1.6. lauantai

Tuulinen aamu ja luulin jo, että on kylmä päivä. Mitä vielä!
Taksilla rallityyliin 20 minuutissa Profitis Ilias-kylään, joka on vuohenlihastaan tunnettu. Hui, miten pelotti se taksimatka! Kuljettaja ei ollut puhelias enkä minä ainakaan pelolta olisi edes saanut suutani auki! Tällä matkalla huomasin ainakin yhden vaikeamman kohdan, mutkia ylämäessä, joka olisi minun ajotaidoillani haastava. Olen kyllä saanut neuvon vuokrata automaattivaihteinen auto tällaisten ongelmien takia, mutta kai sellaisen kuljettamista minun pitäisi ensin jossain opetella, en tiedä.
Kiertelimme kylää vähän ja jo klo 13: n maissa menimme tavernaan.
Millakin , joka ei yleensä syö lihaa, halusi maistaa vuohenlihaa. Sitä emäntä kehotti tilaamaan puoli kiloa kun emme me tienneet, miten tapana on tilata.

Tällaisia paikkoja  joissa vesi solisee vapaana ja kirkkaana on saarella monissa paikoissa. Tämä oli  kylän kirkon luona. Tässä oli myös allas joten uskon esim. kissojenkin saavan vetensä. Toisilla saarilla, esim. Kimoloksella on tilanteita, että vesi pitää kuljettaa toiselta saarelta ja täällä vesi valuu ilmeisesti yötä päivää (?).

Puoli kiloa vuohenlihaa ja horiatiki. Turha kuvitella tomaattien olevan yhtä herkullisia kuin ne olivat Tinoksella, mutta oli näissä vähän makua. Tarjoileva emäntä oli oikein herttainen. Kreikkaa hän puhui ainoastaan ja sitä niin selkeästi, että ihan kaiken ymmärsin.
Lapsia oli perheiden mukana tavernassa paljon ja oli ilo seurata heidän juoksenteluaan ison plataanipuun ympärillä.

Tässä tavernassa söimme. Sen nimi on suomeksi Kallio.

Limnos näkyy kuulemma selkeällä säällä tänne asti. Nyt oli utua.

Tässä tavernassa istuimme maisemia katsellen ja Amstelit (2€)  nauttien. Olipa muuten erikoinen tavernan suuren sisätilan ulko-oven viereinen nurkka! Huomasin sen koska menimme sisäkautta maksamaan kun ei henkilökuntaa näkynyt . Nurkan pöytä oli aivan täynnä kaiken maailman tavaraa, mitkä eivät kyllä ikinä anniskeluoikeuksin varustetussa paikassa meillä " menisi läpi".  Pöytä muistutti omaa sekamelskaani kotona keittiössä, mutta oli 10 kertaa kamalampi. Viereisessä pöydässä nökötti sähköinen ompelukone. Ihana Kreikka! Täällä on juuri elo ja olo joskus tätä! Ei se nyt niin kauhean vaarallista ole jos ja kun  kaikki ei ole ihan tip top!

Sama emäntä ilmeisesti on perustanut tällaisen yrttimaan taverna-alueen reunaan. Kivaa! Ilokseni näin myös omassa kylässämme pihoilla muutakin kasvatettavaa kuin ruusuja Kefallonian Samin tyyliin.  Paprikaa ja tomaattia ainakin tunnistin yhdellä pihalla. Ja meillekin tuttuja maustekasveja kuten basilikaa, minttua, salviaa, oreganoa ja timjamia  huomasin hauskasti istutetun suureen sementtilaatikkoon tavernan ja yleisen jalkakäytävän väliin kylässämme . Tykkään! Tällainen:

Näkymiä merelle asti.

Tällaisia olivat maisemat. Vuohia ei montaakaan näkynyt tällä matkalla.
Erityisen kiinnostavaa on täällä Samothakilla vihreän aatteen ihmisten panostus, jolla yritetään palauttaa saaren vehreyttä ja elinkelpoisuutta . Vuohilaumat ovat päässeet tekemään paljon tuhoa kasvillisuudelle täällä. Aiheesta löytyy tietoa netistä Suomen Merimieskirkon lehdestä 2018 sivu 10 alkaen. Lehden nimi on Kas Kas. Myös netistä otsikolla: projectgreenflow .
Soitin taksin kirkolle ja nyt oli kuljettajana nainen. Vauhti oli yhtä kova kuin mennessäkin. 

Oleskelimme vielä pitkään  hotellin uima-altaalla ja uimme. Ihanan siistiä! Hotellissa ei ollut nyt kuin n. 10 asiakasta eikä ruuhkaa ilmeisesti ole nyt ennen tuloammekaan ollut joten vesi näytti oikein kirkkaalta. Ylellistä asumista, harmi vain että asiakkaita oli niin vähän. Laskin huoneita olevan ainakin 20. 

Sijainnin, aamiaisen ja siisteyden vuoksi suosittelen Niki Beach Art Hotellia.

Taas tuli ilta nopeasti ja pakkasin jo matkalaukun.
Lähdimme liikkeelle. 

Kreikassa ovat nämä lauantai-illat varsinkin kivoja, kun ihmiset lähtevät voltalle, iltakävelylle " näyttäytymään" . Perheet tässäkin tapaavat toisiaan kylän aukiolla. Eri-ikäiset lapset pelasivat yhdessä jalkapalloa. 

Meillä oli nyt määränpäänä Chora. Tuttu nainen oli taksikuskina. Päätin kysyä häneltä sen viherkylän sijaintia. Hän näytti talon, jossa " lapset" asuvat ja kertoi, että tie lähtee Chorasta ja lopuksi on kilometri käveltävä yhdessä vuohien kanssa polkua pitkin, autotie ei vie perille asti. Kysymykseni vaan oli surkea, tyyliin: "Tiedätkö, missä on green-kylä? Ihmiset tekevät työtä koska vuohi söi hyvin paljon hortaa?"
No, selvisipä asia! Se on tässä suunnassa alempana:

Hän sanoi auringon juuri laskevan ja ehdotti, että kuljettaa meidät ylös linnoitukselle. Kivaa! Emme olleetkaan tajunneet, että sellainenkin on ylhäällä.

Ei täällä kyllä sellaista ihmispaljoutta nyt näkynyt kuin olin videoissa nähnyt.

Putiikkeja oli joitakin avoinna nyt.

Ruokapaikkaa etsimme ja päädyimme siihen, johon viimeksikin olimme menossa. 

Musiikki oli täällä klassista. Ruokana tsatsiki ja lämmin juusto sekä munakoisosalaatti. Eipä täällä nyt muitakaan avoinna olevia tavernoita näkynyt, ihan hyvä näin.
Taksiksi soitimme tämän mukavan naisen myös paluumatkaksi  (keltainen kortti).
Hän oli iloinen tipeistämme ja itse aina sanoi hinnaksi pienemmän summan kuin , mitä mittari näytti. Toivotti meidät myös tervetulleiksi ensi vuonnakin.
Maksoimme respaan yöpymisemme ja emäntä kysyi aamiaistoiveitamme kun lähdemme klo 7.15 eli ennen kuin on aamiaisaika. Kahvia ja juustoleipää  tohdimme pyytää.