Torstai 2.5.

Kalimera
Uhkaavat, että Suomeen tulee takatalvi! Lentoni on huomenna  aamulla ja olen Suomessa n. klo 12. Mitähän sitä pukisi matkalle ylleen? Ei taida shortseissa ja sandaaleissa tarjeta.
Tänään  on ostospäivä. Ensin aamiaiselle.
Se olikin nyt täällä  viimeinen.

Milla kertoi, että eilen taksi oli kiertänyt matkalla lentokentälle kivannäköisen asuinalueen kautta koska katuja oli keskustassa suljettu. Alue on nimeltään Kaisariani. Etsin sen google mapsista ja selvisi, että se "metsäbussi " ajoi juuri tuon alueen läpi.
Toinen asia, joka on selvinnyt kartasta on, että seuraava asuntoni 14.5. on Attikissa, mikä on lähellä sitä isoa pääsiäiskirkkoamme . Kyllä vaan tämä tabletti on kiva lelu! Se vaan nyt harmittaa, että puhelimella ottamani valokuvat eivät siirry tabletin kuvat-kohtaan. En tiedä, miksi. Olisi joitakin kuvia, jotka haluaisin tähän blogiini nyt.
Tämä kamala video näyttää sitä Makkara- koiraa mielenosoituksissa:

https://youtu.be/bmkn0oQmvZ8

Kyllä rauhallisempiakin videoita koirasta löytyy.
Täällä koirasta tietoa :
https://youtu.be/ruxP-

Ostosreissu torstaina, kun kaupat ovat taas auki:
Oli tarkoitus ostaa 2 pyyhettä ja sandaalit ja katsoa, mitä täällä maksaisi Dose soft touch 10-laite radiokanavien kuunteluun, kun Suomessa hinta on 195 €. Haluan kuunnella kreikan kieltä. Jospa kuuntelemalla oppisin lisää.
Kävin  monessa liikkeessä ja jopa tavaratalossa, mutta en sitä löytänyt.
En edes tiennyt, miten sitä kysyä. Tällainen sitten näytettiin Athinas-kadun liikkeessä. Maksoi vain 9 €. Olisiko kevyt matkaversio esim. seuraavalle reissulle, kun taas olen aluksi yksin Kefalloniassa? Kyllä tuo ainakin liikkeessä hyvin soitti eri kanavia. Saapa nähdä, saanko minä tuolta muuta kuuluviin kuin Auran Aallot! Onko sitä radiota edes enää olemassa? Jos ei, niin olisinpa melkoinen taikuri...
Kyllä aion hankkia sen kotiini, mitä olin etsimässäkin. Sen käyttöön saan neuvoja kokeneelta käyttäjältä ja ehkä löytyy jopa suomenkieliset käyttöohjeet, minä kun en vaan tajua nykytekniikasta mitään vaikka miten yrittäisin! Tuskin minä tällä kreikkalaisia radiokanavia osaan hakea.

Nyt en lähtenyt busseilla ajelemaan vaan lähdin kävellen tuttua Athinas-katua pitkin Plakalle .

Kun otin aina vaan lisää kuvia muraaleista ja graffiteista ja jo ajattelin niitä kuvia olevan liikaa, vastasi Helena-ystäväni , että tavaraa on maailma täynnä ja lisää tulee, mutta ne muraalit ovat ainutlaatuisia. Näin näyttää olevan...
Tämä seutu vetää yhä uudelleen minua puoleensa. Olen jo kauan ajatellut ostaa täältä esim. kynttilänjalan  matkamuistoksi, halvalla tietysti. Etsin myös pientä kilikelloa Violalle, (pian 10 kk), joka tykkää metelöidä esim. rummuttamalla kaikkea mahdollista.Kun en  tiennyt, mitä pieni kello on kreikaksi, näytin tuota suurta, joka näkyy kuvassa. Täältä ei sitä löytynyt.

Nyt se matkamuisto löytyi. En tiedä, onko se tuohus nimeltään se kynttilä, joka kirkossa työnnetään hiekkaan. Tähän se sopii. Kävin katsomassa läheisessä ""kirkkotarvike"-myymälässä. Uusi maksoi saman verran (4 € ) kuin tämä, mutta tällä on historia. Sen keksin itse, jos tämä ei kerro.

Näitä kynttilöitä kotona on 2 kpl. Mehiläisvahakynttilä maksoi siellä kirkkotarvikekaupassa 14 €. Myyjä taivutteli sitä käsissään.

Violan kellokin löytyi viereisestä,  toisesta "tavaratalosta". Tässä on kaunis sointi.

Ovathan nuo tomaatit kauniita ja värikkäitä, mutta ei niissä sitä ihanaa makeutta ole. Luinkin juuri, että Tinoksen maaperä on erikoisen hedelmällistä ja sen vihannekset maukkaita. Ilmankos! Siellä kuulemma on ihan omia erikoisia ruokalajeja. Sinne kyllä jäi ikävä ja aiomme joskus vielä palata.

Aloitin Monastirakilta sandaalien etsimisen. En muistanut, missä liikkeessä olin nähnyt sellaiset, jotka ajattelin ostaa ja joita piti kokeilla nyt uudelleen. Nämä ovat ihan toiset, mutta en halunnut taas lähteä montaa kenkäkauppaa kiertämään. Hinta 25 €.  Ovat myös helppo sujauttaa jalkaan ja pois joten saavat kelvata.

Sitten löytyivät helposti ja edullisesti  ne 2 pyyhettä, jotka "Kauko" toivoi.

