Kävelin katsomaan Makrinitsaa. Vain 2 km on etäisyys, mutta maantie oli paikoitellen ihan pelottava, kun ei ollut kaiteita ja autot kiitivät ihan vierestäni. Aurinko paistoi kyllä. Kamerani tehot eivät riitä näyttämään valtavia korkeuseroja tai kaukana siintävää kaupunkia kuitenkaan kunnolla. Silti laitan kuviani esille.
Ulospäin ei voi nähdä, mitä turistiputiikkikujia kätkeytyykään tuonne talojen sekaan.
Taas tuli sellainen ähkyolo! Tarkoitan, että jokin kiva myyntiartikkeli on keksitty, olkoon vaikka helmikorut, t-paidat tai nyt hillot ja yrtit jne. omatekoiset ja paikalliset makeat herkut. Kun niitä sitten myydän vieri vieressä eri putiikeissa, tule minulle ähky! Nyt riittää.Tämä on sitä, mitä itse ymmärrän turistipaikoilla. Usein olen jäänyt suremaan, miten kaikkien myynti voi ikinä olla kannattavaa noin!
Tämä oli 1. huilauspaikka ja viereisen kahvilan täti kehtasi pyytää 4 € kylmästä Mythoksesta!
Mitään ei näy kujista ulospäin ja talot näyttävät kaikki samanlaisilta. Seuraavasta kuvasta alkaa se turistikuja. Autoliikene oli näin sunnuntaina kielletty ja muutenkin se on rajoitettua. Bussilla ei perille asti pääse, mutta henkilöautolla kyllä nykyään näköjään miltei kaikkialle kylässä, jos nyt oikein katsoin.
Komeaa on.
Kauniisti oli restauroitu taloja.
Valtavan iso plataanipuu houkutteli isoimpaan tavernaan ...
Museo oli jo sulkeutunut tältä päivältä. Tämä viimeinen kuva näyttää, missä minun olisi ollut parempi kokeilla paikallista ruokailua. (seur. tekstiin liityen).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti