Kalimera. Tänään lähdemme Langadan kylään. Nyt. on 3. kerta siellä. Aiemmat käynnit 30.6.2016 ja 3.10.2018, katsoin valokuvistani. On mukavaa kierrellä kaunista kylää ja tutkia, ovatko remontit siellä edistyneet. Pari tuttua tavernaa ainakin nyt näyttää siellä olevan auki, katselin juuri google mapsista.
Eilen Milla sai hyvän idean; retki Donoussalle maanantaina Katapolasta. Nopealla aluksella sinne pääsee ja nyt jopa edullisesti , kun ne laivat yleensä ovat melko kalliita käyttää. En ole koskaan Donoussalla käynyt. Kivaa! Paluu Skopelitis-laivalla. Säätiedotus lupaa tyyntä onneksi, kun Skopelitis on sellainen keikkuva paatti! Melkoista lähihoitajan hommaa oli kerran laivatytöllä oksentelevia matkustajia hoivatessaan! Silloin kävimme Katapolasta päiväretkellä Koufunissialla.
Kahvia huoneessa ja piirakka leipomosta satamassa sitä syöden bussia odottaessa. Bussi lähti klo 10.45 ja hinta 1,80 € Langadaan. Kuljimme tutuilla kujilla ja taas otin paljon kuvia.
Istuimme juomaan pienet Fix-oluet ohikulkijoita seuraten. Aasit kulkivat edestakas siitä ohitse.
Kunnostustöitä tehdään monissa kohdissa.
Aaseilla näkyi vanha mies kuljettavan sementtisäkkejä tms. Tuli mieleeni kysymys eläkeiästä.
Katselimme elämää pienien oluiden kanssa tässä paikassa kuten ennenkin. Musikkkiteema on paikan erikoisuus.
Kauniita paikkoja kuvasin.
Kirkon pihalla oli valtavasti kukkaruukkuja. Tuli mieleeni idea, että suntio voisi kastella aktiivisten seurakuntalaisten huonekasvit jäsenten lomamatkojen aikana. Idea on vapaasti käytettävissä myös omassa seurakunnassani Turussa. Hih!
Etsimme sitten lopuksi kylän alaosasta nro 4: n kivettyä aasipolkua takaisin alas Aegialiin.
Siellä oli näin kaunista:
No, väärä kuva x 3!
Tuolla näkyy jo merikin ja jokin kirkko.
Olipa kauniita ja ilmeisen varakkaiden ihmisten pihoja nämä täällä alakylässä!
Se aasipolku alas rantakylään oli hyvin merkitty ja kivetty. Kivet eivät lähteneet irti kengän alta, jota vähän etukäteen pelkäsin. Aurinko porotti ja oli kuumaa, mutta varjoa löytyi paikoitellen korkean kiviseinämän kohdalta. Pieniä sisiliskoja vipelsi paljon polulla. Paljas jalka hikistyi kyllä ilmavassakin sandaalissa ja alkoi liukumisen sandaalin sisällä. En tiedä,mikä neuvoksi. Ehkä sukka?
Matka ei ollut kuin 2 km, mutta minulle ihan tarpeeksi, kun en ole yhtään liikunnallinen. Lonkkasärkyä tuli taas kuten aiemmin myös Ikarialla ja Anafilla alamäissä. Suoriuduin kuitenkin.
Maantien vieressä ihan kotimme lähellä saimme kävelyseuraksi vielä parven kanoja! Aaseja, muuleja ja vuohia olikin jo aiemmin nähty matkalla.
Kyllä oli ihanaa päästä kylmään suihkuun tämän jälkeen.
Seuraavaksi viihdyimme hiekkarannalla. Kylläpä aurinko oli polttavan kuuma! Paikalliset tulevatkin selvästi vasta illemmalla uimaan.
Illalla etsimme uuden tavernan. Siellä kissoja häädettiin pois ahkerasti suihkein ja hätistämällä. Yksi nopealiikkeinen katti onnistui nappaamaan Millan jättämän suuren kalanruodon, mutta tarjoilija ryntäsi nappaamaan sen siltä pois. Kalakeiton liemi ja kalat tarjoiltiin erikseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti