Maanantai 16.5.j

 Arkipäivä koitti! Kivaa lähteä kuljeksimaan ympäriinsä. Ainakin uudet puuvillashortsit olisi kiva löytää. 

Eilen löysin läheltä leipomon. Sieltä haen aamukahvilleni jonkin piirakan. Suomalaista Juhla Mokkaa sitten maidolla iso mukillinen, ei mitään fingerporillista!

No, olikin vain makeita syömisiä siinä leipomossa. Kauempaa löysin isomman leipomon.

Kotini on pieni ja melko pimeä myös. Nyt olen tapani mukaan levittänyt tavaroitani ympäriinsä joten en ota kuvia. Mahtaako tästä näkyä huoneeni kuvia?

https://abnb.me/NP3QDOhz4pb

Minä kyllä näen kuvia tuosta linkistä. Kaikkea löytyy. Luksusta ei ole eikä tarvitsekaan olla kun eläke on niin pieni! Tämä on todella edullinen paikka ja täällä on puhdasta.  Rauhallinen asuinalue, ei melua eikä graffitisotkuja. Toki jossain Plakalla olisi kiva asua, mutta hinta olisi paljon korkeampi. 

Lähdin sitten ajelulle johdinbussilla nro 2. Hups, päädyin vasta melko lähelle paikkaan nimeltä Kesariani. Lähdenpä takaisin samalla bussilla. Toinen päätepysäkki on Ano Kypseli ja sinne juuri olen  aikonutkin mennä katselemaan!

Ehkä  vesipullo olisi ollut hyvä ottaa mukaan...

Hyvin riitti istumapaikkoja ja matka oli melko pitkä. Kuuma ei kyydissä ollut ja moni ikkuna oli auki. Exarchiaa ei näkynyt yhtään kun sen kohdalla oli jokin työmaa menossa. Tuttuja seutuja mentiin ja ajettiin kielikoulumme ohi katua Mavro Matteon. Tässäkin koulussa olen viikon opiskellut 2 kertaa ja jälkimmäisellä kerralla meitä oli ryhmä Turun kreikan-opiskeluryhmästämme. Teki ihan mieli portille vilkuttaa. 

Pitkä Kypselis-katu oli minusta niin nostalginen. Oli vierekkäin ja lähekkäin kauppoja kuten meillä 50-60-luvulla. Oli lihakauppa, leipomo, kangaskauppa, kemikalio, apteekki, parturi jne. Täällä Ateenassa olen muutaman kerran nähnyt myös maitokaupan!

En tiedä, mihin Kypseliin oikeastaan olin menossa! Olin lukenut, miten Kypselin asukkaat nousivat vastarintaan, kun heiltä aiottiin  viedä oma n.s. maalaistentori ja kunnallinen kokoontumistila. Asukkaiden yhteinen ponnistus kannatti ja nyt nuo paikat toimivat entistä paremmin. Hienoa! Nykymaailmassa tuollaista tarvitaan! Jotain paikallisten ihmisten  meininkiä näkyi eilen olevan myös puistoissa tms. kun raitiovaunun ikkunasta Flisvoksen kohdilla katselin.

Nyt menin sitten Ano Kypselivn päätepysäkille asti, mutta enpä mitään erityistä matkalla nähnyt. Niin, tai suomalaisen kukkahattutädin , tai melkein sellaisen, saavat  nuo rumat graffitisotkut talojen seinissä ja pylväissä kyllä vahvasti paheksumaan! Eivätkö ateenalaiset voi/halua niitä peittää? Ovatko jo luovuttaneet tai tottuneet niihin? Olisiko maalaaminen tai muu puhdistaminen liian kallista tai jopa ihan turhaa? Kuka tietää? Minä en...

Siellä päätepysäkillä ei noita sotkuja enää näkynyt. Ei kyllä näkynyt mitään mielenkiintoistakaan. Kävin kaupassa ja ostin kylmän Fantan. Paluumatkalla sitten näkyi jokin Kypselin aukio t.m.s. joka näytti kivalta. Oli paljon pieniä kahviloita, baareja yms.mutta aukio itse oli ihan paketoitu kai jonkin remontin takia. En jäänyt sinne sitten.

Ajattelin jäädä bussista pois jossain sen Psirrin Avli-tavernan (Αυλή) lähellä. Paikasta kertoi Merja Tuominen -Gialitaki keväällä ja nyt yritin löytää reitin sinne. 

