Kahvi maistui hyvältä kentän ulkopuolen baarissa ja aurinko lämmitti kivasti. Jo ennen klo 15 sai laukun viedä lähtöselvitykseen ja kiirettä ei ollut joten huilailin suuressa nojatuolissa ja latasin samalla tabletin ja älypuhelimen vaikka se ei mikään virallinen latauspaikka ollutkaan. Sellaisen löytää lähtöportilta kyllä.
Nyt on kentällä tehty muutoksia niin, että boarding pass laitetaan heti automaattiin ja sitten tulevat suuret ja minusta liiankin hienot ja tyylikkäät muotiliikkeet yms. kaupat, jotka eivät kiinnosta tippaakaan. Entistä hyvää kirjakauppaa ei ole. Uudessa ei ollut kreikan oppikirjoja eikä edes Lesboksen karttaa, jota yhdessä myyjän kanssa etsimme. Höh! En ostanut yhtään mitään.
Lento lähti ajallaan ja jo klo 17.30 alkoi näkyä suuri Lesboksen saari. Karkkia ja mehua tarjottiin ja penkki oli tilava. Laukun sain ensimmäisten joukossa ja ulkoa pienen kappelin luota löysin autovuokraajani ja kauniin pienen kulkuneuvoni. Hinta on edullinen ja parasta on se, että auton voin luovuttaa ilman 20 €:n lisähintaa 23.4. eli sunnuntaiaamuna satamassa klo 06, kun laivamme Fournille lähtee klo 06.45.
Tankki oli puolillaan 95 oktaanista, maksoin vuokran ja hups vaan, niin lähdin ajamaan. Muistin suunnan 10 vuoden takaa eikä minulla ollut mitään karttaa. Pieleen meni heti ja päädyin jonnekin kulkukoirien keskelle kuoppaiselle tielle meren rantaan ja siellä oli jokin linnoitus tms. Takaisin siis ja silmät enempi auki. Eniten pelotti se, että ehtii tulla pimeä ja tarvitsee alkaa pitkiä ja lyhyitä valoja räplätä koska se ei minulta suju! Kaupunkilainen! Otin uuden ja rauhallisemman alun ja jopa löytyi oikeat viitat ja oikea tuttu tie Kallonin ja Mithiman eli Molivoksen suuntaan löytyi. Sitten vaan ajoa. Siistimmät olivat tienvierustat kuin 10 vuotta sitten. Kukat kukkivat ja liikennettä ei ollut paljon. Tie oli hyvä ja aurinko rupesi jo laskemaan. Aurinkolasit piti pysähtyä kaivamaan esiin ja mietin kartan ostamista, kun usean bensa-aseman ohi sentään ajoin. Myös Morian tienviitan huomasin ja mietin niitä pakolaisia, jotka siellä nytkin asustelevat. Kauhea asia! En myöskään soittanut ystävälleni, joka oli jo perillä hotellissamme Skala Kallonissa. Matka tuntui pitkältä ja välillä tuli jo uskonpuute, että olenko edes oikealla tiellä, mutta periksi en helposti anna joten ajelin sitten vaan. Nopeusrajoitukset olivat 30 - 60 km/ t enkä yhtään tiennyt, miten lujaa voi ajella. Kalloniin tulin, mutta en löytänyt viittaa Skala Kalloniin vaan piti kysyä neuvoa. Helppo olikin loppumatka ja arvelin oikeasta suunnasta löytyvän kirkon ja aukion ja hotellimme ja ystäväni. Jep! Vaaleat hiukset näkyivät parvekkeella ja kiljuin innoissani Milla, Milla. Maksoin heti yöpymiseni ja pian jo lähdimme tavernaan. Teki niin horiatikia mieleni, mutta enpä jaksanut salaatista edes puolta syödä. Voi, ne taivaalliset tomaatit! Niitä olin niin kaivannut.
Aukiolla kirkon vieressä ja parvekkeeni edessä savusi vielä poltettu Juudas ja keskelle aukiota oli koottu iso kokko.
Ilta alkoi pimetä ja räiske ja pauke vain yltyi. Väsytti niin, että päätimme seurata pääsiäisyön tapahtumia vain etäämmältä eli parvekkeiltamme. Tosin olisi ollut kivaa saada tuli siihen pitkään valkoiseen kynttilään kirkolta, jonka jokainen lentomatkustaja sai Olympic Airilta mukaansa. Kiva ele, samoin kuin pieni pääsiäisherkkulautanen huoneessani hotelli Alkithean puolesta! Pauke jatkui koko illan ja kokko sytytettiin n. klo 23. Kirkolle kokoontui väkeä ja klo 24 alkoi kellojensoitto ja piiitkä miesten monotooninen laulu, jonka sanoista en tajunnut mitään. Rhodoksella osallistuin tällaiseen tilaisuuteen kauan sitten, mutta silloinkaan en tajunnut kielestä mitään ja oloni oli silloinkin ulkopuolinen joten ajattelin niin käyvän taas.
Eihän siinä metelissä nukkua voinut ennen klo 01, mutta itsepä olin tämän majapaikan valinnut.
Aamulla heräsin ennen klo 07 lintujen lauluun ja aukion kokkokin kyti vielä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti