Taksi vei meidät Vathyn satamaan hyvissä ajoin. Siellä ei ollut mitään kioskia edes, kahvilasta puhumattakaan. Laiva oli suuri Blue Star Chios. Istuimme aluksi ulkokannella. Laiva pysähtyi melko pitkäksi aikaa Karlovassin satamaan.
Perillä Fournilla jäi melko paljon ihmisiä kyydistä. Saimme osaksemme paljon tutkivia katseita kun kuljimme hotelliimme. Olipa mukavaa nähdä taas tuttuja paikkoja.
Toula Rooms sijaitsee rannalla ihan sataman vieressä. Henkilökunta oli täysin vaihtunut eikä Toula itse ollut paikalla.
Huoneet saimme yläkerrasta kuten olin toivonutkin. Koronan määräysten takia kaikki astiat ja koriste-esineet on viety pois. Uutta on myös, että yöpymiset pitää maksaa jo tulopäivänä. Vesi ei ole juomakelpoista. Ehkä aamukahvimme on huomenna kylmää neskahvia vesipullossa ravistettuna.
Lähdimme ensiksi pankkiautomaatille ja Milla sai rahansa 20 euron seteleinä, hyvä niin näin pienellä saarella.
Seuraavaksi menimme tuttuun tavernaan salaatille kun oli jo pieni nälkä. Tavernan isäntä huuteli jo kaukaa tervetulotervehdyksensä ja hän muisti meidät 4 vuoden takaa. Samoin muisti paikan emäntä. Viihdyimme tavernassa kauan. Sinne oli juuri saapunut myös pariskunnan tytär perheineen. 6 kuukauden ikäinen tyttärentytär hurmasi isovanhempansa täysin. Hänen nimensä on Sunnuntai (Κυριακή). Isäntä oli oikein puhelias. Hän kalastaa itse tavernan kalat ja nyt harmitteli, että kaikki kalat pitää viedä Ikarialle koska täällä ei ole turisteja asiakkaina. Hänen laskujensa mukaan nyt kylässä on 10 turistia korkeintaan. Hän tiesi myös kertoa, että Toula on ollut vakavasti sairaana eikä siksi nyt ole täällä.
Seuraavaksi menimme ruokakauppaan. Halusin ostaa ison pullon edullista kreikkalaista appelsiinijuomaa, en mitään Fantaa. Siitä riittää moneksi kerraksi juomista ja hinta on todella edullinen. Sen merkki on Vikos.
Uimaan ja aurinkoa ottamaan menimme hotellin edessä olevalle rannalle. Taisi jo ihokin palaa kun täällä on täysi kesä.
Ikävää on vain meluisa iso ruoppaaja tai mikä lie tuossa rannassa. Se metelöi vielä nytkin vaikka on perjantai ja kello jo 16.18. Lähtisivätpä nyt jo viikonlopun viettoon! Aiommekin huomenna kävellä kauemmaksi, toiselle tutulle uimarannalle.
Pian lähdemme putiikkeihin kiertelemään. Illalla aiomme mennä syömään tuohon samaan tavernaan. Ehkä huomenna on sitten sen naapuritavernan vuoro.
Naapuritaverna
Maskeja täällä paikalliset käyttävät harvoin ulkona. Me käytämme vaihtelevasti. Sisällä kaupoissa kyllä niitä pitää käyttää.
Apteekki aukesi uudelleen vasta ko 18. Kiertelimme kylällä ja menimme odotellessamme istumaan tuttuun pappakahvilaan. Siellä kävimme ihmettelemässä sisustusta silloin viimeksi 4 vuotta sitten. Samassa yhteydessä on mopovuokraamo. Kahvilan sisustus on jotakin sanoinkuvaamatonta romuvarastoa, jossa aika on pysähtynyt jonnekin 50-60- luvulle. Vuosia vanha seinäkalenteri, paljon valokuvia, koriste-esineitä, polkupyöränraatoja, öljypurkkeja, viinipulloja ja vaikka mitä roinaa paikka täynnä sikin sokin! Suomessa elintarvikevalvonta kyllä sulkisi paikan heti! Nyt pääsin sisätiloihin vain vessareissun yhteydessä. Kamera mukana livahdin sisään, mutta nyt paikka oli huomattavasti siistiytynyt,ei ollutkaan enää mitään kuvattavaa!
Otimme ulkona oluet a' 3 € ja niiden kanssa pappa toi meille nämä liikuttavat pienet leivät:
Apteekista Milla löysi, mitä tarvitsikin, kalliita Korresin aurinkovoiteita.
Tavernassa oli mennessämme vain emäntä ja nuorempi tarjoilijamies. Istuimme kauan valkoviiniä siemaillen. Sitten alkoi paikalle tulla purjehtiaseurueita. Naapuritavernassa vasta siivooja touhusi ahkerana, sen emäntä näytti saapuvan klo 20, mutta asiakkaita sinne meni vain jokunen koko illan aikana.
Purjehtiamiehet valitsivat emännän avustuksella kylmiöstä tms. kalojaan. Ylpeä isäntäkin saapui klo 20 ja silloin alkoi kuhina ja kiire. Odotimme kauan omaa vuoroamme ja lopulta jossain välissä onnistuimme tilaamaan edes tsatsikia, hortaa ja leipää. Seurueita saapui lisää ja taas myös paikan tyttären perhe . Taas vauvaa ihmeteltiin, esiteltiin ja hyppyytettiin. Kylläpä he jaksoivat!
Nälkä ei nyt enää ollut kova joten tilasin vain saganakin taas. Milla otti grillatun kalan . Se oli kuulemma herkullista ja yllätykseksemme hinta ei ollut korkea. Kalahan on täällä melko kallista.
Kulkiessamme naapuritavernan ohi sen emäntä tunnisti meidät jo kaukaa ja vilkutteli iloisena. Pakkohan häntä oli mennä sitten tervehtimään. Totesimme tavanneemme 4 vuotta sitten. Sanoimme myös huomenna tulevamme heille syömään. Tasapuolinen pitää olla! Kilpailu on näiden kahden välillä ainakin facebookin tietojen mukaan kova!
Olimme vielä vailla vesipulloja, mutta nyt olivat ruokakaupat jo kiinni. Klo oli 22.10 ja pääkadun alkupää täynnä lapsiperheitä. Lapset olivat pyhävaatteissaan ja heitä juoksenteli siinä eri ikäisiä suuret määrät ympäriinsä ja oli jo pimeääkin. Niin kreikkalaista! Ja ihanaa! Ja kova meteli kuin jossain päiväkodin pihassa.Mieleni teki napata tilanteesta valokuvia, mutta en sitä tehnyt ja tuskin valokaan olisi kuvaukseen riittänyt. Mieleeni se kuva kyllä jäi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti