Heräsin ennen kellon tai puhelimen herätystä.
Instagramista huomasin, että Karkkipäivä-Sanni on nyt tullut Ateenaan. Hän lähtee lempisaarelleni, Amorgokselle torstaina. Juuri eilen facebook näytti, että siitä on tasan vuosi, kun menimme Dalaraksen y.m. konserttiin Megaro Mousikiin yhdessä enkä tajunnut väliaikakäytännöstä siellä mitään. Vain harva ihminen saliyleisöstä lähti silloin istuinpaikkani läheltä ulos väliajalla. Minä en ymmärtänyt lähteä tunkemaan istuvien ihmisten editse väliajalle baariin tms. ja Sanni odotti siellä turhaan. Harmittaa vieläkin!
Eilisessä konsertissa oli sama juttu, että vain hyvin harva lähti väliajalla ulos salista. Jotkut sitten tulivat takaisin pimeässä käsikopelolla lyhyeltä väliajalta. Onpa hassu tapa!
Eilisestä treffisotkusta: Sain vastauksen Syntagmalta lähettämääni tekstiviestiini yöllä. Olin ollut siis väärään aikaan siellä ja konsertin jälkeen olin taas kadonnut. Muu ryhmä oli kävellyt sieltä Monastirakille koska suurin osa asuu sen suunnalla. Enhän sentään kadonnut vaan kiirehdin kotiin pitkän matkan takia ja koska en tiennyt, milloin metro lopettaa kulkemisen yöllä. Nyt olin juuri silloin kotona kuin arvelinkin.
Nyt ne läksyt! Hop hop...
Hyvin ne läksyt sain tehtyä eikä ole suuri murhe, jos ei kaikkea tekisikään. Kirjoitin Muumeista ja Myrskyluodon Maijasta, kun piti jostain lempiaiheesta kertoa. Myöhemmin muistin Herriotin riemastuttavat kirjat ja sen korfulaisen kirjan, josta tehtiin tv-sarjakin.
Nyt tuli läksyksi kirjoittaa jokin ruokaresepti, tein sen lempiruoastani valkokastikkeesta, jossa on keitettyä kananmunaa seassa. Sitä söisin helposti kattilallisen perunoiden kanssa! Lastenkodissa sitä usein teinkin huvikseni, kun ruokana oli kalapuikot, joita en syö.
Muut läksyt teen nopeasti illalla, on vain 2-4 lausetta kirjoitettavana.
Nyt olen metrossa matkalla Thissionin asemalle. Sieltä lähdemme ryhmänä klo 17 kävelylle ainakin Psirriin ja entisen kaasutehtaan alueelle. Kunpa ei olisi ihan samat kohteet kuin vuosi sitten! Kävelyn jälkeen menemme tavernaan Psirriin syömään.
No, ei ollut. Tällä kertaa kiipesimme ensin tähtitornille. Sieltä näkyi hyvin Akropoli yms. kun oli vielä valoisaa. Hyvä tehdä retki näin päin. Viime vuonna kiersimme ensin Psirrissä muraaleja katsomassa ja oli jo pimeää kun kiipesivät tuonne ylös. Minä en jaksanut vaan jäin kesken kävelyn pois vuosi sitten.
Tästä kohdasta näkyy kaukana merikin!
Seuraavaksi kävelimme alaspäin ja menimme entiseen hattutehtaaseen tehtyyn Melina Mercouri-museoon.
Alakerta oli omistettu tälle taiteilijalle. Hän kertoo kuulemma mielellään pitkäänkin museostaan, mutta nyt hän oli puhelimessa koko käyntimme ajan . Nämä hahmot ovat niin tuttuja Ateenasta. Ennen niitä käytettiin historian opetuksessa lapsille, nyt kuulemma ihan nykyaikaakin opetetaan näiden avulla.
Yläkerrassa oli esillä ateenalainen elämäntyyli 40 - 50-luvulta. Tutulta näyttää minullekin.
Sitten menimme Gaziin eli kaasutehtaan alueelle. Samat kohdat näin kuin vuosi sitten.
Siellä on jokainen rakennus otettu hyötykäyttöön nyt, esim. taidegalleriaksi tai teatteriksi jne. Samoin Keramikos-alueella. Siellä on paljon ravintoloita, teattereita ja Pireus-kadun varrella useita musikkkipaikkoja. Minäkin kävin Yiannis Kotsiraa kuuntelemassa yhdessä niistä vuosi sitten. Menin yksin, kun toiset naiset tekivät oharit!
Kyllä näyttivät todella kivoilta nämä seudut! Vielä 20 vuotta sitten olivat ihan slummeja, mustalaisten leiripaikkoja yms. Alueita kehitetään edelleen ja ideana on, että siellä ja sinne on helppo kävellen kulkea. Esim. joulun aikoihin on paljon tapahtumia, nyt oli hiljaista.
Tämä on kaasutehdasta.
Seuraavaksi jo palasimmekin lähtöruutujn eli Thissioniin. Sieltä kuljimme kohti Psirriä. Kuulin kehuja hotellista nimeltä Jason Inn, joka nähtiin myös. Matkalla oli keramiikkakeskus, juutalainen synagoga ja hamam-kylpylöitä ennen kuin tulimme Monastirakin ja Psirrin alueille.
Sitten kävelimme Monastirakin kujien kautta Psirriin ja matkalla poikettiin pienestä kellarin ovesta taidekahvilaan kuten vuosi sittenkin.
Lopulta perillä tavernassa. Olin ollut Karkkipäivä-Sannin kanssa yhteyksissä koska laitoin hänelle Omilon tekstin ateenalaisista kattoterassikahviloista, joita esiteltiin 10 kpl. Hän ehdotti tapaamista tavernassa. Kivaa! Ilmoitin sitten, missä olemme, mutta hän olikin saanut kutsun toisaalle.
Nyt meidän tavernamme oli sama kuin ennenkin samoine ongelmineen. Eli se kamala metelöivä musiikki! Apua!
Itse en tuonne menisi enkä myöskään suosittelisi. Salaatit olivat hyviä ja sienissä hyvä maku. Muuten, ei kehumista.
Kyllä pahalta näytti se ruokamäärä, joka meiltä jäi syömättä! Sorry!
Oli niin paljon puhuttavaa opiskelukavereitten kanssa, että ei siinä syödä ehtinyt. Erityisesti minua kiinnostivat bulgarialaisen Teodoran jutut ja itävaltalaisen Petran kokemukset minullekin tutusta Pelionin niemimaasta. Niin ja pitihän minun Deaninkin (australialainen, joka muutti 7 kk sitten Kythiralle) kipeät hartiat ja niskasärky hieroa pois! Hih!
Se musiikki kyllä hiljeni hetkeksi pyynnöstä, mutta...Ei, en tykännyt paikasta, varsinkaan, kun oppaamme Maya, rehtorin vaimo etukäteen moneen kertaan sanoi, että Psirrin paikat ovat aitoja kreikkalaisia musiikkeineen! Aha! Ei ollut näin!
Sitten, kun oli aika lähteä, lähdinkin vauhdilla. Jo klo 22 olin metrossa lähellä Maroussia. Hyvä niin. Nyt suoraa reittiä kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti