Kalimera. Olin aikeissa tänään jo aamubussilla klo 9.20 lähteä bussireitin toiseen päätepisteeseen eli Xerokamposiin ja siellä uimarannalle. Olin laittanut oikein herätyskellonkin soimaan...
Täällä kuitenkin huoneessa vielä olen. Päivä onkin pilvinen joten ehdin rannalle kyllä myöhemminkin.
Seuraava bussi lähtee täältä klo 11:46.
Tein tukevan aamiaisen, jolla hyvin pärjään pitkälle. Jo ensimmäisillä 80-luvun reissuilla , kun meillä oli majoituksissa keittomahdollisuus, oli meillä mieheni kanssa tapana ensimmäisinä ostoksina ostaa kahvimaitoa ja kananmunia. Hänellä oli nuoruuden, insuliinihoitoinen diabetes joten säännöllinen ateriarytmi oli tärkeää. Silloin ne munat tuntuivat erityisen hyviltä, ehkä se oli vain kuvittelua, en tiedä. Tämä tapa on silti minulla usein yhä. Nyt olen kaikki ostamani 6 kpl syönyt, kissoille ei jäänyt yhtään.
Vähän myös keräilin matkalaukkuun tavaroita, joita en enää viimeisinä päivinä tarvitse. Muistin ottaa varavirtalähteen, kotiavaimet ja erinäiset kortit, kuten Turun bussikortin (Föli) kauemmas pois matkalaukusta. Ei ole kivaa missään julkisella paikalla avata koko maailman nähtäväksi laukun ehkä sotkuistakin, jopa intiimiäkin sisältöä ja penkoa sieltä jotain puuttuvaa ja tärkeää. Tästäkin on kyllä kokemusta!
Taas pieni syrjähdys :
Olin 80-luvun alussa ystävättäreni ja hänen 4- vuotiaan poikansa kanssa lähdössä Rodokselta, kun lentokentällä poika hyppäsi laukun päälle ja sen vetoketju petti. Tavarat oli vaan heitetty laukkuun sikin sokin ja laukku laitettu kiinni. Mitä niitä turhaan kiireessä lajittelemaan...
No nyt se laukku oli täysin auki . Kentän virkailija teippasi laukun kiinni, muistan sen olleen jotain asianmukaista teippiä, ei mitään jesaria.
Perillä Suomessa virkailija käski avaamaan laukun! Suuttunut ystäväni protestoi ja kysyi, teippaako virkailija sen takaisin kiinni! Vastaus oli tyly:"Laukku auki!"
Eipä siinä mitään voitu. Laukun sisältö oli kaiken kansan nähtävänä ja se oli, sanoisinko, melkoista "tilataidetta"!
Kärryn kyydissä laukku sitten saatiin vietyä odottavalle autolle! Onneksi ei oltu julkisilla liikkeellä!
Tarinan opetus: jos epäilet matkalaukkusi vetoketjun pettävän, hanki ajoissa laukkuremmi. Minä ostin sen juuri lähtiessäni lentokentän Alepasta!
Katselin myös tämän butiikin vaatteita bussi/taksi-asemalla. Enää täällä ei ole se suomalainen kiva myyjä työssä, jonka viime kerralla tapasimme. Edelleen jotkin mekot ovat mielestäni niitä navettamekkoja! Ja voi jestas, ne lenkkarit kauniin mekon kanssa! Ei ikinä! Silloin Sanna Marinin aikaan se hullutus oli. Nyt on tämän tädin mielestä vähän "sievempää" kuten kuusamolaiset sanoisivat. Sievä on outo adjektiivi turkulaiselle! Nätti kylläkin.
Bussi lähti väärään suuntaan eli lentokentän lähelle eiliselle rannalle n. klo 11.55.
Matkalla eukalyptuskujaa.
Ajettiin lentokentän vierestä.
On tuo Lakki nyt kivampi kuin ennen.
Tänne Xirokampokseen ja sen satamaan pieni laiva toi minut ja muutaman muun Apollon matkalaisen Kalymnokselta 1. kerralla ollessani saarella. Ensin siirryimme Kosin Masticharista isommalla laivalla Kalymnokselle. Ja vuosi oli ?
Retki bussilla oli ihan kiva, ei ollut tungosta. Kuski oli nuori mies, joka puhui paljon kännykkäänsä. Olisipa ollutkin joku kuva pappakuski, joka olisi puhunut kanssani kreikkaa! Mikä UNELMA!
Uimaan menin heti ja otin rantapedin, jonka uskon olevan ilmainen. Horiatikisalaatin ja oluen tilasin, kun tuli auringossa jo
polttavan kuumaa iholle.
Tässä varjossa nyt olen kirjoitellut. Seuraavaksi takaisin aurinkoa palvomaan. Varjokin on kyllä tarjolla.
Ensin taas vähän lillumista meressä. Ja sitten oli sopiva tilaisuus sen varjon alla tehdä puhelimella kreikantehtäviäni Duolingolla.
Kyllä nuo rantapedit tosiaan ovat minulle tarpeen nykyään. Pakko se on tunnustaa!
Kivasti rannalla aika kului. Menin hyvissä ajoin bussipysäkille ja otin valokuvia.
Tuossahan selvästi lukee, että rantapedit ovat ilmaisia!
Aivan hirveitä hintoja juuri nyt muualla Kreikassa niistä pyydetään!
Tässä paikasta kuvia lisää:
Tykkään todella!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti