Taas tuli eilen ilta nopeasti. Taivaalle kertyi mustia pilviä ja otin sateenvarjon ja ohuen villatakinkin mukaani lähtiessämme iltaa jatkamaan. Iltayhdeksän aikaan taas ravintolat täyttyivät Chorassa. Piatsa oli sen ravintolan nimi, johon päädyimme. Ei löytynyt vielä papoutsakiaa kuin sen paikan listalta ovella, jossa olimme aamiaisella ja sinne emme halunneet nyt mennä. Saimme 2 neuvoa face bookin Kreikka - pienet ja erikoiset kohteet-ryhmän kautta, mutta nyt ne eivät sopineet. Toinen oli häävieraille varattu kalaravintola Zerifos ja toisessa, jonka nimi on Spitikos, ei ollut sopivaa kalaruokaa. Emme me kylläkään montaakaan listaa ravintoloiden ovilla tutkineet. Täällä kyllä erilaisia ruokapaikkoja riittää! Frozen youghurtiakin on googlen mukaan ollut ainakin vielä v. 2014. Hih!
Valitsin Piatsassa sitten perinteiseksi kuvatun munakoisoruoan, josta en pitänyt.
Täällä Kreikassa ollaan pitkällä noiden villivihannesten suhteen. Olen yrittänyt olla fiksu ja aikaani seuraava valveutunut kuluttaja ja opetella pitämään niistä. Usein olen maistanut Millan villivihanneksia, mutta en vaan vielä tykkää niistä. Kreetalla Vamosin kylässä järjestetään oikein retkiä, joilla niitä kerätään. Siellä olisi myös kivoja kielikursseja, kokkikursseja yms. kivoja jäjestettyjä retkiä ja tapahtumia, mutta Kreetalle en enää halua mennä niin kauan kun muita, mielellään uusia, kohteita on tarjolla. En tykkää kreetalaisten ylpeästä luonteesta tyyliin : "Me emme ole kreikkalaisia! Olemme kreetalaisia!". Hanian lähistön Agia Marina, Kato Stalos ja varsinkin Platanias ovat karmeita keinotekoisia muovikrääsäkyliä, niin ällöttäviä, että ihan säälittää kun sinne joku erehtyy matkustamaan " nauttimaan ihanasta kreikkalaisesta tunnelmasta" ! Voi itku!
Sorry, taas tuli vuodatusta! Piti sanoa Piatsasta, että se vaikutti hyvältä kun listalla ei ollut suuria määriä eri ruokia. Kuitenkin palvelu oli erittäin hidasta, ei edes juotavaa tuotu kohtuullisessa ajassa. Tarjoilijoita siellä silti oli ainakin 3. En usko, että sinne menemme toista kertaa.
Sorry, taas tuli vuodatusta! Piti sanoa Piatsasta, että se vaikutti hyvältä kun listalla ei ollut suuria määriä eri ruokia. Kuitenkin palvelu oli erittäin hidasta, ei edes juotavaa tuotu kohtuullisessa ajassa. Tarjoilijoita siellä silti oli ainakin 3. En usko, että sinne menemme toista kertaa.
Tänään on ehkä vuorossa satamakylä. Sinne pääsee bussilla (1,80 €) ja siellä on jokin uimaranta ainakin.
Luulen, että Milla on jo nyt kävelyretkellään kellon ollessa 8.30. Hän aikoi kavellä tuonne ylös kirkolle maisemia katsomaan.
Hurja kävelijä!
Kyllä, oli kävellyt ylös tuonne. Aamiaiselle päädyimme kivaan paikkaan. Nicolas restaurant.
Munakas oli herkullista, appelsiinimehu hyvää, mutta leivät mustuivat paahtimessa. Isäntä toi internetkoodin pyykkipoikaan kiinnitettynä nähdessään minun ottavan tabletilla kuvia. Hän kysyi, mistä olemme. Kuultuaan meidän olevan suomalaisia haki sisältä pienen Suomen lipun ja laittoi sen Millan hiuksiin! Mainio mies!
