Turusta lentoon klo 8 aamulla ja Arlandasta jatkolento n. 1,5 t odottelun jälkeen.
Olipa ahtaat tilat SAS:n koneissa verrattuna Kreikan sisäisiin pikkukoneisiin, tekee tiukkaaa tällaiselle pyöreämmälle täti-ihmiselle, jolla pruukaa aina olla fölissä repullinen "välttämättömyyksiä" kuten digikamera, Turun Sanomat, sanakirja, oppikirja, sateenvarjo, helleviuhka, fleecetakki, eväät pulloineen ja nyt uusimpana tämä tablettivehje, jota en osaa vielä edes käyttää. Sen vuoksi mukanani mapillinen eli 102 sivua tulostamaani Samsungin tabletin ohjekirjaa. En vaan millään ehdi sivuja lukea, kun on niin paljon mielenkiintoista tutkittavaa eri forumeilla netissä kuten esim. Afpha TV:n filmit 60' eri Kreikan kohteista ja nyt matkalla juteltavaa samanhenkisen hurahtaneen kaverin kanssa.
Tarkoitukseni oli tähän laittaa 1. valokuva lennolta, mutta taas menee opetteluksi kuten edellisen blogini alkumetreillä. En vaan osaa tällä tabletilla! Arvasinkin näin käyvän ja siksi matkalaukun pohjalta löytyy se vanha romukannettava, joka ei kelpaa edes varkaille, mutta jolla viime blogia osasin kirjoitella. Yks pikkujuttu vaan... Nyt puuttuu se johto, joita kotona on 2 kpl ja täällä 0 , se jolla siirretään digikamerasta kuvia kannettavaan. Eipä suju touhut kuin Strömsössä, mutta se on jo niin tuttua...
Kentällä Ateenassa totesimme ehkä vähän epävarmoina kuitenin, että jos menemme taksilla Kifissian bussiasemalle, ehdimme ehkä aikaisempaan Kalamatan bussiin (2 t 45 min, 24,20 €) ja olemme päivänvalon aikaan perillä. Vuoroja on 6-8/pv sanoo ystäväni, joka on hyvä näissä asioissa. Taksi kahdelta ei ollut kallis (30 -40 minuuttia 40 €) ja ainakin matkatavaroiden kanssa se on kätevä.Kuljettaja tarjosi edullista kyytiä ilmeisesti hotelliimme asti, kun oli itse menossa juuri Peloponnesokselle, Tripoliin. Halusin kuitenkin körötellä leppoisasti korkealta bussin ikkunasta maisemia katsellen ja halv....!
No, ne maisemat nyt aluksi olivat sitä betoniviidakkoa , kuivaa ja pölyistä. Korinttin kanavan jälkeen alkoi vihertää yhä enemmän ja seutu näytti oikein vehreältä. Loppumatkan ennen kaupunkia ihmettelin alueella leijuvaa kuin savuvanaa, jota jatkui kilometrikaupalla. "Jorgokset ne siellä oliivejaan keittelevät!" Ei selvinnyt, mistä se näky johtui.
Etukäteen tunsimme vain kalamatalaiset oliivit, emme mitään muuta kuten kaupungin kokoa tai hotellimme sijaintia. Onneksi emme lähteneet kartta kourassa raahaamaan laukkujamme pitkin katuja rantahotelliamme kohti sillä raahaamista olisi kyllä riittänyt! Kartan yläreunassa on bussiasema ja hotelli siis rannalla. Mikä ihme selittää tämän turhan tavaramäärän joka ainoalla reissullani,kun minua vanhempi fiksu nainen reissaa ympäri Intiaa repussaan niinkin järkeviä kantamuksia kuin omat silkkilakanat ja kuksa!
Taksilla (6 €) hotelliin ja olipa yllätys, miten iso kaupunki Kalamata onkaan. Kyllä oli kivaa ehtiä valoisaan aikaan perille, sillä tavalla näimme jo paljon siistiä kaupunkia. Hotellissamme oli ryhmä hollantilaisia eläkeikäisiä, jotka retkeilivät kävelysauvoineen ja retkireppuineen. Aurinkoa olivat jotkut kasvoilleen saaneet liikaakin.
Syömään menimme läheiseen tavernaan, jonka palmuntapaiset viidakot heti saivat minut varuilleni kunupien (hyttynen) varalta, eikä turhaan...Ystäväni oli jo talvella kotona päättänyt nauttia reissulla kalaruoista ja varsinkin grillatuista tuoreista täkäläisistä kaloista , joita ei Suomessa saa, ja järjestänyt matkabudjetttinsa sen mukaan. Ovathan ne kalliimpia kuin minun liharuokani, mutta kotoisiin ravintolahintoihin verrattuina eivät kai (?) sentään. Oli todella kivaa nähdä , miten tyytyväinen asiakasystäväni nautti hetkistä, kun sai herkutella hortallaan ja milloin milläkin kalallaan onnellisena! Minusta ne näyttivät keitetyiltä rikkaruohoilta ja kalpeilta mauttomilta kaupan kalapuikoilta! Tiedän olevani väärässä, mutta en vielä halua kalaruokaa, jota lapsena usein oli kyllä ehkä liiankin usein ruokana.
Nyt on jo 21 astetta ulkona ja lähden aamiaiselle. Ilman mitään keittomahdollisuutta tms. on minusta aamiaisen melko tärkeää olla kunnollinen. Jos se kuuluu huoneen hintaan, toivoisin sen olevan muutakin kuin vaaleaa paahtoleipää, erilaisia marmelaadeja ja muroja ja keitetty muna. Kuulin muuten, että jotkut ruotsalaiset ovat saaneet kuningasajatuksen ja keittävät muniaan (siis kanan!) huoneidensa vedenkeittimissä. Fiksuja nuo ruotsalaiset , vai? Jäin sitä ihmettelemään, että usein tomaatit ja kurkut tms. puuttuivat kokonaan. Kaikkein kalleimmissa "kodeissamme" muuten olikin surkeimmat aamiaiset. Kaiholla muistelin sitä lokakuun reissuni isäntää, joka loihti aamiaisia minulle ja joita kuvia näkyy tuossa edellisessä blogissani.
Oli muuten melkoisen meluinen tämä huoneeni. Korvatulpat myös tarpeen.Niin ja minut herätti hyttynen klo 06 aikoihin, ison ihmisen! Ei haittaa. Jatkossakin kummallisesti heräsin joka aamu n. klo 06 tai jopa aikaisemmin. "Ei tänne nukkumaan tultu".
Jo aamulla oli lämmintä näinä päivinä. Merivesi virkistävää ja ranta hotellin edessä ihan hyvä. Rannan tavernat täyttyivät ja sunnuntaina iltapäivällä piti jopa jonottaa paikkaa. Hinnat jopa vain 5 € ja ruoka oli tuoretta ja hyvää. Pojat myivät muovikasseittain latva-artisokkaa asiakkaille kärrystään a' 5 €. Mielenkiintoista...Miten Suomessa onnistuisi?!
Ystäväni 17.4. sunnuntaina aamu-uinnilla, jota myös paikalliset harrastivat ja lenkkeilijöitä rantatiellä näin jo klo 6 aamulla. Kotona en herää aamulla aikaisin, mutta täällä joka aamu nousen nauttimaan kukkojen kiekuessa.
Kuljin nyt vain vähän keskustassa.Olin kehittänyt ihan itse itselleni säätilaankin ja ystäväni kotiinlähtöön sopivan surkeudessarypemistaudin, nuhakuumeen.
Hienoa, taasen mielenkiintoista seurata matkaasi!
VastaaPoista