Tänään on koulussa käynti Benaki-museossa. En oikein siitä välittäisi, kun olen siellä jo kerran yksikseni käynyt.
Eilen opettaja antoi läksyksi kirjoittaa tällaisen tarinan.
Koulun johtaja haluaa perjantaina esitellä kreikkalaisen kahvin keittoa. Kerroin, että hotellissa on vain suodatinkahvia. Siihen liittyvät nämä aamiaiskuvat, joista puuttuu vielä se lämmin osio, joka on pekonia, munakasta, prinssinakkeja tai lihapullia ollut tähän asti.
Tänään iltapäivällä oli museokäynti. Sinne lähdimme bussilla 7 hengen ryhmänä ja jo ennen bussipysäkkiä brasilialainen kaveri eksyi joukosta. Häntä etsi ensimmäisenä kysellen ja katseillaan ryhmäni vanhin saksalainen rouva, mutta meitä kuljettanut opettaja ei ollut huomannut yhden puuttuvan. Kaveri oli mennyt koululle takaisin ja hänet toi sitten Miki, joka on kai sihteeri tms. ja oikein kiva nuori nainen, oikealle pysäkille. Eli, ei tämä koulunkäynti ohjelmineen ihan täydellistä ole, mutta mikäpä olisi.
Museossa ei ollut mitään opastusta, mutta ei se myöskään mitään meille maksanut. Aikani niitä ruukunpaloja yms. katselin ja sitten lähdin vauhdilla eteenpäin museossa. Eniten minua kiinnostivat ikonit. Pukuja olen jo edellisellä kerralla katsellut eivätkä ne ole niitä, joita haluan tarkemmin katsella. Dora Stratoun puvut kiinnostaisivat, mutta ei niitä pääse katsomaan läheltä. Lähdin sitten omille teilleni klo 14.30. Hyppäsin 1. kohdalle tulevaan bussiin ja päädyin tänne Omonialle, oli jo nälkäkin ja söin vähän gyrospitaa.
Kyllä minulla on ollut kaksi-kolmekin etukäteen etsimääni ja ystäväni neuvomaa kivaa ruokapaikkaa, joihin aioin koulun jälkeen mennä, mutta tässä helteessä ei yhtään ole iltapäivisin ollut nälkä eikä iltaisinkaan ole ollut kiva ajatus yksin lähteä sinne tai tuonne. Ilman tätä koulua vaatimuksineen olisikin ihan eri asia, voisin mennä , miten vain tykkäisin aikatauluista tai läksyistä välittämättä.
Seuraavaksi lähden metrolla ainakin Syntagmalle asti, ihan koko matkankin ehkä. Ehkä se on viisainta, kun muuten voin taas päätyä ties mihin hornantuuttiin! Silti, lempipuuhaani on ajella trolleyilla ja busseilla ja tutkia, millaista on Ateenassa ja haaveilla omasta yksiöstä täällä.
Kuitenkin pakkaamiset odottavat koska huomenna on jo muuttopäivä, eli koulun jälkeen lähden Artemidaan, jossa yövyn. Inhoan pakkaamista! Onneksi nyt voi mättää tavaroita kasseihin vaan laukun ja repun lisäksi toisin kuin lennolle lähtiessä. Ostin Omonian kioskilta 1,50 € maksavan ison kassin. Kuosi on juuri se harmaaruutuinen, jota täällä " muualta tulleet" käyttävät tavaroidensa kuljettamiseen. En halua näyttää pussukoineni erilaiselta kuin nämä ihmiset! Onpahan tämäkin eräs viesti minulta, joka kuitenkin olen etuoikeutettu voidessani reissata ja elää mieleni mukaan nyt näin... Voin siis käyttää samoja kasseja kuin he!
Läksyt tein suihkun ja uima-allasnautintoni jälkeen . Pakkasin tavaroita ja kun taas tuli kuuma, lähdin yhtä kerrosta ylemmäs (4:stä 5:een) uimapuvussa ja pelkkään hotellin pienehköön pyyhkeeseen kietoutuneena ja ilman silmälaseja. Huomasin, että hissi olikin menossa 3. kerrokseen ja ajattelin, että en voi kyllä näytille sinne mennä joten painoin stop-nappulaa. Joo, joo. Jäin kerrosten väliin! Painelin eri kerrosten numeroita , hyppelin yms. hullua! Hälytysääninappulaa käytin x monta. Ääni oli kuin varashälyttimessä. Sitten painoin auki sellaisen luukun, jossa on puhelinluurin kuva. Joo, tuli kyllä puhelinluuri esille ja sen alla oli papereita. En kuitenkaan olisi nähnyt lukea mitään paperien ohjeita ilman silmälaseja joten huutelin vaan halloota (embros) enkä apua ( voithiaa). En siis tiennyt, mitä sillä luurilla olisi kuulunut tehdä!
Sitten tunsin hissin nykäyksen ja painaessani numeroa 5 pääsin vihdoin sinne uima-altaalle.
Odysseus siis elementissään...
Harharetket , voi tätä elämää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti