Kukot herätyskelloina. Miten ihmeessä ne jaksavat kiekua vuorokauden ympäri? Toinen on jo ihan käheä, raukka. Heräsin 05.30. Aamiaiseksi kahvia ja vähän söin eilistä pitagyrostani.
Tänään lähdemme uimaan ja bussiajelulle suuntana Xirokampos.
Platanoksessa olimme pysäkillä hyvissä ajoin.
Varjossa taksiasemalla puun alla bussia odottamassa.
Kujia kiertelimme vähän.
Bussissa olivat jo etupenkit varattuja, mutta Lakkissa vapautuivat etuistuimet ja saimme hyvät näköalat. Matka maksoi 2 €. Lakki on tuttu koska sen satamaan olen tullut kerran tietämättä, missä ihmeen paikassa olen, kun se ei ollutkaan Agia Marina. Nyt paikka näytti paljon mukavammalta kuin 10 vuotta sitten.
Olipa hauska matka. Ensin kuljettaja, iäkkäämpi herra antoi etuosan naisille tuoksuvat timjaminoksat. Koululaisia tuli kyytiin iso joukko ja pian alkoi kova meno. Kreikkalainen suosittu ja tuttu musiikki täysille ja ihmiset alkoivat laulaa mukana ja tanssia istuimiltaan käsin. Tätä jatkui melkein koko loppumatkan, olipa kivaa.
Kysyimme, milloin on mahdollinen paluumatka ja selvisi, että se on noin 2 -3 tunnin päästä. Olimme valmistautuneet palaamaan taksilla.
Oli jo pieni nälkäkin joten jäimme heti rannan tavernaan. Horiatiki, kalapullia ja saganaki ruoaksi.
Kylmät Mamos-oluet juomaksi.
Tavernan edessä oli sopivasti rantapetejä, joille aioimme majoittua kun kerran asiakkaita olimme. Milla kävi heti uimassa ja minä kirjoitin vielä tavernan pöydässä varjossa sähköposteja. Rannalla oli mukavan rauhallinen ja kiva tunnelma. Päätimme kuitenkin muuttaa suunnitelmaa ja luopua taksiajatuksesta. Mehän menemme taas bussiajelulle ja nyt toiselle rannalle sinne lentokentän lähelle. Rannan nimi on Blefouti.
Bussi lähti joskus klo 14: n aikoihin ja matka maksoi 4 €. Olimme ainoat matkustajat Lakkiin asti ja taas Agia Marinan jälkeen. Ihan uimarantaan asti bussi ei ajanut vaan käveltävää jäi 800 -1000 m.
Oli hyvin tilaa varjopaikoissa puiden alla. Vesi tuntui juuri sopivan lämpöiseltä.
Olipa kivaa vilvoitella meressä sen kävelymatkan jälkeen. Nyt meille kelpasivat ihan rannan hiekalla pyyheliinapaikat varsinkin, kun ihana Henna kreikan opiskeluryhmästämme, oli antanut meille rantavarusteiksi kevyet puutarhassa käytettävästä suojakuidusta leikatut makuualustat. Tuoleja, penkki ja rantapetejä siellä kyllä oli paljon tarjolla. Kaikki pysäköidyt autot rantatiellä olivat vuokra-autoja, huomasin. Kivan rauhallinen tunnelma oli tälläkin rannalla eikä esim. sellaista musiikkimelua kuin oli viime reissulla Kreetan Haniassa Nea Choran rannalla! Täällä oli aivan ihanaa!
Iltapäivä oli jo pitkällä, kun päätimme lähteä paluumatkalle.
Artemis-ravintolassa nautimme vielä lähtöjuomat. Sepä olikin suuri ravintola. Siinä oli ulkona musiikkibaari, missä nyt soi reggae-musiikki, katetulla alueella baarin näköinen osa ja suuri alue ruokailijoille, näin sen hahmotin. Varmaan ravintolaa käytetään esim. hää- ja kyläjuhliin . Nyt asiakkaita oli vain muutama. Sieltä ravintolasta meille soittivat taksin.
Ja millaisen? Saaren puheliaimman kuskin! Voi, mikä kielikoulu se kotimatka olikaan! Vain 2 sanaa englantia ja suu kävi koko matkan ajan! Bravo!