Viereisestä kirkosta kuului avonaisesta ovesta kirkonmenot. Sisään meni nainen lyhyissä shortseissa. Kujilla kulki perheitä ja varsinkin iäkkäämpiä naisia pyhäpuvuissaan. Mieleeni tuli lapsuus 50-luvulta kun mekin pukeuduimme sunnuntaisin pyhävaatteisiin. 60-luvulla tuli Beatles ja sitä myötä nuorisomuoti. Vaatteisiin ei ollut kuitenkaan rahaa, mutta kankaisiin oli. Koulua käytiin myös lauantaisin. Niinpä sunnuntaiaamuisin ryhdyimme ompelupuuhiin eli teimme vaatteita itse. Äiti motkotti : "Tarvitseeko teidän aina juuri kirkonmenojen aikaan ruveta noihin ompeluihinne?" Hän oli oppinut, että klo 10 ei tehdä muuta kuin istutaan kädet ristissä vaikka ei radion jumalanpalvelusta edes kuuntelisi!
Oho, taas syrjähti vähän...
Aamiaisen jälkeen kävimme Choran laidalla katsomassa Millan aiempaa hotellia, Odysseusta. Oli kivannäköinen uima-altaineen. Hän oli noin kalliiseen hotelliin päätynyt kun oma hotelli oli vaihdettu toiseen ylibuukauksen takia.
Satamaan menimme bussilla klo 10.40. Siellä kiipesimme kujaa pitkin mäkeä ylös ja portaat alas kauniiseen kivikkorantaan. Varjoa löytyi kallioseinän luota.
Piti kuitenkin varoa ettei iho pala kun huomenna on koko päivä retkeilyä merellä ja uiden.
Siirryimme Meltemi-tavernaan satamaan. Mustekalarenkaita, horiatiki ja lihapullat sekä 2 x Fix.
Niiden jälkeen vielä ruokalevolle sataman rantaan puun varjoon ja Milla uikin siinä.
Bussi takaisin Choraan lähti klo 14.40. 
Otin vielä bussin ikkunan läpi kuvan pensaasta, jota en tunne. On varmaan kaunis kukkien avautuessa. Myös saaren karua maisemaa kuvasin vähän. Karua kyllä on!
Illalla tutkimme Aegeanin lentojani, jotka olen varannut syyskuulle (10. - 24.9.) ja loka-marraskuun vaihteeseen ( 24.10. - 6.11.), jolloin olin aikonut lähteä Ateenan kielikouluun. Niitä ei voi vaihtaa toiseen ajankohtaan koska eivät ole flex-lentoja.
Hankin 3. reissun Aegeanilla ja Norwegianilla ja lähden Millan mukaan reissuun syys-lokakuussa Naxokselle ja Amorgokselle (28.9. - 9.10).
Tätä yllätysostosta juhlimme Chorassa pienillä kylmillä Fixeillä pikkuisessa gyrospaikassa Chorassa! Jamas!
Syömään menimme aamulliseen tavernaan .
Nicolas MichailidisTaverna aka Folegandros Bar
Folegandros 840 11, Kreikka
+30 2286 041226
https://goo.gl/maps/Wx4C2c1XeHQ2
Lähdimme pois jalkapallon alkaessa televisiosta.
Milla otti 1. kertaa tämän saaren perinneruokaa, jonkinlaista pastaa. Annoksessa ei ollut lihaa. Minä taas tilasin gyroslautasen, josta söin vain osan koska yhteinen favamme lämpimillä pitaleivillä oli jo vienyt suurimman nälän.
Milla kävi vielä säätämässä televisioni kuntoon jotta siitä näkyy myös tv eikä kuulu vain pelkkä radio. Itse en osannut eilen ja kyllä harmitti kun olisin halunnut katsoa ohjelmaa Στην ύγια μας. Uni kuitenkin voitti nyt television...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti