Heräsin taas ennen klo 06.
Mitään melua täällä ei ole, päinvastoin! Ennen klo 08 kuulostelin tasaista naisääntä ja avatessani ovet parvekkeelle huomasin naapurisalissa jo olevan menossa joogatunnin.
Autot täällä ajavat vain kauempana kapeiden kujien ulkopuolella. Skoottereita ja mopoja kyllä on paljonkin, mutta eivät ne päristele ja hyökkäile siihen hermostuttavaan tyyliin, mitä koin Aeginan kaupungissa!
Yhden kiinnostavan vaatekaupan olen nähnyt. Sinne menen tänään.
Supermarketteja ( voi, miten suuruudenhullu sana!) olen huomannut 3 kpl ja niistä hotelliani lähin on näköjään aina auki. Tarkoitan, että se ei mene kiinni siestan ajaksi.
Täällä ei todellakaan ole suuria hotelleja, tämä Porfyris on ehkä suurin, huoneita 38 kpl. Ehkä sataman lähellä oleva on vielä suurempi kuitenkin?
Ei ole myöskään upeita hiekkarantoja rantapeteineen ja varjoineen, mikä on ihanaa! Oli suorastaan liikuttavaa eilen nähdä siellä kivisellä rannalla, miten tuo lekottelu rannalla hoidetaan ekologisesti, luovasti, kierrättäen ja edullisesti!
Ratkaisuna siirtolavat! Siellä näin useita turkoosiksi maalattuja siirtolavoja, joilla ihmiset makoilivat rantapyyhkeillään . Hih! Kokeilen, mahtaako näkyä niitä valokuvassa.
Aamiaisella istuin klo 9 maissa ulkona ja kissoja pyöri pöytien lähellä. Aurinko paistoi jo niin lämpimästi, että siirryin tarjottimeni kanssa sisäpöytään jatkamaan aamiaistani.
Taitaa tulla kuuma päivä. Ihanaa! Kuulin juuri, että Turussa kotona on ollut kaamea syysmyrsky vesisateineen ja raekuuroineen. Olen taas niin onnekas ja oikeassa paikassa oikeaan aikaan! Ehkä on kuitenkin syytä olla vielä liikoja hehkuttamatta, kun jo huomenna matka jatkuu toisille saarille ja vastassa voi olla ties mitä ovi-lukko-taskuvarasongelmia!
Siispä, nyt nautin! Carpe diem! En osaa latinaa, meniköhän väärin?
Lähdin mahdollisimman vilpoisesti pukeutuneena, kuumaverinen kun olen, ostoksille. Kiersinkin nyt uusia kujia ja löysin kivan putiikin, josta ostin 3 €:lla taas omatekoisen jääkaappimagneetin, sellaisen, kuten Parokseltakin. Lähellä näin 2 mieluista paitaa, joita tutkin sillä ajatuksella, että en saisikaan ostettua sitä punaista, jota ajattelin. Huomasin myös matkatoimiston ja mietin, että siitähän voisin jo ostaa huomiseksi laivalipun. Päätin kuitenkin kulkea satamaan asti ja ostaa lipun sieltä.
Se vaate, jota olin katsellut, osoittautui kuitenkin liian pieneksi samoin kuin muutkin versiot siinä vaatekaupassa ja tuo suomalaistyylinen mustavalkoinen, josta kyllä pidin, ei ollut tarpeeksi vilpoinen. Harmittelimme myyjien kanssa.
Sataman kioskista en lippua nyt saanutkaan, mutta kiire ei sillä ole.
Matkalla näin tällaista infoa
Halusin vieläkin ottaa kuvia tästä kylästä
ja halusin leikkiä tabletin kameralla näkymää näin rajaten :
Sainpa sitten ostettua siitä huomaamastani matkatoimistosta huomisaamuksi klo 7.30 lähtevään pieneen laivaan lipunkin hintaan 8.40 €. Se ajaa Kardamenaan. Sieltä menen taksilla Kosin lempikylääni Mastichariin. Sieltä lähtee kiva paatti klo 9.00 Kalymnokselle. Toki lempikylässäni Masticharissa voisin pidempäänkin viipyä, kun kiire Kalymnokselle ei ole. Katsotaan...
En sitten tyhjin paidoin palannutkaan Nisyroksen putiikeista! Ne 2 näkemääni paitaa a' 22 €, mutta oli myös alennusmyynti putiikissa. Sulovileeniläinen minä osti 2 vaatetta hintaan 35 €, kun halvalla sai! Muodista en tiedä mitään, mutta itse haluan vaatteeseen jotakin jujua kuten näissä nuo hihojen solmut.
Tykkään ja tuntui kivalta ylläni, paitsi, että olin hiestä likomärkä, kun minut tuohon vihreään paitaan pujotettiin! Tykkäsin ja niinpä ostin myös tuon sinisen!
Tätä on kuulkaa elämä sarjassamme " Loimia lihaville - paitoja pyyleville".
Elämä sarjoineeen jatkuu...
Hotellin portaille jäin tuuleen vilvoittelemaan hetkeksi. Ohi kulki laskujeni mukaan yli 70 turistin ryhmä, jolle opas puhui saksaa. Mitähän nämä paikalliset pitävät näistä suurista ryhmistä?
Nyt altaalle pakoon inhoamaani matkalaukjn pakkaamista...
Olin melko kauan altaalla ja pakkasin laukun. Olin menossa sille isolle plataaniaukiolle kania tai juvetsia syömään ja kello oli vasta n. 18. Tavernan ihmiset sanoivat, että koska on nyt juhla, panagiri, ei ole nyt haluaamani ruokaa. Kertoivat bussin lähtevän satamasta sinne juhlaan. Arvaapa vaan, kuka kipitti kiireesti bussille. Juhlavampia vaatteita en mielestäni ehtinyt käydä vaihtamassa. Nyt mennään! Voi, miten jännittävää ja hauskaa!
Bussi tuli melkein täyteen ja lähti klo 18.30 satamasta ja koko lysti maksoi vain 4,60 €! Siis matkat, kylmä ruoka ja lämmin ruoka! Mikähän systeemi tämä oikein on?
Bussi ajoi minulle uuden kylän kautta ja myös sinne kraatereille rikin hajuun. Juhlassa oli valtavasti ihmisiä, mutta yksin oli kurjaa, kun ei tiennyt, miten piti toimia. Kysyin sitten muilta. Ilmeni, että vain juomista pitää maksaa. En juonut enkä maksanut. Huomenna on aikainen lähtö satamaan ja juhlasta bussi lähti klo 24 ja matka kesti tunnin. Istuin siellä eri pöydissä ja myös ulkona. Laukkuni työnsin penkin alle ja hyppäsin pari kertaa mukaan tanssiin, kun soitettiin lempilaulujani. Olipa mukavaa! Loppuillan tanssit olivat todella pitkiä ja tanssijoiden paidat olivat hiestä märkiä ja jotkut naiset näyttivät kuin löylyistä tulleilta, iho ihan hikeä valuvana.
Bussille keräännyimme hyvissä ajoin ihan pilkkopimeässä, mutta kukaan ei kompuroinut. Muut osallistujat olivatbrittejä, saksalaisia, espanjalaisia, ranskalaisia ja kreikkalaisia. Bussissa ei myöskään palanut sisällä mitään valoja ja ulkona oli tietysti myös pilkkopimeää. Hui!
Olipa kiva, että sain kuulla tästä juhlasta! Niin , eikä siellä mitään juhlavaatteita sitten tarvittu joskin jotkut naiset olivat hepenissään.Nukkumaan pääsin klo 01:n jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti