23.10. keskiviikko.

Kalimera
Vähän hankalaa kun ei huoneesta näe kunnolla, millainen sää on. No tuskin sataa sentään.
 Puhelimen sääennuste lupaa 24 astetta.
Tänään lähden 2-kerrosbusseilla ajelemaan.
Lähimpiä (Omirou-katu)  portaita pitkin lähdin joskus puolenpäivän aikaan liikkeelle. Aamiaisen tein huoneessa itse sitä ennen.
Kävelin Syntagmaa kohti peläten, että pian voi vessahätä yllättää, kun vatsassa kiersi. Yhteen hienompaan kahvilaan sitten varmuuden vuoksi jäin edes kahville ollakseni wc: n lähellä. Ei ongelmia. Kahvi oli hyvää ja tavoistani poiketen nautin myös pienen leivoksen, joka kahvin mukana tuotiin.

Tällä alueella huomasin, miten monien koruliikkeiden tms. edessä on vartija. Hui!

Kävelykadut olivat siistejä. 

Pääkadut (Akadimias, Panepistimiou) olivatkin sitten jo vilkkaita ja meluisia. Kodittomia istui pahvien tai petiensä päällä talojen seinustoilla edessään kreikankielisiä kylttejä kuten " Hyvä herra ja rouva, minulla on nälkä"! Näitä ihmisiä ei näy Kolonakin kaduilla, heidät on siivottu pois! Yhden "asumuksen" eli patjan ja kasan lumppuja ( vuodevaatteet on liian hieno sana) huomasin eilen Kolonaki-aukiolla piilossa. Surullista! Kauheaa! Me asumme Suomessa Lintukodossa!

Poikkesin matkalla alas maan alle  Syntagman metroasemalle ja ostin  automaatista 9 euron lipun , jolla voi ajella 5 päivää.
Turistikerrosbussi olikin harmikseni tässä Booking comin tarjouksessa se keltainen linja, jolla EI ole, kuten sinisellä linjalla, suomalaista selostusta kuulokkeisiin matkalla.  No, ei sit. Tutut on reitit ja pärjään muilla kielillä.

Ensin ajoin ylös Akropolille ja siellä vaihdoin Pireukseen ajavaan bussiin. Se ei nyt kuitenkaan ajanut sinne Vouliagmenin järvelle asti. No, sinne voin kyllä mennä nopeammin omatoimisestikin tai huomenna, jos on hyvä sää. Niitä vuoroja kyllä menee harvakseltaan.
Istuin bussin yläkerrassa ja kylläpä avonaisilla osuuksilla, esim. Neo Faliron kohdalla  kävi kova tuuli! Pireuksessa näkyi valtavia roskapussivuoria täysien roska-astioiden ympärillä. Yäk! Milloin täällä ihmisten tavat paranevat? Välinpitämättömyys on sana, jota tässä kohtaa käytän...
Muuten kyllä pidän Pireuksen tunnelmasta.

Tällaisia kuvia räpsin Pireuksesta.

Laiki on kai sana, joka tarkoittaa tuollaisia viikottaisia maalaismarkkinoita. Tuollaisista tykkään. Sattumalta joskus ajellessani Ateenassa  busseilla ympäriinsä, osun tuollaisen kohdalle. Kai noistakin jossain etukäteen ilmoitetaan, mutta en tiedä, missä. Myös sen lehden nimen olen unohtanut, missä kerrotaan viikottaiset tapahtumat kaupungissa ja jota myydään määrätystä viikonpäivästä alkaen lehtikioskeissa ja kai tavallisissa kioskeissakin. Se meitä iäkkäämpiä vaivaava tauti, se dem...kai tulossa.

Tuolla suuri norjalainen risteilyalus. En kyllä tuollaiseen haluaisi.

Täällä ei tuullut yhtään. Turistit shortseissa, paikalliset eivät niinkään.

