Oman hotellin kahvilassa aamiainen klo 9 oli liian iso. Munakkaan mukaan tuli leipä ja olin jo tilannut turhaan kinkkujuustoleivän. Se menee varmaan jääkaapin kautta roskiin. Niin yleensä tapahtuu.
Klo 11 aikoihin lähdimme kävellen uimarannalle saaren toiselle laidalle. Matkalla oli rasittavia ylämäkiä ja ne olivat minulle huonokuntoiselle vaikeita. Oli ihan pakko levätä monet kerrat kesken matkaa. Tarkoituksemme oli mennä rannalle nimeltä Katsadia, missä on myös ruotsalaisten kehuma taverna, mutta saimme väärää infoa matkalla ja päädyimme Hohlakouran rannalle. Se oli kivinen ja huono ranta. Erityisen vaikeaa oli kivikossa kävellä ja nousta vedestä pois. Onneksi oli edes rantakengät mukana. Se ranta oli tällainen:
Emme siellä kauaa viihtyneet. Milla yritti soittaa taksia, mutta numerot olivat vääriä. Päätimme sitten lähteä kävellen vähitellen kotimatkalle välittämättä niistä mäistä. Taksilla olisimme menneet sille oikealle rannalle. Pääsimme asfalttitielle ja huomasin aidassa uuden mainoksen takseista. Samassa jo taksi ajoi paikalle. Ihanaa, mikä hyvä onni! Kuljettaja tiesi, että se Katsadian taverna on kiinni. Siksi ajoimme kotikylään. Siellä menimme kylän hiekkarannalle ja viivyimme klo 14.30 asti siellä.
Lounaalle menimme oman hotellin tavernaan. Otimme lihamakaronilaatikon ja horiatikin. Kylläpä se kanelintuoksuinen päivän annos pastitsio (lihamakaronilaatikko) oli herkullista!
Päivän mittaan ilmeni, että emme onnistu saamaan huoneita to -la Agathonissokselta helluntain tms. takia, ovat niin varattuja kaikki huoneet siellä. Vähän väliä päivän mittaan on etsitty puhelimesta vastauksia huonekyselyihimme. Illalla sitten teimme päätöksen lähteä ensin Lerokselle ja vasta sieltä myöhemmin Agathonisokselle. Nyt odotamme leroslaisen studion vastausta kyselyymme. Onneksi kiire ei ole minnekään!
Illalla nyt emme olleet niin nälkäisiä, että kunnon ruokaa olisimme kaivanneet. Päädyimme siihen kukkia antaneen miehen ouzeriaan hotellimme naapurissa. Juomien kanssa saimme pieniä lautasellisia vihanneksia, juustoa, papuja, oliiveja, valkosipuliperunaa, pikkukaloja ja leipää. Tämä oli ihan kiva iltaruoka. Musiikkina siellä soi m.m. tuttu Jorgos Margaritis vuodelta 1981! Voi niitä aikoja ja muistoja!
Sen verran tuulista ja viileää nyt melko avonaisessa ouzerian pihassa oli, että lähdin kesken illan pukemaan pitkät housut ja villatakki oli ylläni jo ennestään. Niin, ja sateisena aamuna matkalla Fournilta laivalla oli myös coretex-takki tarpeellinen.
Aamulla aiomme mennä leipomoon aamiaiselle. Ehkä menemme sillä saaren ainoalla taksilla kauemmas Millan tuntemalle uimarannalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti