinilla maustettua riisipuuroa ja pannukakkua.

Hotellin bussin kuljetukseen olimme sitten onneksi hyvissä ajoin menossa laukkuinemme käytävää pitkin kun ihmettelin, miksi joku unikeko  ei herää herätyskellonsa kovaan soittoon. Sama soitto jatkui hississä. Ei kai vaan...?

Kyllä, se ääni kuului isosta laukustani! Ja taas purettiin, etsittin , löydettiin  se kello, joka suljettiin ja rakennettiin tavarakekoja laukun uumeniin. Sitten äkkiä laukku kiinni. Onneksi ei ollut paljon yleisöä.Kello oli varmaan liikkunut kun etsin kotiavainta siitä nahkakotelosta, jossa sekä se että avain olivat.
Punnitsin vielä laukkuni siinä aulassa varmuuden vuoksi. Se kyllä huomattiin ja pari muutakin turistia halusi käyttää vaakaani. Sopihan se. Vuokraa en perinyt, vielä. Hih!
Kentällä oli paljon aikaa. Kirjoittelin tässä vielä ja portti aukeaa pian.
Heippa!
Jatkuu Suomessa:

 Lentomme klo 12  oli ihan O.K. Ruokana tarjottiin horiatiki,  jauhelihaa ja makaronia. Kahvia sai kupillisen ja juomaksi viiniä, olutta tai mehua/limsaa/vettä.
Nyt bussissa matkalla Turkuun. Bussi lähti klo 16.30.  Selvisi sekin, että viimeksi turhaan junalla Turkuun lähdin kun 2-terminaalista olisi lähtenyt busseja aikaisemmin kuin se 1-terminaalista n. klo 20 lähtevä. Systeemi on alkuvuonna muuttunut, mutta en sitä tiennyt.  Ennen bussit kulkivat kummankin terminaalin kautta, mutta ei enää.
Vihreät ovat maisemat. Uusia perunoita ja mansikoita eniten tekee mieleni.
Aurinko ei paista, mutta johan se paistoi runsaat 4 viikkoa.
Seuraavat reissut  Kreikkaan on varattu syksylle.