Tänään aion kulkea Plakalla. Jos on liian kuuma, menen kauemmas rannalle kuin eilen.
Ei, mutta hei! Kukaan minut tunteva ei usko, mitä puuhasin ja siksi lähdin melko myöhään huoneesta liikkeelle. Käytin hyväkseni asunnon tarjonnan ja silitin vaatteitani! Heikki-mieheni (k. 2002) sen homman aina hoiti matkoillamme.
Päätin , kun lähellä kerran olen, käydä Lykavittous-kukkulalla. En kuitenkaan kiivennyt ylös vaan nappasin taksin,jolla ajoin hissille asti.
Tällä kertaa eivät nuo näkymät paljoa kiinnostaneet minua.
Hiljalleen laskeuduin isoimmille kaduille. Hyvä tuoksu houkutteli yhteen gyros-paikkaan, mutta se ruoka oli kyllä pettymys, jokin jauhelihapihvi paketissa!
Tämän jälkeen olikin eräs koskettava tapaaminen kadulla asuvan tytön kanssa. Unohdin siitä kertoa, tulee myöhemmin!
Metrolla menin Syntagmalle ja piti lähteä Plakalle kulkemaan. En mennyt, vaan hyppäsin bussiin nro 5 ja ajelin päätepysäkille asti (terma). Samassa paikassa olen ollut kyllä ennenkin, se on lähellä Kallitheaa ja merta.
Nyt halusin lähteä heti takaisin ja hyppäsin päätepysäkillä olevaan bussiin. Ja sitten kyllä ajelin! Voi hyvä ihme, miten pitkän matkan se bussi ajoi!
Juttelin bussissa naisten kanssa ja kuulin, että ihan lähellä junarataa jo olimme, siis sen, josta ajaa juna nykyään Pireukseenkin. Siistejä alueita sielläkin oli.
Pimeys tuli ihan yhtäkkiä. Jäin kyydistä taas lähellä Akatemiaa, mutta toisella yhdensuuntaisella kadulla kuin Akademias. Ovat jo tuttuja nämä paikat. Kotiin kuljin nyt valoisampia katuja, kuten Omiros, pitkin.
Laukun pakkasin ja odottelin musiikkiohjelmaa televisiosta.
Nyt se on käynnissä. Hyvää yötä teille sinne Suomeen! Kello on nyt 22.17. Eipä vielä mitään erityisen hyvää musiikkia ole tarjolla.
Nuo kreikkalaiset naiset ovat kyllä niin hoikkia ja kauniita! Miehet eivät mitään naisiin verrattuina. Yritän olla kadehtimatta noita naisia!
En vielä kertonutkaan, mitä näin tullessani alas sieltä näköalakukkulalta ja sen pahan pikaruoan jälkeen. Ihan lähellä metroasemaa, jopa vilkkaan kadun reunalla oli tämä näky.
Tässä nuori nainen majailee pienen kissan kanssa. Hän myy nenäliinoja ja pyytää apua kun on työtön ja koditon. Hän oli ehkä unessa kun otin kuvan. Sitten joku antoi rahaa ja kissa havahdutti hänet hereille. En voinut jättää edes vähän auttamatta! Kysyin, mistä hän on. Vastaus Ateenasta! Ojensin hänelle 5 euron setelin, edes! Itkettää vieläkin...
Miksi on näin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti