3.10. torstai Paroksella

Tänään bussilla Naoussan kautta Piso Livadiin . Menimme ensin (2 €) bussilla Marpissaan. Sieltä lyhyt kävelymatka alamäkeä Piso Livadin rantakylään, missä lounas ja uintia. Paluubussi 2,40 € vehreän Lefkeksen alueen kautta , missä kulkee paljon vaeltajia.
Olipa mukava yllätys, miten kaunis ja autenttinen kylä Marpissa oli!
Olen autolla elokuun Yannis Kotsiran  konserttireissuni aikana ( 21.8.2017) ajanut kylän läpi tajuamatta, miten ihania kujia siellä on.
Kiipesimme ensin vanhojen tuulimyllyjen läheltä ylös pienelle kukkulalle. Siellä oli hautausmaa. Tuolla korkealla (2. kuva)  on Pyhän Antonioksen luostari jos oikein googlesta ymmärsin.

Milla tiesi kujan, joka johti ylemmäs kylän vanhaan keskustaan. Siellä oli tällaista:

Löysimme tavernan, joka oli auki ja istuimme oluet juomaan. Voi, miten puhelias vanha emäntä meitä palveli! Hänellä oli paljon kerrottavaa tästä ja muistakin saaren kylistä, Kreikan kriisistä, pakolaisista, ateenalaisten köyhyydestä jne. Huumori oli kuitenkin tallella ja hänkin oli sitä mieltä, että tärkeintä ei ole omaisuuden haaliminen vaan eläminen tyytyen vähempään ja iloiten elämästään kun täältä ei kukaan, ei Onassiskaan,  mukaansa  mitään saanut , kun käärinliinoissa ei ole taskuja!
Hän kertoi, että Naoussa ja Piso Livadi ovat ihan "kiinni" talvisin ja että Marpissassa on 63 kappelia, paljon suurilapsisia albaaniperheitä ja albaanit käyvät ahkerasti töissä. Hänen lapsuudenperheessään  oli 16 lasta, mutta hän itse "teki" vain yhden.
 Katkera hän ei ollut kuitenkaan  vaikka puhui esim. Morian pakolaisleirin ongelmista ( esim. pakolaisten erilaisesta ruokavaliosta ja nirsoilusta siihen liittyen sekä leirin levottomuuksista ja surkeista olosuhteista) ja Ateenan asunnottomista ja köyhyydestä.
 Ihana rouva! Olisinpa saanut ne keskustelut videolle! Kaikkea en todellakaan kreikkalaisesta puheestaan ymmärtänyt ja siksipä olisikin ollut kiva saada kertauskuuntelu.

Tämä kuva on siitä tavernasta. Rouva kertoi, että talvella ei oikein ole asiakkaita kun ruoat tehdään kodeissa.

Taustalla kimmeltää meri.

Poikkesimme kävelymatkalla kylän täpötäydessä kirjakaupassa kurkkimassa. Keksin ostaa sieltä edes Kreikka-aiheiset tarrat matkalaukkuuni kun etsimiäni pieniä helpon kreikan kirjasia ei näkynyt. No, ei tietenkään , kun ei se mikään turistikylä ole!
Oli mukava kävely pienessä tuulessa enimmäkseen maantien laitaa Piso Livadiin.
Siellä menimme rannan tavernaan, joka sijaitsi viimekertaisen tavernamme (blogi 15.10.2017)  vieressä. Isäntä oli hauska tyyppi ja paikassa näkyi ranskankielisiä opasteita.
Annokseni ei ollut mielestäni tyypillisen kreikkalainen. Se oli broilerifileitä pilahviriisillä ja Millan taramosalata oli jonkinlaiden taideteos.

Hyvältä maistui kuitenkin.
Uimaan menimme viereiseen kylän rantaan. Ei ollut varjoja tai petejä tms.  Hyvä niin. Päätimme lähteä jo hyvissä ajoin iltapäivällä pois  koska tarkoituksemme oli lähteä Parikian kujille shoppailemaan illalla.
Bussi ajoi nyt Lefkeksen kautta ja jo Marmarasta tuli suuri vaeltajaryhmä bussiin. Se ryhmä oli ilmeisesti kävellyt sinne Lefkeksestä.
Kylläpä olikin kauniin vehreää ja vihreää siellä Lefkeksen seudulla! Valtava ero niihin kulottuneisiin rinteisiin, joita olen nyt koko  reissun ajan katsellut! Tämä kuivunut ja kulottunut luonto onkin ainoa miinus mielestäni näillä syksyisillä reissuilla. Positiiviset asiat ovat sopivan lämmin merivesi, halvemmat huoneiden ja lentojen hinnat kuin sesonkina, pienemmät turistimäärät ja esim. diskomelun puuttuminen.
Illalla etsimme kangaskenkiä, kivoja vaatteita, erästä shampoota psoriasisongelmaan ja kaikkea kivaa ja kaunista. Nyt ei kyllä löytynyt mitään joten menimme satamaan  lempitavernaamme, jonka nimi on Hellas. Se on ihan hassu sisustjkseltaan ja ruoka on nyvää ja edullistakin. Otimme nyt gyrokset.