Mies oli ehkä n.60 -vuotias. Kertoi, että bussi ei enää aja rantaan asti koska ei ole asiakkaita ja polttoaine on turhan kallista turhiin ajoihin. Lähikylät olivat ennen ihmisiä täynnä, samoja sukuja kaikki, niitä "serkkuja" kuten kreikkalaiset aina sanovat olevansa. Kaikki tunsivat toisensa ja toistensa asiat tietysti myös! Koulussakin oli 27 oppilasta, nyt ei yhtään ja kylässäkin vain muutamia asukkaita.
Kertoi myös isänsä olleen taksiautoilija. Nyt hän itse pitää työstään ihmisten parissa ja hän asuu perheineen lentokentän läheisessä kylässä, jonka nimi minulta jo unohtui. Olemme nyt Millan kanssa Leroksella huomanneet joitakin tummaihoisia ja huivipäisiä ihmisiä ja useita heitä nimenomaan Lakkin seudulla. Päättelin, että hylätty saaren mielisairaala voisi nyt olla pakolaiskeskuksena ja kysyinkin, onko asia niin. Ei, vaan sairaalassa on potilaita yhä. Pakolaisille ja maahanmuuttajille on kyllä sairaalan vastakkaisella (?) rinteellä hyväkuntoisia ja hienoja majoituspaikkoja. Hän ei näe asiassa mitään ongelmaa. Nykyään asukkaat ovat usein somaleja, jotka jatkavat matkaansa melko nopeasti muihin maihin, esim. Saksaan. Täällä yhteiskunta auttaa heitä hyvin ja se on O.K. Vaikeampaa oli irakilaisten kanssa, oli joskus jotain selkkauksia, jos oikein ymmärsin. Minä olen kuullut nimenomaan heidän joukostaan joidenkin Samoksen Vathyssa ja Lesboksella tehneen pahojaan. Pahin tilanne kuulemma oli, kun syyrialaisia tuli kumiveneillä ja heitä tuli todella paljon. Se oli surullista aikaa ja hän koki, että heitä oli velvollisuus auttaa! Hän oli ollut veneellään kalastamassa kun näki kaatuneen kumiveneen ja pienen lapsen sen lähellä meressä. Hän ehti nostamaan ajoissa lapsen merestä äitinsä syliin ja äiti oli ollut todella kiitollinen, mutta mukana ollut mies ei ollut reagoinut mitenkään. Päättelin, että ehkä mies oli uimataidoton tai shokissa.
Kun eilen illalla kulkivat paloautot kastrolle, kysyimme, tietääkö hän, mitä on tapahtunut. Hän kertoi jonkun miehen suorittaneen siellä kosinnan ja onnessaan synnyttäneen sitten kynttilän tai jonkin roihun ja siitä seurasi kai maastopalo! Hui!
Kyllä kuljettaja tietty meidänkin matkoista tänne kysyi, mutta eniten hän halusi kertoilla näkemyksiään nykyelämästä ja sepä olikin hyvä juttu! Seuraava aihe oli netti ja kännykät ja sosiaalisten kontaktien hukkuminen erilaisten ruutujen alle. Hän kertoi yhdestä pariskunnasta, jonka keskustelu tapahtuu tekstarein! Siihen tokaisin heidän olevan tolloja/typeriä από τα βουνά eli sananmukaisesti "vuorilta". Ei! Hän sanoi tämän termin olevan nyt käyttökelvoton koska kaikilla kaikkialla on nykyään kännykät, myös siellä "vuorilla"! Hän opetti uuden sanan hölmö/tollo/typerä ja se on βλάκας.
Hänen perheellään on sopimus, että jutellaan, kun tavataan ja pidetään hauskaa keskenään ja puhelimet pidetään laukuissa tai kokonaan suljettuina. Juttua kuulemma näin riittää ja heillä on hauskaa aina!
Sitten oltiin jo hotellimme portilla ja hän kiitti hauskasta matkasta!
Illalla nautimme parvekkeella valkoviiniä. Viinini nimi oli kolme satakieltä ΤΑ 3 ΑΗΔΟΝΙΑ
Sen jälkeen menimme Zorbas-tavernaan syömään, kun halusimme myös sen toimintaa tukea. Ei se kyllä mikään suuri nautinto ollut. Tarjoilija selvästi teki parhaansa. Se oli minusta ehkä vähän liikaakin jonkinlaista mielistelyn tuntuista käytöstä, kyllä vähempikin riittäisi. Ehkä hän oli ihan uusi alalla?
Milla otti katkarapuja ja minä söin favaa.
Enää ei kuuhulluus vaivaa. Uni tuli heti, kun sain päivittäisen läksyni Duolingossa tehtyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti