sunnuntai 2. kesäkuuta 2019

Sunnuntai 2.6.

Heippa Samothraki! Laiva lähtee klo 8.00.

Nyt aamulla satamasta löytyi lippumyymälä, jota aiemmin etsimme, kun kysyin satamapoliiseilta. Emme olleet huomanneet toimiston kylttiä kun se oli vähän puiden takana. Tullessa lippu maksoi 10 € ja nyt hinta oli 15,90 €. Olisiko syynä kesäkuu?
Saimme tosiaan aamiaiseksi sen, mitä olin tilannut eli kahvia, leipää ja juustoa! Ei kahvimaitoa eikä voita/margariinia. Tietysti pyytämällä sai esim. sitä maitoa.
Näin lähtötohinoissa ei kyllä tarvitsekaan gourmet-aamiaista.
Otin nyt kuvia niistä kunniamaininnoista, joita aamiaiselle on annettu ja myös alueen omien ruokalajien nimistä. Näin:

Nyt laivassa matkalla takaisin Alexandroupoliin . Ikkunan läpi otin suttuisen kuvan. Keskellä kuvassa, rannalla  oleva rakennus on hotellimme.
Säätiedotus lupaa illaksi ukkosta eivätkä muutkaan lähipäivät aurinkoisia liene.
Perillä klo 10.30. Kahvilaa, josta saisi piirakkaa tms. etsimme näin sunnuntaina turhaan. Veimme tavarat hotelliin ja lähdimme etsimään.
Hotelli Marianna , ilman parveketta näyttää tältä:


Ihan hyvä on, mutta kyllä esim. uimapuvun ja rantapyyhkeen haluaisin parvekkeella kuivattaa!
Heti löytyi sopiva  kahvila isommalta kadulta. 2,60 € iso filtterikahvi ja 2 pientä piirasta. Kahvila oli ihan täynnä ihmisiä. Täällä kuulee paljon jotain venäjän tapaista kieltä.
Lähdimme uimavarusteet mukanamme kaupunkia kiertämään. Näin sunnuntaina kaupat kiinni. Vain tässä joku kauppa, joka oli auki.




Oli niin kuuma ja hiostava ilma, että lähdimme etsimään uimarantaa. Kaupungin ranta ei ollut mikään paratiisiranta, mutta sai nyt kelvata. Siellä oli myös kreikkaa puhuvia uimareita. Parempi ranta olisi ilmeisesti löytynyt kauempaa, esim. bussimatkan päästä.

 
Alkoi jo olla nälkä ja menimme tuon pitkän rantakadun varrella olevaan paikkaan, josta saa sekä kalaa, että grillattua liharuokaa. Millan mustekala ja salaatti olivat hyviä. 

Erehdyin tilaamaan poikilian, eli alkupalavalikoiman liharuoista. Se oli virhe. Milla oli jo ajat sitten sytönyt ruokansa  eikä minun annostani vaan kuulunut. Kun se lopulta tuotiin, oli taas edessäni raa'aksi jätettyä sianlihaa. Yäk, se vaaleanpunainen sisus! Souvlakit EIVÄT ole minun juttuni! Kyljys oli vielä raaempaa. Ranskalaisten perunoiden päälle oli liruteltu sinappia. Ainoa, mikä oli onnistunutta oli jauhelihapihvi. Onneksi nälkä lähti jo vähän horiatikia syöden! 
Kävelimme rantakatua pitkin ja tavernat olivat täynnä ruokailijoita näin sunnuntaina. Joihinkin niistä jopa jonotettiin. Katselin kulkiessani pöytien ohi ihania annoksia pöydissä ja kyllä harmitti!
Samoin hotellin lähistön tavernoissa oli paljon ihmisiä. Näyttää olevan sunnuntaisin kreikkalaisilla tapana lähteä iltapäivällä ulos syömään.
Kävimme hotellissa levähtämässä ja suihkussa huonoin tuloksin! En osannut käyttää kunnolla suihkun hanoja ja iho tuntui jäävän tunkkaiseksi. Se merivesi ei siellä kaupungin rannalla ollut raikasta todellakaan!
Illalla lähdimme bussiasemalle.

Ostimme bussiliput Xanthiin asti . Sieltä sitten ostamme uudet liput Keramotiin, mistä lähtee laiva Thassokselle. Tällä bussiasemalla oli helppo asioida. Lasin takana mieshenkilö, joka hoiti myös kuulutukset, kuunteli asiamme ja neuvoi, mitä toiselta luukulta ostamme ja miksi. Tämä kaikki kreikaksi. Lopuksi hän tarkisti, että olimme ymmärtäneet. Kivaa kreikan harjoittelua elävässä elämässä. Tykkään!
Kiertelimme vähän ja napsin joitakin kuvia. Meistä tämä kaupunki muistuttaa jotenkin Peloponnesoksen Kalamataa. 




Nämä puutuolipaikat ovat meistä kivoja.

Täällä on leveitä ja helppokulkuisia jalkakäytäviä sekä aukioita paljon. Eipä Ateenassa paljon lastenvaunuja tai -rattaita näy, mutta täällä näkyy. Uusin kulkupeli näkyy olevan potkulauta. Niillä on lasten turvallista ajella aukioilla esim.
Oli taas hiostavan lämmintä ja etsimme jotain kreikkalaista paikkaa istuaksemme iltaa ouzon tai oluen kera. Nälkä ei ollut vielä. Päädyimme ukkokuppilaan aukiolle lähellä hotelliamme. Mainioita ne ukkojen uteliaat katseet ja hämmästys, kun puhumme kreikkaa!
Tarjoilija kysyi, haluammeko mezen, niitä alkupaloja. Näitä napsimme sitten vähän.

Illallisemme oli sitten vain gyrospitat entisessä tutussa paikassa. No, taas meni pieleen! Minulla oli oma puuhaarukka mukana ja avasin sen käärityn leivän. Tarkoituksenani oli syödä siististi niitä veistettyjä ohuita lihasiivuja , tsatsikia ja sipulia. Arvaapa,mitä se sisäsi kun sanoin etten halua perunoita. Lirausen tsatsikia ja lihavartaan (souvlaki)! Ei!
Ehkä minusta tehdään taas kasvissyöjä! 70-80-luvun taitteessa en syönyt lihatuotteita ja hyvin pärjäsin. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti