22.4. bussimatka Sparti - Gythion- Areopoli

Perjantai-iltapäivänä 22.4. bussi tuli jo asemalla ihmisiä täyteen. Istuimme takapenkillä ja viereeni kuumuudessa ahtautui roteva jorgos. Lähellä oli tyypllinen tilanne, että toinen jorgos istui käytävän vieressä eikä siirtynyt tuumaakaan jotta joku toinenkin maksava asiakas olisi mahtunut hänen viereensä vaikka sille tyhjälle ikkunapaikalle.
Tätä samaa törppöä käytöstä jo kauan olen seurannut varsinkin Ateenan paikallisbusseissa ja trolley-busseissa. Siis jätkät istuu, vanhukset ja äidit lapsineen tai naiset kauppakasseineen yrittävät seisten pysyä pystyssä! Raivoissani kerran etsin oikein sanakirjasta sanat, jotka myös kirjoitin muistiin vastaisuuden varalle sanakirjani kansilehdelle näin:
αγενη'ς ajeni's epäkohtelias
δυσα'ρεστος disa'restos epämiellyttävä
πεισματα'ρης pismata'ris itsepäinen.
Nyt löytyi sanoilleni käyttöä ja avasin suuni ehkä vähän kovaäänisestikin ja luin nämä sanat vieressäni istuvalle jorgokselle. Tarkoitn nämä adjektiivit koskemaan sitä tolloa. Kerroin kokemuksistani kreikaksi ja ystäväni auttoi minua tässä "palopuheessa" hän kun osaa kreikkaa paremmin. Itse taisin puhua englantiakin välillä,kun olin niin tohkeissani! Kohdassa äidit-lapset- naiset-kauppakassit , joidenkin naisten päät kääntyivät ja sain osakseni hyväksyviä ja ihmetteleviä katseita.
Ja ei kun juttelemaan... Kerroimme, missä olemme käyneet ja mitä kokeneet tällä seikkailulla. Tietysti oli ne tavalliset kysymykset, miksi puhut kieltä, montako reissua, millaista on Suomessa jne.
Sitten avasin tablettini kuvagallerian ja näytin valtavan määrän kuvia. Olimme jo  aiemmin saaneet kuningasajatuksen nimeltä "Ruma ploki" ystäväni kanssa. Kyllästyimme netin keinotekoisiin ja liian kauniisiin Kreikan kuviin, joita näkee kreikkaforumeilla. Päätimme tehdä reissutarinan ja rupesimme ottamaan kuvia kaikesta rumasta, mitä silmiimme osui. Löysimme avonaisen kellariluukun, josta näkyi, miten joku oli asustanut täkkeineen kaikkineen siinä loukossa ja se oli muka hotellihuoneemme. Kaikkea tällaista hullutusta meillä oli ja varsinkin väsyneinä ihan valtavan hauskoja kuvausreissuja! Pian kuitenkin huomasimme että ruosteinen aaltopeltinen hökkeli onkin kaunis valokuvassa! Kaverikin nauroi kuvakertomuksellemme ja me itse vielä enemmän vedet silmissä.
Varsinkin Gythionin kuvat kiinnostivat tätä kaveria ja meidän mielipiteemme eri paikoista  siellä koska hän oli kotoisin sieltä ja nyt menossa pitkästä aikaa kotiin käymään. Kaveri oli selvästi ihan uupunut ja varmaan olisi mielellään torkkunut matkalla, mutta eihän meidän seurassa nukuta! Poistuessaan taka-ovesta hän päästi pitkän helpotuksen huokauksen ja tutulle kaverilleen totesi, että tytöillä oli paljon asiaa! Huh huh!
Suomalaisen kreikan opettajamme aviomiehen suku on Gythionista ja totesimmekin, että hän ei kai enää kehtaa liikkua  täällä meidän vierailumme  jälkeen kuin pilkkopimeässä tai johonkin peittävään burkhaan verhoutuneena.
Taksiasemalla näkyi olevan meidän hovikuskimme  Dimitri työn touhussa, mutta ei hän  huomannut runsaita vilkutuksiamme. Sitten matka jatkui välittömästi kohti Areopolia. Bussin takaosaan   kanssamme jäi nuoria opiskelijapoikia ja jokunen muu touhuamme seurannut kreikkalainen.
Kreikkalaiset laulut raikuivat radiosta ja rupesimme sanakirjan avulla tutkimaan kuulemiamme outoja sanoja. Tästä sitten taas tuli erilaisia koukeroisia ajatuksia ja kummallisia mielleyhtymiä puheeksi.
Olin ystävälleni jo aiemmin  kertonut hauskasta vanhusten palvelutalon elämästä kertovasta suomalaisesta kirjasarjasta nimeltä "Ehtoolehto". Myös ruotsalaisesta tv-ohjelmasta Greklands resan oli puhuttu. Siinähän vanhus kannetaan kellumaan Välimereen Halkidassa, kun ei itse enää pääse. Sanakirjastani emme löytäneet sanaa "vanhus" . Sana muistuttaa jotenkin sanaa "auringonlasku" ,muistelimme.

Tätä tekstiä nyt myöhemmin kotona isomman sanakirjan avulla selvennän: auringonlasku on η'λιοβασι'λευμα

vanha ihminen on η'λικιωωμε'νος

Tutumpi sana olisi pitänyt muistaa gerontologiasta eli vanhus: γε'ρος. 

Päätimme sitten sanan olevan "auringonlaskun kansalainen" ja siitäkös taas riemu ja naurukäkätys repesi! Oli pakko opiskelijapojilta kysyä oikeaa sanaa ja kertoa, mikä meitä noin naurattaa. Heidänkin mielestään termi oli osuva ja hauska. Kun sanan saimme, muistimme sen oppitunnilla juuri olleen.

Tämän kaiken touhun takia emme yhtään huomanneet maisemia ihailla bussin ikkunasta.

Areopolin bussiasemalta menimme lähimpään supermarkettiin, jonka rouva soitti meille taksin Limeniin.