Nyt on jo ilta. Puhelin ei latautunut ja minun taidoillani se oli vasta äsken täynnä 100.
Aamulla piti viedä roskat lähistön roskiksiin ja lajitella ne. Hyvin sujui. Klo 11 olin valmis . Juna-asemalla vielä kysyin, onko bussi mahdollinen. Ei kuulemma kulje tänään. Ostin siis junalipun. Rouva sanoi, että pitää olla 5 min aiemmin laiturilla. En vaan tajunnut sen olevan maan alla, kun monia raiteita näin!
Kiirettä ei ollut ja menin asemalla olevaan kahvilaan, missä näin mahdollisuuden pistorasiaan koska kännykän lataus oli matala. Tilasin vanhan tutun loukanikopitan, makkarapiirakan ja Fixin.
Ne tuotiin pöytään ja kuitissa luki 1, 20 ja 3,50. Kuvittelin maksaneeni jo kortilla tilatessani ja kuitin olevan todiste siitä. Viivyin siinä kauan koska puhelin latautui hitaasti. Voi tätä orjuutusta! Puhelin määrää ihmistä!
Kun lähdin, muka hyvissä ajoin raiteelle ja kysyin vielä lipunmyynnistä, mihin pitää mennä, tuonne alasko? Kyllä! Sitten äskeisen kahvilan myyjä tuli sanomaan, että en ole maksanut. Apua! Onneksi löysin käteistä ja kunnon lisämaksun myös käteisenä! Hissi oli rikki! Lipunmyyjä nainen tuli pyytämään aseman miestä kantamaan laukkuni alas laiturille.
Oli siis jo kiire! Ihan melkein heti juna jo tulikin. Junasta tuli naiskonduktööri ohjaamaan matkustajia.
Matka kulki niin, että meri näkyi melkein koko ajan. Nyt en muista monien kylien nimiä, mutta Derveni oli yksi paikka, jonne ajattelin mennä, kun yöpaikkoja mietin. Junan ikkunasta Akrata näytti kivalta, Xylokastro kerrostaloineen ei yhtään!
Perillä otin taksin. Vain 10 € maksoi matka tänne kauas.
Marzi Boutique Hotel.
Tsaldari p. 13
Nerantza
Nyt siis saan,, mitä toivoin! Uimista meressä ja tavallista paikallista elämää.
Hotelli on melko iso, mutta huoneeni pieni. Otin tämän kuvan huilatessani sängyllä jalat matkalaukun päällä, kun tulin
Tämä on kai "osittainen merinäköala"?!
Tässä sama myöhemmin , kun olen lippuni " nostanut". Ihan rannassa on tämä vanha hotelli ja meren ihana ääni kuuluu sisälle koko ajan! Sitähän juuri halusinkin, merta!
Huone on 2. kerroksessa hissin (hyvä!) vieressä.
Ikkunat ja parvekkeiden ovet on uusittu. Sisällä ovet ja vaatekaappi sitä vanhaa tuttua tyyliä. Ei kuitenkaan mitään hajuja tms. Puhdasta on.
Nyt löytyi paikka niille 9 vaatehenkarille, jotka kotoa toin. En vie niitä takaisin.
Astioita ei tietysti hotellihuoneessa ole, minulla on nyt omat mukana.
Isäntä on itse paikalla ravintolan ovipöydässä ja rouva(nsa?) myös. Hän on oikein ystävällinen ja auttavainen. Hän neuvoi minulle 500 metrin reitin minimarkettiin ja lähdinkin sinne heti.
Täällä on ikävästi kaatopaikkoja tien vieressä ja jotkin isot roskasäilöt täynnä!
Oli turha, tylsä reissu pitkin maantietä autojen ajaessa ohi ja yksikään niistä ei ollut taksi. En löytänyt perille . Taksilla olisin lähtenyt Kiaton suuntaan isoon markettiin edestakaisin.
Huoneessa sitten oli puuhaa kotiutumisessa. Lippu tietysti "salkoon" . Vaatteet kaappiin ja henkareihin. Hups! Henkarit ovat matkalaukun pohjalla kaiken rojun seassa. Siinäpä sitten perusteellinen laukun tyhjennys pitkästä aikaa edessä.
Lähdin uudelleen minimarkettiin ja nyt puhelimen gps:n avustamana. Laiskana liikkujan olin kääntynyt 1. kerralla takaisin liian aikaisin.
Täällä on jo siistiä maantiehen verrattuna.
Sepä oli kiva pieni tavaratalo. Omistajapariskunnan mies on intialainen , joka ei osaa kreikkaa. Hän leikkasi minulle paikallista juustoa, gravieeraa 100 g. Ostin myös paikallista jogurttia , chips-pussin ja Pils-olutta.
Rouvan kanssa puhuimme kreikkaa. Ja taas kuulin ilahtunutta hämmästelyä , kun sitä opiskelen. Katselin kaupan valikoimaa enkä kiirehtinyt pois. Paluumatka sujui nyt vähän reippaammin.
Sitten odotti matkalaukun siivous. Se kesti kauan.
Televisiota en ole halunnut avata kertaakaan. Meren aallot soittavat parasta musiikkia korvilleni.
Tämä on kai "osittainen merinäköala"?!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti