Lauantai

Emäntä ruokki aamulla eläimet. Etsimme omaa aamiaistamme alueella kierrellen. Isäntä unohti eilen  kertoa, että se tarjoillaan alueen isossa kahvilassa. Olipa runsas aamiainen. Kuvasta puuttuvat vielä paistetut munat, kahvit ja pienet suolaiset piirakat, jotka isäntä teki aamulla.

Lähdimme pääkaupunkiin katsomaan satamaa, johon huomenna ajan klo 06:ksi. Olipa hätäisiä kuskeja kaupungissa tööttäilemässä takanamme!
Ajoimme luostariin (Taxiarhis Mandamadoksessa). Siitä ei ilman opastusta ymmärrä paljoa, mutta netistä löytyy tietoa. Ostin Katriinalle ikonin, jota hän toivoi. Kirkossa näimme sen ihmeellisen ikonin ja sen edessä ihmiset kumartelivat ristinmerkkejään tehden ja tunnelma oli jotenkin vakava ja outo. Eräs rouva kasteli ison määrän pumpulipalloja isossa öljyastiassa ja pakkasi pallot yksitellen minigrip-pusseihin. Ehkä jotain öljyllävoiteluita varten? Luostarissa oli paljon turisteja emmekä viipyneet pitkään siellä.

Seuraavaksi halusin nähdä kalastajakylän nimeltä Skala Sikaminias. Jo 10 vuotta sitten kuulin sitä kehuttavan. Nyt se kiinnosti myös paikkana, joka paljon auttanut syyrialaisia pakolaisia. Sinne lounaalle! 

Taas on mennyt jossain kohtaan väärin, kun kuvia kadonnut jonnekin! Yritin edes osan palauttaa. Kaikki kylän kuvat kuitenkin albumissa fb-ryhmän Kreikka - pienet ja erikoiset kohteet albumissa.

Tuo viimeisen kuvan  punainen pelastusvene pisti ajattelemaan...Aivan järkyttävää!

Kissoja oli paljon. Pitkäkarvainen ollut jokin esi-isä varmaan.

Edessä annokseni munakoisosaganaki, joka oli herkullinen eikä liian raskas kuskin lounaaksi kuten liharuoat. Pitää pysyä virkeänä ratissa! Millalle grillattua mustekalaa ja hortaa.

Kiva tuo sisätilassa oleva grilli varmaan pimeinä ja viileinä iltoina.

Vasemmalla näkyy ruotsalaisten rannikkovartiostovene. Se lähti liikkeelle iltapäivällä tyynelle merelle. Miehistössä kaunis nuori ruotsalaisnainenkin.

Matkalla tuli kyllä jo halu kääntyä takaisin, kun tie oli pelottava paikoitellen. Jyrkät mutkat ylämäissä noin pienitehoisella autolla ja tottumattomalla kuskilla ovat huono yhdistelmä. Ajoin kuitenkin varovasti perille asti, kun tabletilta Milla oli pystynyt katsomaan, miten lähellä maalia jo olimme ja olin vähän hengähtänyt , rauhoittunut ja koonnut uutta uskallusta. 

Kyllä kannatti mennä sinne. Kylä oli meistä todella ihana, tunnelmallinen ja värikäs. Muitakin turisteja siellä oli. Ostin koru/matkamuistomyymälästä jääkaappimagneetin ilman tekstiä Lesbos tms. Idea oli niin hyvä , että mielelläni rantakivestä, joka se on, maksoin 3,50 €. Lisäksi kyseessä on ostos juuri tästä tärkeästä paikasta (pakolaiset!).

Matka jatkui vielä jotain kummallista siltaa katsomaan, kun sellainen viitta nähtiin. Tie muuttui aina vaan surkeammaksi kiviseksi hiekkatieksi. Kivoja ja valtavan suuriakin lammaslaumoja, vai mitä vuohia ne olivat, paimenet ohjailivat pieniä kujia pitkin kai jonnekin kotinurkkiin. Kivaa. Jokin kivisilta näkyi, eipä ollut kummoinenkaan! Lopulta päästiin (7 km:n jälkeen) taas asfalttitielle. 

Halusimme tutun kreikanopettajan sukulaisten kylään nimeltä Stipsi, kahville. Sinne löysimme hyvin, mutta parkkipaikkaa ei löytynyt mistään. Otimme sitten vain bensaa ja jäimme ilman kahvia. Tutun Kallonin kautta sitten ajoimme majapaikkaamme ja kello oli 19.00. Olipa kiva  päivä taas.

Tämän reissun alku on sujunut vaihtelevissa "kodeissa" ja keleissä . Pääsiäismaanantaina juoksimme lempitavernaamme sisätiloihin kaatosateessa, muulloin ei ole satanut. 

Milla on uimut Eftaloudessa ja Ag Isioroksen rannassa aamukävelyllään. Itse olen vain pulahtanut altaaseen virkistymään iloiten sen veden puhtaudesta näin aikaisin keväällä. Taisimme olla ihan ensimmäisiä uimareita ja tajuamme että altaaseen mennän suikunraikkaina. Hyvä me kunnolliset!