Jäin Omonian jälkeen pois bussista ja kuljin suurta Stadiou- katua pitkin. Istahdin portaalle katsomaan tabletiltani reittiä google mapsista. Jalkakäytävällä ei ollut mitään ruuhkaa, oli ihan väljää mielestäni. Sofokleu- kadun muistan olleen mielestäni pelottavan kerran, kun sitä bussin ikkunasta katselin. Oli suuria miesjoukkoja yms. Sitä katua halusin nytkin välttää. Kuljin sitten eteenpäin ja jotenkin tunsin, miten 2  n. 40-vuotiasta hampuusinnäköistä miestä kuin tulevat oudosti lähelleni vaikka jalkakäytävällä on todella runsaasti tilaa. Vilkuilin sivuilleni ja arvelin niiden seuraavan minua. Jättäydyin muka yhdelle kioskille, joka oli talon syvennyksessä. Kun jatkoin edelleen, näin ne tyypit taas ja toinen niistä katseli minua silmiin! Käännyin seuraavaksi yllättäen oikealle  kadunkulmasta ja jäin apteekin ovelle ja sitten palasin taas äkkiä yllättäin takaisin vasemmalle  Stadioulle. Olin ihan varma, että nyt on päästävä pakoon. Bussipysäkki oli tuttu ja lippukin taskussa ja pysäkillä muita ihmisiä. Piilouduin  mainostaulun taakse. Luokseni tuli nainen ja arvasin jo, miksi. Hän oli huomannut reppuni avoinna repsottavan suurimman taskun ja miesten touhut! Kiitos hänelle! Juuri sopivasti tuli pysäkille bussi nro 4 ja pakenin sisään!

Tämä oli jo 4. kerta Ateenassa. Yhä se järkyttää mieltä. Rotanloukun olenkin uhannut reppuuni pakata näitä pirulaisia varten!

Haluan kantaa kaupungilla  mukanani tabletin, jolta näen google mapsin, puhelimen, vara-akun ja laturijohdon,  lompakon mahdollisimman ohuena, ehkä pyyhkeen ja uikkarit, juomapullon joskus, purkkaa, savetteja ja nenäliinoja ja...

Eli en pärjää millään pienellä vaatteiden alle pujotettavalla pussukalla. Siksi olenkin lompakon ja kameran ja joskus myös passin laittanut keskikokoiseen reppuni lokeroon, johon on vetoketju 2 eri suunnasta. Nämä vetoketjujen lenkit sitten kiinnitän toisiinsa sellaisella p-kirjaimen mallisella klenksulla, joilla usein avaimet kiinnitetään vöihin. Tämä nytkin pelasti  varkaudelta. Suuressa lokerossa oli limsapullo ja tabletti! Haistakaa te jätkät...Silti en kyllä tajua, missä kohtaa te sen vetoketjun pystyitte avaamaan vaikka olin varuillani. En ihaile teitä kuitenkaan!

Bussilla 4 sitten ajelin päätepysäkille asti ja se olikin tuttu metroasema Agios Giannis. En nähnyt mitään kivaa paikkaa, johon jäädä kahville tai oluelle vaikka etsin. Halusin sitten vain kaiken tämän jälkeen kotiin.

Nyt jo vähän paremmin osaan kartoittaa, missä milloinkin täällä kodin lähellä kuljen. Välimatkat tosin ovat paljon pidempiä kuin kuvittelin.

Huomenna sitten ehkä uusi yritys lähteä shortseja ostamaan ja uusia sandaaleita katsomaan. Ehkä myös päädyn sinne Avliin turvallisempaa reittiä...

Sain eilen neuvon pojaltani, miten löydän ohjeet englanniksi siihen keittolevyyn. Päätin kokeilla ja tein sen ruoan. Ainoa pohdinta oli, miten paljon vettä pitää niihin jyvämakaroneihin keitettäessä laittaa ja laitoin aivan liian paljon. No, valmista lopulta tuli! Olipa hyvä, että eilen kaupassa pohdin , onko minulla raastinrautaa parmesania varten. Ostin raasteena ja hyvä niin koska sitä ei ollut.  Ruoka on oikein hyvää ja juuri tuo parmesan saa sen tuntumaan myös lihansyöjän suussa oikein makoisalta ja ruokaisalta toisin kuin pelkät salaattiruoat!   

Olen melkein ylpeä kokkitaidostani ja sinnikkyydestäni. Niin, ja muuten rakas reissukaverini Milla, toinen sama sienimäärä on vielä jäljellä...Hih!

Hups, miten ei huomaa tässä parvekkeella, miten taas on tullut täällä pimeää. Kello on vasta 21!