Pääsiäisreissu 15.4. -6.5.2017

Tänä vuonna on Suomessa pääsiäinen samaan aikaan kuin Kreikassa.
Turusta lähdin pitkäperjantain jälkeen lauantaina yöllä klo 02.30 lentokentälle. Taksi ajoi sopivasti bussille joten ulkona ei tarvinnut farkuissa ja fleecetakissa palella. Asteita 2 ja Vantaalla - 6 astetta. Pohjolan bussissa oli nettiyhteys, mutta vielä ei huvittanut ruveta kirjoittamaan blogia, kun huomasin, että siskoni antama varavirtalähde jäi kotiin ja pistorasiaa ei bussissa ollut kuten junissa. Oliko Onnibussissa, niin muistelisin? Tampereella kävin Viita-näytelmää sellaisella kyydillä katsomassa maaliskuussa juuri.

Kentällä klo 04.30 ja boardin passin sain ongelmitta sekä laukun pitkät tarrat , kun passin osasin koneeseen oikeinpäin vaan laittaa.
Nykyään on ihanaa, kun en enää ole tupakasta riippuvainen niin, että vielä viimehetkillä pitäisi löytyä ovi ulos tai tupakkakoppi ennenkuin voin lähteä kohti lähtöporttia.
Katselin juuri hiljattain samaa Noewegianin  Tiinan  lentoa fligt radarin kautta ja nyt tiesin, mitä odottaa näkevänsä koneen ikkunasta, mutta enpä ollutkaan varannut ikkunapaikkaa enkä edes laukkua jättäessäni sellaista muistanut pyytää. Istuin käytäväpaikalla ja viereiset 2 miestä olivat menossa Rhodokselle ja heilläpä riitti juttua tutuista saaren paikoista, ei sentään ihmisistä onneksi. Mitään ei koneessa ilman maksua annettu ja istuinpaikkakin tuntui vähän ahtaalta. Pitkäperjantaiaamuna heräsin klo 06.30 joten vähän pöpperöpäisenä nyt yritin torkahdella siinä kuitenkaan onnistumatta. Nyt ei sentää torkkuvia jatkuvasti häiritty niillä typerillä helppoheikkikuulutuksilla "kahdet aurinkolasit yksien hinnalla" tms. Kyllä aikoinaan mietin, että onpa lentoemäntien hohdokas työ tullut tylsäksi kaupusteluksi.

Ateenan kentälle tulimme etuajassa ja nyt ei ollut sellaista oloa, että farkuista pitäisi heti luopua. Vein laukun tulokerroksen päädyssä sijaitsevaan säilytykseen, jossa tutut miehet ottivat sen haltuunsa klo 15 asti, kun lentoni Lesbokselle nousisi klo 17.  Päätin mennä metrolla keskustaan, jos se olisi bussia nopeampi. Eipä muuten nyt tainnut olla koska sitä pitikin odottaa melko kauan. Hinta oli noussut ja oli nyt 10 €. Tylsää minusta on kyllä metroa käyttää, kun tykkään niin katsella maisemia eikä sieltä niitä kyllä näe. Syntagmalle matka kesti 45 min. Ehdin matkalla tehdä merkintöjä kentältä napaamaani Ateenan paperikarttaan ja lukea Sannin blogista ohjeet, miten pääsen sisään Anafiotikan ihanaan maailmaan 3 eri portista. Pieni jännitys oli vatsan pohjassa, että löydänkö, ehdinkö, jaksanko, eksynkö...Suurin pelko oli kuitenkin, että en ehtisi ajoissa lennolle, kun sellaistakin on kohdallani sattunut...
Nyt oli Ermoulla ja sen lähikaduilla jo kuuma. Paikallisilla talvitakkeja ja -saappaita, joillakin turisteilla shortseja ja sandaaleita. Aurinko lämmitti kivasti. Keltaiset ja punaiset 2-kerroksiset turistibussit ajelivat lenkkejään ja niiden yläkerrokset olivat kivasti täynnä innokkaita turisteja. Hyvä! Noita itsekin suosittelisin heille, jotka eivät ole ennen Ateenaa yhtään nähneet. Itse olen niin sulovileniläinen, että tykkään enemmän ajella paikallislinjoilla busseilla, johdinbusseilla ja raitiovaunuilla paikkoja katselemassa. Metro ja taksi ovat vain hätätilanteita varten jos olen eksynyt tai kiireinen.
Kartan avulla löytyi hyvin iso kirkko ja sen läheiset kadut joten kerran kysymällä löysin niille korkeille, pitkille ja siis myös hikisille portaille, joita pitkin lähdin kapuamaan Anafiotikaa kohti. Portailla on paljon kahviloita ja baareja ja tavernoita. Ihmisiä riitti niillä todella paljon. En kuitenkaan rohjennut valokuvaa edes sieltä ylhäältä heistä takaapäin napata. Vielä erään suloisen papan viimeinen neuvo vasemmalle ja sitten oikealle ja... NYT!
Vihdoin olen täällä. Kuvia räpsin kulkiessani. Kujilla olk paljon muitakin ulkomaalaisia, mutta suomea en kuullut. Tuli todella kuuma farkuissa ja oli turhan kiireinen olo kaikkiaan. Täällä pitäisi voida viipyillä...Tänne palaan vielä!