Ihmisiä uimassa, suloinen kappeli ja tuo hieno risti kalliolla. Täällä ei ole hiekkarantoja eikä edes niitä pikkukivirantoja.

Mikrolimanin jälkeen bussi ajoi takaisin Akropolille.
Siellä kulki monia kokonaisia koululuokkia pitkissä jonoissa ja lasten kirkkaat äänet kuuluivat jo kaukaa. Kivaa!
Odotin siellä seuraavaa,  kaupunkia kiertävää bussia miettien, mihin menisin jotain syömään kun oli jo vähän nälkäkin.

Yksi hyvä vaihtoehto olisi ollut Exarchiassa oleva taverna, toinen tuttu Omonian gyrospaikka, kolmas kauppahallin lähellä oleva "salataverna" kellarissa ja sitten vielä Psyrrin alue tai Monastiraki.
Ajelin sitten vaan. Tutun Aleksanteri Suuren kielikouluni (os. Mavromatteon 25)  lähellä kävi mielessäni käväistä tuttuja moikkaamassa, mutta sitten muistin, että Niki-ystäväni onkin lopettanut siellä.
Tajusin myös, että en ole koskaan käynyt Arkeologisessa museossa, jonka ohi juuri ajettiin! Eivät vaan ruukunkappaleet kiinnosta, tykkään enemmän elävistä ihmisistä!
Pian jo ajettiinkin Monastirakille asti ja siellä jäin kyydistä. On se vaan paikka, missä on ihan joka reissulla käytävä! Suosituimpaan gyrospaikkaan Mitropoleous-kadun päässä en enää halua. Siellä on niin liukuhihnamaista touhua, josta en tykkää! Kävelin tätä katua hiljalleen ja muistin täällä jossain olevan hyväksi kehutun tavernan, jossa on (iltaisin?) elävää musiikkiakin, enpä muista sen nimeä. Nyt vilkuilin ihmisten pöytiin ja heidän annoksiaan. Arvelin täällä olevan niin vilkkaan vaihtuvuuden, että saa tuoretta ruokaa. Päädyin tähän ja tilasin Fixin ja horiatikin, jota en kyllä kokonaan jaksanut syödä. Lasku 8,50 €.

Sitten alkoikin jo tuulla ja varjossa tuntui vikleältä joten lähdin kotimatkalle. Hienoa ostoskatua, Ermouta pitkin en halunnut ruuhkassa kulkea joten valitsin enemmän minunlaiseni, vähän rähjäisen Perikleous-kadun. Sen risteyksissä oli jännittäviä baareja, kahviloita vai mitä lie. Mielenkiintoista! Vähän tarvitsin karttaa avukseni jotta pystyin kiertämään ne korkeat portaat ja näkisin uusiakin katuja. Perillä olin n. klo 18 ja päätin ottaa kunnon lämpimän suihkun. Sitä piti tosin odottaa tässäkin asunnossa koska veden lämmitys kestää n. puoli tuntia. Yksi monista sähkönappuloista pääsähkötaululla ( onko oikea nimi?) pitää nostaa yläasentoon siksi ajaksi. 

On kyllä mukavaa, kun laitteet toimivat asunnossa. Hinta ei ole edes kallis, maksan 208 € 6 yöstä! Täällä toimivat kaikki valaisimetkin ja pistorasioita laskin olevan 10 kpl.  Tavallista uunia ei ole vaan mikroaaltouuni joten en leivokaan korvapuusteja kylään kutsumalleni pääministerille, kuten isännille sanoin heidän kertoessaan ovisummerista.
Naulakkoja on tasan yksi kaksihaarainen kylpyhuoneessa, Milla! (Hän rakastaa naulakoita.)
Vaatekaapin puuttumisen tiesinkin jo etukäteen Booking Comin kuvien perusteella joten toin kasan ilmaisia henkareita matkalaukkuni pohjalla.

Kelpasi siis viettää koti-iltaa nyt. Katselin tv:tä yrittäen ymmärtää kieltä ja kirjoittelin blogia.