Kolonaki, Ateena 22.10. tiistai

Kalimera maailma!
Tämäpä onkin hyvin varusteltu asunto. Pesukonekin näyttää olevan ja silitysrauta ja keittiössä kaikkea tarvittavaa. Tv toimii, sen tarkistin eilen isänniltä. Vain L-kirjaimen muotoinen parveke on tylsä umpinaiselle takapihalle joten maailmanmenosta en tässä nyt tiedä mitään.

Aurinko näyttää seinään paistavan.
Kadun toisella puolella tätä taloa vinosti vastapäätä on tämä näkymä.

 Kraanavesi on juomakelpoista ja iso vesipullo olikin jääkaapissa. Kahvimaito puuttuu ja aamupalaakin tässä jo klo 10 kaipaan.

Nukahtaminen oli  sen iltaisen taksikarusellin  jälkeen vaikeaa ; ajatukset vaan pyörivät päässä. Nykyään myös ennen reissua nukun huonosti, kun pitää miettiä, mitä vielä on pakkaamatta ja ei kai mitään ole unohtunut! No, yleensä ei kyllä ole.

Kirjoittelen taas näitä juttujani ja otan paljon kuvia. Tänään tutustun lähialueisiin.
Keskiviikkona ja torstaina ajelen turistibusseillla. Sillä pääsee sinne järvelle asti, missä viime marraskuussa kävin uimassa pikkukalojen seassa. Vouliagmeni Lake se on nimeltään.
Keskiviikkona ovat päivällä johdinautot lakossa. Ostin 11 €:lla lipun 40 tunniksi, se on Booking comin tarjous näihin hop-in- hop-off-busseihin, joita olen monta kertaa vuosien mittaan käyttänyt.
Toinen tarjous olisi  ns. kreikkalainen ilta  Plakan eräässä tavernassa 35 €.  Siellä olisi elävää musiikkia ja tanssiesityksiä ja ruokailua pitkissä pöydissä. Ei tarvitsisi istua yksin ja näkisi tansseja. Lautasten heittelyä en kyllä yhtään  kaipaa, se on nykyään niin keinotekoista "aitoa kreikkalaista" muka! Mietin tuota vielä.
Varmasti ensi viikolla kielikoulukin taas järjestää  kivaa iltaohjelmaa joten en hosu nyt.
Päätin nyt kuitenkin järjestää kotiani niin, että tavarat löytyvät helpommin ja vaatteet oikenevat vaatehenkareissa. Olen kai Aina Inkeri Ankeisen sukua. Hänen harrastuksiinsa kuuluu jogurttipurkkien peseminen ja järjestely, minä kerään näköjään erikokoisia muovipusseja. Niitä löytyi matkalaukusta 15 kpl ja iso muovikassi vielä päälle. Niin, ja tietysti pakastuspussirullia on 2 eri kokoa pötköt!
Lopulta lähdin etsimään supermarkettia ja ensin poikkesin kahville sellaiseen paikkaan, missä oli paikallista väkeä ja kunnon tuolit. Ne narupunostuolit ovat kamalia, menee ihan jalkojen verenkierto tukkoon, kun puureuna painuu reiteen! Pyysin suuren neskahvin maidolla ilman sokeria ja sain sen kylmänä. Odotin kyllä sellaista suomalaista kahvia. Nyt tajuan, että olisi pitänyt pyytää filtterikahvi. Tässä sen näkee, että aamukahvi oli vielä juomatta! Leipä oli herkullinen, siinä oli kalkkunaa. Kahvilan ohi kulki jatkuva ihmisvirta, jota oli kiva seurata, samoin sitä, miten ihmiset tervehtivät toisiaan ja pysähtelivät juttelemaan keskenään.
Kävelin sitten Kolonaki-aukiolle asti. Siellä oli ihan kuumottava auringonpaiste kun kaduilla siihen asti  korkeat talot olivat varjostaneet koko matkan. Hienoja vaateliikkeitä yms. on Kolonakin alueella paljon. Graffiteja ei missään ja talojen alaovet lukittuina. Niin, ja portaita löytyy! Niitä näyttää olevan joka puolella. Έλα εδώ Μίλλα! Tule tänne Milla! Turisteja puhelimet kourissaan tai kartat käsissään kulki paljon Lykavittos kukkulaa etsimässä. Kahviloita näkyi monia, jotkut oikein hienojakin. Totesin valinneeni ihan itselleni sopivan, niin, se kahvi ja kalkkunaleipä maksoivat 6,50 €.

Tuon kuvan otin jotta sain kahvilan nimen kartalle.
Tarvitsin vähän google mapsin apua jotta löysin lähimmän ruokakaupan. Se oli ahdas ja pieni nimeltään OK.- market.
Kuvasin vähän näkymiä.

Onpa sitkeä juurakko!

Mäkiä ja portaita...
Tulin sitten ostosteni kanssa " kotiin" . Alaovi oli lukossa ja huoneeni ovi tietysti myös. Avaimia minulla oli 2 ja lukot tällaisia.

En saanut millään huoneeni ovea auki! Aloin jo epäillä, että olen väärällä ovella kuten kerran aiemmin Artemidassa! Iik! Varmaan olen saanut väärän avaimen, nyt sitten whatsAppiä isännälle heti! Onneksi hän soitti heti ja totesin olevani edes oikealla ovella meluamassa ja kolistelemassa. Silti en osannut! Naapurista oli aasialainen nainen lähdössä ja hän osasi avata oven, Huh!
Ehkä tämän tädin pitäisi pysyä vaan kotona ja matkustaa siskon luo Naantaliin korkeintaan!
Lähdin sitten alkuillasta kulkemaan siihen suuntaan, mistä ne portaatkin kapusin. Vähitellen näkymät muuttuivat vilkkaammiksi ja eloisammiksi kuin kotini lähellä.

Yksi katu oli ihan uusi tuttavuus ja sillä oli perätysten erilaisia kirjakauppoja.

Tuollaisista minun on kyllä viisainta pysyä kaukana! Muuten pitäisi ostaa toinen suuri matkalaukku ja kotiin uusi kirjahylly!
Tätä kuvatessani mietin omaa Jukka- opettajaamme! Hän rakastaa kreikkalaisia kirjoja.

Kysyin tabletissani olevan kuvan avulla kivaa helpon kielen kirjasarjaa tästä kaupasta. Ei heillä ollut, mutta rouva ihmetteli kreikan taitojani ja että haluan opiskella kieltä.
Seuraavassa kaupassa selvisin kreikaksi ja tajusin mennä alakertaan etsimään. Sieltä löysin nämä ja a' hinta oli 5,20 €.

Ovat mielestäni kivoja ja innostavia luettavia. Huomaa osaavansa kieltä ja ovat kevyitä kantaa mukana. Sarjassa on eritasoisia kirjasia, ostin nyt nuo 3 enkä huolinut Santorinin lomasta kertovaa! Hih! Karmea turistimesta!
Huomasin, että ihmiset söivät täällä myös gyroksia joten päätin jäädä minäkin tänne.

Tämä kirjakauppakatu oli minulle ihan uutta.
Kotiin lähdin sitten yrittäen kiertää niitä portaita. Mitä vielä! Taas niitä oli matkalla ja  nämä kaikkein lähimpänä kotiani.

Tässä kuvassa keskeltä tavernaa nousevat valaistut, mutta portaat jatkuvat vielä ylöspäin ilman valaistusta. Voi hurja! Ei todellakaan minun juttuni!