Seuraavaksi juomatauko näköalakahvilassa  ja jalkojen lepuuttamista. Näkymä täältäkin Akropolille on hieno. Anafiotikaa ei näy, se jää tuonne vasemmalle sivulle. Siellä en tällä kertaa käynyt.

Tätä kahvilaa katselimme ollessamme kahvilla A for Athens-hotellin kattobaarissa. Nyt pääsin tänne ja pöytäkin vapautui juuri sopivasti minulle. Oli tosin isoissa pöydissäkin tilaa.

Tuolla näkyy se A for Athens.

Täällä oli paljon nuorta väkeä. Otin pienen ja kalliin oluen, 4,50 €.
Pähkinöitä, jotka tuotiin pöytään pienessä lasikipossa ,en syönyt. Kyyhkynen, se laji, jonka kiljumista inhoan, turkinkyyhky ilmeisesti , lennähti pöytään. Vieritin sille pähkinän pöytää pitkin. Hui! Hetkessä niitä laihoja puluja oli 3 sen pähkinän kimpussa siivet viuhtoen! Hichcockin Linnut! Naapuripöydän nuoripari nauroi, kun olin niin kauhuissani. Eivät olleet ikinä elokuvasta kuulleetkaan. Aha, taidan olla jo vanha.
Minä vanha päätin sitten viedä ostokset hotelliin ja edes aloittaa laukun pakkaamisen.

3.5.2019
Lennolla naputeltua.
Kävin seuraavaa asuinpaikkaani katsomassa Attikin metroaseman vieressä, se ei ole kaukana Vikrorialta. Perillä lähdin ulos väärään suuntaan ja kysyin neuvoa, kun ei sieltä oikeaa katua löytynyt. Nuori mies käveli vireiseen baariin kysymään ja afrikkalaisen näköinen mies katsoi puhelimestaan. Neuvoivat sen olevan radan toisella puolella. Piti mennä takaisin ja kulkea radan ali. Jopa oli tuttu näky, ihan kuin Booking comin kuvassa. Alaovikin löytyi. Asunnon numeron kohdalla ovisummeritaulussa  ei ollut mitään tekstiä, muissa numeroissa oli.
Jäin gyrokselle siihen lähelle.
Koska halusin nähdä aluetta, en lähtenyt metrolla paluumatkalle. Valitsin bussin. 1. bussi   tuli ihan täyteen. Ei aavistustakaan, minne se ajoi. Seuraavassa( A 11)  oli hyvin tilaa ja sitten lähdettiin ” jonnekin”. Huh, ajoipa se kauas ja maisemat olivat siistit. Päätepysäkki oli jonkin pimeän metsäkukkulan kohdalla. Siellä juoksenteli pilkkopimeässä nuoria mutta mitään möykkää ei kuulunut, vain iloisia nuorten ääniä.
Alue oli samantapaista kuin Maroussi oli. Valtavasti muotiliikkeitä, laukkuja, miesten liikkeitä, välillä suuria ruokakauppoja. Oli puistoja ja kauniita pihoja ja taloja. Kadunvarsilla siistejä autoja. Ihmisiä oli paljon liikkeellä. Mitähän väkeä täällä asuu?
Kyllä on maailma eriarvoinen!
Olin juuri tänään antanut ostoksilta tullessani Marlboro-askeistani 4. viimeisen kadulla asuvalle  miehelle, jolta on varpaat amputoitu. Ai mikä juttu tuo Marlboro on?  No viimeksi kun tulin Kreikasta,  olin luvannut tuoda sairaseläkkeellä olevalle ystävälleni tupakkakartongin saattohoitokotiin. Hänellä ei ollut  keuhkosyöpä kuitenkaan, mutta hyvin pieni eläke oli. Hän ehti kuitenkin kuolla eikä saanut kartonkiaan. Myöskään psykiatriseen sairaalaan sitä ei voitu ottaa koska siellä oli juuri tupakoimattomuuskampanja! Päätin jakaa sen  kreikkalaisille kodittomille tai  kerjäläisille tms. Olin jakanut askeja monille ja iloisia yllätyksiä ne ihmisille olivat. Voivat myydä askin jos eivät itse polta, ajattelin. Niin, ei tupakointia pidä edistää, tiedän, mutta en sitä kartonkia halunnut roskiinkaan heittää.
Nyt pakatessani laitoin keksipaketin, omenan , toisen tupakka-askin, useita pyöreitä saippuoita, shampoo-ja suihkugeelipulloja ja  nessupaketin muovikassiin ja vein sen mennessäni sille samalle miehelle, joka on siellä kadulla. Kyllä hän ilahtui. Kai hänenkin täytyy jossain pestä edes kätensä?
Ja nyt ajelin näin rikkaalla asuntoalueilla! Alue oli sitä paitsi  erittäin laaja. Sen nimen katson google mapsista, kun pääsen nettiin taas. Jotain Petrel…siinä nimessä lukee. Petroupoli oli pääteasema, katsoin juuri . Kartan mukaan bussi ajoi useiden asuinalueiden kautta, tuskin ne sentään kyliä ovat nimeltään, ehkä kaupunginosia, en tiedä.
Päätepysäkillä sitten pitikin mennä bussiin B 11, kun se pitkän odotuksen jälkeen tuli. Se jolla ajelin, jäi sinne kuskeineen.  Oli niin pimeää tällä reissulla ja akku vähissä tabletista että en ottanut nyt kuvia.
Metrolla menin Omonialle. Ajoissa nukkumaan koska kello soitti 04.30.